Sivut

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kesän ensimmäisiä ja viimeisiä

Niin se vaan on elokuukin lähtenyt hurjalla vauhdilla käyntiin ja paahtavista helteistä huolimatta mielessä alkaa jo pyöriä syksyn tuulet. Kuluneen viikon olen kuitenkin vielä nautiskellut kesästä Lauttasaaressa ja mökillämme Porvoossa. Maanantaina tuli tehtyä kesän ensimmäinen veneretki, kun pääsin viettämään päivää Tuomaksen, Anun ja suloisen veljentyttöni kanssa läheiselle Kyyluodolle, jota olemme kyllä aina kutsuneet Ukko-saareksi.

Veneily kuuluu olennaisena osana kesääni, joten alkoi jo hirvittää, enkö pääse vesille tänä vuonna ollenkaan. Onneksi kuitenkin pääsin nautiskelemaan edes pikaisesti saaristoelämästä tänäkin kesänä ja vielä mitä parhaimmassa seurassa. Fylli kasvaa kyllä ihan silmissä ja oppii jatkuvasti jotain uuttaa. Aivan ihana pikkuneiti, vaikka edelleenkin todella kova ja korkea ääninen :)

Tiistaina suuntasin todennäköisesti viimeistä kertaa tänä kesänä mökillemme nautiskelemaan helteistä, rentoutumisesta, ulkoilusta ja pulikoinnista. Torstaina seuraani liittyivät Camilla sekä aussivahvistuksemme Emily ja saimme koko kolmikkomme yhteen ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ei olisi uskonut, että edellisestä tehotrion kohtaamisesta oli jo puoli vuotta, kun jutut jatkuivat ihan yhtä sujuvasti ja naurettavasti kuin aina ennenkin. Ilta kului uimisen lisäksi tietysti kuulumisia ja etenkin miesjuttuja päivitellen, herkutellen, lautapelaillen ja Tinderistä seoten :D Ihanaa ja sekopäistä tyttöjen laatuaikaa parhaimmillaan siis!

Perjantaina oli aika jättää hyvästit ihanille tytsyille, mutta toivottavasti kerkeämme vielä kokoontumaan Turun päässä ennen kuin Emily karkaa taas maailmalle. Hyvästit piti myös jättää mökillemme, joka on toiminut minulle varakotina tänä kesänä. Sulkiessani oven ja kaartaessani pois pitkin pihatietä minut valtasi kauhea haikeus siitä, että tämäkin kesä alkaa jo lähestyä loppuaan.


Eilen suuntasimme viettämän Viivin kanssa jonkinlaisia kesänlopettajaisia, koska huomenna suuntana on Turku taas ainakin joksikin aikaa. Tuli siinä samalla käytyä ensimmäistä kertaa koko tänä vuonna Helsingin keskustan yöelämässäkin. Tekee ihan hyvää välillä hilata itsensä pois saarelta ihan ihmisten ilmoille. Ilta oli jälleen kerran hulvaton ja pääsin pitkästä aikaa myös tanssimaan, kun siirryimme Maxineen. Ainoat huonot puolet olivat loputon kuumuus, eksoottinen kattaus minimiehiä ja se, että tanssin lempparikenkäni rikki. Pakko vielä yrittää viedä ne suutarille, jos siellä osattaisiin paikata ihanuuteni.



Tänään jaksoin kohmeisuudestani huolimatta vielä tsempata Ateneumiin Tove Jansson näyttelyyn. Suurena Muumi-fanina näyttely oli ainakin minulle todella mieluinen. Olen tutustunut Toven elämään aikaisemminkin elämänkertojen muodossa ja tiennyt, että Muumit ovat vain yksi osa hänen laajasta taiteellisesta tuotannostaan. Silti oli upeaa nähdä, miten monipuolinen ja lahjakas taiteilija on ollut kyseessä. Lisäksi näyttelyssä oli muun muassa Toven elämänkumppanin Tuulikki Pietilän tekemiä pienoismalleja eri Muumi-tarinoista. Suosittelen näyttelyä kovasti kaikille, jotka pyörivät Helsingissä päin. Se jatkuu 7.9 asti ja samalla lippuhinnalla (aikuiset 12, opiskelijat 10) pääsee tietysti näkemään myös Ateneumin klassikot Gallen-Kallelasta Schjerfbeckiin.

Loppu päivä meneekin varmasti rennosti lötkötellessä ja huomenna tarkoituksena on lähteä nauttimaan Turun kesästä, vielä kun sitä toivon mukaan riittää. Syksy on lemppari vuodenaikani ja odotan sitä tavallaan jo innolla, mutta se on aina myös jollakin tavalla uuden alkua. Ja tällä hetkellä on sellainen tunne, että etenkin tänä vuonna se tuo minulle todella suuria muutoksia. Pääni sisällä on käynnissä jatkuva raksutus siitä, mikä olisi se paras vaihtoehto minulle ja tulevaisuudelleni. Pikku hiljaa se alkaa kuitenkin hahmottua. Olen vain niin älyttömän huono luopumaan minulle rakkaista asioista ja se tekee muutoksista niin kipeitä. Tiedän kuitenkin, että on vain hyväksyttävä se, että tämä saattaa olla yhden aikakauden loppu ja toisen aikakauden alku. Vain sulkemalla yhden oven voi avata uuden ikkunan. Ehkä on jo aika.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti