Sivut

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kesähaaste 15/23: 5 merkittävintä kirjaa

Helteinen heinäkuu alkaa lähestyä loppuaan ja mikäs sen parempaa tekemistä näillä keleillä, kun napata kirja kaveriksi rannalle tai puistoon. Olen aina rakastanut lukemista ja etenkin näin kesäaikaan tulee luettua aika paljon. Olen kuitenkin myös melko kausittainen lukija. Välillä saatan lukea parissa viikossa kasan kirjoja ja välillä taas saattaa kulua puolikin vuotta täysin ilman kirjoja.

 
 
Lukeminen on mielestäni yksi parhaimmista tavoista rentoutua ja irtautua arjesta. Kirjat voivat naurattaa tai itkettää, ihastuttaa tai vihastuttaa, mutta aina ne herättävät ajattelemaan. On mielenkiintoista myös välillä keskustella kirjallisuudesta ja siitä, miten joku toinen on kokenut jonkin kirjan, jonka olen itsekin lukenut. Jokainen lukija tekee kuitenkin tekstistä oman tulkintansa peilaten sitä omiin kokemuksiinsa ja siten saman tekstin voi nähdä hyvinkin eri tavalla.
 
Minun olisi mahdotonta valita kaikkien aikojen parasta kirjaa, koska monet teokset ovat onnistuneet tekemään minuun suuren vaikutuksen hyvinkin erilaisilla tavoilla. Onneksi tehtävänä onkin listata merkittävimmät, eivätkä parhaimmat, kirjat, koska muuten olisin pulassa. Tässä tulisi siis viisi kirjaa, jotka ovat merkinneet minulle eniten tähänastisen elämäni aikana.
 
1. Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja vaari
 
 
Kyseinen kirja on minulle merkittävä siksi, että se on ensimmäinen "kunnon" kirja, jonka muistan lukeneeni. Sen jälkeen olenkin lukenut kaikki Heinähattu ja Vilttitossu -kirjat ja ne ovat edelleen mielestäni yksiä parhaimmista lastenkirjoista. Kirjat ovat sopivan pituisia, hahmot ovat viihdyttäviä ja niiden huumori puree lapsien lisäksi myös aikuisiin (tai ainakin minuun :D). Nopolan siskosten kieli on rikasta ja leikittelevää ja etenkin kirjojen dialogi on todella osuvaa. Olen lukenut myös heidän muuta tuotantoa, mutta Kattilakosken sisarukset ovat edelleen lempihahmojani.
 
2. Uma Aaltonen: Colette - pieni musta koira
 
 
Tämän kirjan tekee minulle merkittäväksi se, että se on ensimmäinen kirja, jota lukiessa aloin itkeä. Kirjat itkettävät minua harvemmin kuin esimerkiksi elokuvat ja tv-sarjat, mutta välillä aihe tai kirjoitustyyli on niin koskettava, että tekstirivejä joutuu tihrustamaan sumeilla silmillä. Coletten tarina kosketti minua syvästi yleisen eläinrakkauteni takia, mutta erityisesti sen takia, että minullakin oli pieni, musta koira nimeltään Geena. Toisin kuin Colette Geena sai onneksi kasvaa myös isoksi, mustaksi koiraksi ja elää 10 onnellista koiranvuotta perheessämme. Kirjan takakanteen on kirjoitettu kirjailijan sanat, jotka itsekin allekirjoitan täysin: "Olen yksi niistä ihmisistä, joille yksi elämän tarkoituksista on olla koirilleni se ihminen, jolle koira tahtoo olla ihmisen paras ystävä."
 
3. J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
 
 
Kaikista lukemistani kirjoista juuri Harry Potterit ovat merkinneet minulle eniten. Kasvoin samaa tahtia Harryn kanssa, minkä takia kirjoihin oli helppo samastua. Muistan vieläkin sen innon, jolla odotin seuraavan kirjan ilmestymistä ja miten en meinannut saada laskettua kirjaa käsistäni, ennen kuin se oli luettu. Potterit avasivat minulle oven fantasiamaailmaan ja niitä ovat seuranneet muun muassa Narnian tarinat, Taru sormusten herrasta ja Twilight. Pottereilla on kuitenkin aina erityisasema minun sydämessäni ja voisin lukea ne aina vain uudestaan ja uudestaan.
 
4. Dan Brown: Da Vinci -koodi
 
 
Dekkarit ja muu jännityskirjallisuus olivat kuuluneet jo pitkään lempilukemistooni ennen Da Vinci -koodia, mutta se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen tarjoamalla jotakin aivan uutta. Dan Brownin tapa sekoittaa faktaa ja fiktiota on huikea, enkä ole törmännyt vastaavaan koskaan. En edes muista, kuinka monta kertaa googlettelin lukemisen aikana kirjassa olevia tauluja ja paikkoja ja aina Pariisissa käydessä yritän löytää kirjaan liittyviä asioita. Tuon jälkeen olen kahlannut läpi myös muuta Brownin tuotantoa ja yksikään kirja ei ole tuottanut minulle pettymystä.
 
5. Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
 
 
Mietin pitkään viidettä kirjaa, jonka nostan listalle. Päädyin lopulta kirjaan, joka aikanaan kosketti minua syvästi ja avasi silmiäni maailman epäoikeudenmukaisuuta ja eriarvoisuutta kohtaan. Olen lukenut kirjan useamminkin ja joka kerta Mariamin ja Lailan tarinat moni-ilmeisessä Afganistanissa saavat pääni tulvilleen ajatuksia ja tunteita. Täällä turvallisessa ja melko tasa-arvoisessa Suomessa on vaikea ymmärtää, miten monet ihmiset ympäri maailmaa joutuvat kohtaamaan uskomatonta vääryyttä ja hirveyttä läpi koko elämänsä. Parasta kirjassa onkin se, miten lähelle lukijaa sen päähenkilöt pääsevät elämän eroavaisuuksista huolimatta. Yllättävintä taas on se, että sen on kirjoittanut mies, mutta se tekee siitä myös hyvin merkityksellisen.
 
Lukeminen kannatta aina ja suosittelen sitä harrastukseksi kaikille. Ulkona alkoikin juuri sopivasti myrskytä, joten taidanpa avata kirjan ja käpertyä sohvannurkkaan. Lukuiloa kaikille :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti