Kesähaaste 10/23: 5 parasta asiaa lapsuudestani

Rakastan katsoa lapsuuskuvia, olivat ne sitten omiani tai muiden. En pelkästään vähintäänkin mielenkiintoisten vaatevalintojen takia, vaan jotenkin niistä aina vain huokuu sellainen aito elämänilo, joka piristää synkimpinäkin päivinä. Kun tämän hetkinen elämäntilanteeni on varsinainen kaaos, oli jotenkin rauhoittavaa päästä skannailemaan kuvia lapsuusvuosista, jolloin suurin murheeni oli se, etteivät vanhemmat suostuneet ostamaan minulle Baby Born-nukkea, vaikka KAIKILLA muilla oli sellainen :D Aika ehkä kultaa muistot, mutta tiedän silti olleeni onnekas, että olen saanut elää niin ihanan lapsuuden (ensimmäiset 10 vuotta) vailla huolen häivää. Tässä tulisi 5 parasta asiaa noista vuosista.

 

 

1. Leikit ja pelit

 

Sanotaan, että leikki on lapsen työtä ja minä tein lapsuudessani todella pitkiä työpäiviä. Rakastin leikkimistä ja pelaamista yksin ja yhdessä, sisällä ja ulkona, lelujen tai mielikuvituksen avustuksella. Ja oikeastaan rakastan vieläkin. Kun olen nykyään lasten seurassa, vain harvoin tyydyn seuraamaan heidän leikkejään ja pelejään vierestä, vaan ennemmin olen tunkemassa mukaan niihin. Lapsuusaarteeni on säilötty mökillemme, missä lapsenmielisyyteni pääsee yleensä eniten valloilleen. Siellä kaivelen esille vanhoja lelujani, mangun ihmisiä lautapelaamaan kanssani tai  innostan muita pihapeleihin ja leikkimielisiin kisoihin. Leikkimielisyys on mielestäni asia, jonka toivoisin itsessäni säilyvän aina hautaan asti.

 

2. Juhlat

Erilaiset juhlat olivat aina lapsuuteni kohokohtia. Synttärit olivat tietysti juhlista tärkeimmät, heti kakkosena tuli joulu ja sitten kaikki loput juhlat vapusta sukujuhliin. Oli oikeastaan myös aika samantekevää olinko minä juhlien sankari vai joku muu, kunhan oli juhlat. Etenkin prinsessamekkokautenani oli vain mahtavaa päästä pukeutumaan juhlia varten. Vanhemmillani on myös aina ollut laaja kaveripiiri, joka järjesti lapsuudessani paljon erilaisia juhlia ja reissuja isolla porukalla. Vanhemmat pitivät hauskaa omalla tavallaan ja lapset omallaan, mutta aina meistä lapsista pidettiin huolta. On jotenkin surullista, miten nykyvanhempia syyllistetään alkoholin nauttimisesta mitä pienimmissäkin määrin. Maalaisjärki kun olisi hyvä pitää kädessä noissakin asioissa. 

3. Lastenohjelmat

Ei ole, eikä tuskin koskaan tule olemaankaan, parempia lastenohjelmia kuin 90-luvulla. Muumit, Vili Vilperi, Rölli, Disney-klassikot, TaoTao, Nalle Luppakorva, Peukaloisen retket, Richard Scarryn Touhukas Maailma, Kolme muskettikoiraa, Kaukametsän pakolaiset, Maailman ympäri 80 päivässä, Olipa kerran elämä, Pelle Hermanni, Halinallet, Smurffit, My Little Pony, Babar, Myyrä ja monet muut huikeat sarjat on tullut aikanaan töllötettyä ja katsoisin koska vaan ne uudestaan. Osa on onneksi tajuttu nostaa takaisin ohjelmistoon, mutta mielestäni lastenohjelmien tekeminen olisi voitu suosiolla lopettaa 2000-luvun alkuun ja pyörittää vanhoja klassikkoja aina vain uusille ja uusille sukupolville. Ei ihme, että nykylapsilla alkaa viirata jo niin aikaisin päässä, kun nykyiset lastenohjelmat ovat vain täynnä väkivaltaa ja ulkonäkökeskeisyyttä. Niitä arvojako haluamme todella välittää uusille sukupolville? Monissa lapsuusajan lempisarjoissani myös tunnusmusiikit olivat suuressa roolissa ja muistan niistä monet vieläkin ulkoa. Tässä pari ehdotonta lemppariani <3

 

 

 

 

4. Reissut ja retket

Reissaaminen ja retkeily on aina ollut luonnollinen ja olennainen osa perheemme elämää. Ja kaikista niistä olen nauttinut sydämeni kyllyydestä niin nuoresta asti kuin vain muistan.  Joku saattaisi sanoa, että alle 10 vuotiaan kierrättäminen ympäri maailmaa on rahanhaaskausta, mutta itse olen vahvasti eri mieltä. Perheemme yhteisissä reissuissa ei ollut tärkeintä se, missä olimme, vaan että jaoimme sen kaiken yhdessä perheenä. En muista 5 viikkoa kestäneestä Australian ja Aasian reissustamme paljoakaan (ikää oli 4), mutta muistan sen, miten veljeni nauratti minua pitkillä automatkoilla samoilla vitseillä kerta toisensa jälkeen. En muista, missä olimme veneilemässä, mutta muistan sen riemun tunteen, kun sain napattua ensimmäisen oman kalani ja isi ja veljet auttoivat. En muista paikkoja, mutta muistan ne lukuiset kerrat, kun olemme nauraneet äidin kanssa reissun aikana hajonneille vessanpöntöille. Voiko sellaiset asiat, jotka naurattavat vielä 20 vuoden päästä, olla rahanhaaskausta? Minulle nuo muistot ovat ainakin kultaakin kalliimpia.

 

5. Yhteisöllisyys ja spontaanisuus

Sen lisäksi, että perheemme puuhasi lapsuudessani nykyistä enemmän yhdessä, myös yleinen mentaliteetti oli paljon yhteisöllisempi ja spontaanimpi kuin tänä päivänä. Nykyään tuntuu, että jokainen vierailu suunnitellaan tarkasti etukäteen, eikä kukaan enää vain poikkea käymään. Lapsuusaikanani vain mentiin pihalle ja aina sieltä löytyi leikkiseuraa. Ikäeroilla ei ollut väliä ja aina keksittiin jotakin puuhattavaa yhdessä. Aikaa saatettiin kuluttaa esimerkiksi puissa kiipeillen, pilapuheluita soitellen, lauluesityksiä tehden tai painien. Yökyläily oli yleistä ja parhaimmillaan huoneessani nukkui 8 tyttöä yhtä aikaa. Välillä tuntuu, että etenkin teknologian nopea kehittyminen on tappanut jotain, mitä minun lapsuudessa vielä oli. Toivon todella, että nykylapsetkin saavat vielä kokea pihaleikkien riemun, yhdessä tekemisen meiningin ja spontaanien vierailuiden hauskuuden.

Siinä siis parhaita paloja lapsuudestani, kylläpä tässä muistellessa tulikin taas ikävä noita aikoja. Lapsuus on kehityksen kannalta tärkeintä aikaa ja on surullista katsoa, miten nykylapsilta riistetään lapsuus aivan liian aikaisin ja heitä aletaan sulloa yhteiskunnan paineisiin. Antakaa lasten olla lapsia ja antakaa myös aikuisten olla välillä lapsia. Siinä saattaa jopa piillä onnellisen elämän salaisuus :)