Apinointia Batu Cavesilla ja viimeiset KL:n haahuilut

Tässä olisi sitten vielä viimeiset palat Kuala Lumpurista. Tiistaina lähdimme aluksi käymään China Townissa, jossa riitti elämää, niin kuin niissä aina. Ainoa huono puoli oli melko rasittavasti tavaroitaan tyrkyttävät ei kiinalaiset myyjät, joten emme viihtyneet alueella kovin pitkään. China Townin katuja kävellessä tunnelma oli jo lähempänä Bangkokin katuja ja erosi selvästi keskusta-alueen siistityistä kaduista, jotka taas muistuttivat enemmän Singaporea.

 

Lounastettumme China Townissa harhailimme hetken päämäärättömästi aistien paikallista tunnelmaa ja nähden muun muassa hienon moskeijan. Emme kuulleet muuten kertakaan edes rukouskutsuja, joten en tiedä ovatko ne olenkaan käytössä Malesian muslimeilla. Katukuvassa näkyi vain muutamia kokomustia burkhia ja yleisesti ottaen paikallisten naisten pukeutuminen oli peittävistä vaatteista ja hunnuista huolimatta todella värikästä, iloista ja persoonallista.



 

Päivän vaihtuessa iltaan nappasimme allemme junan, jolla suuntasimme noin 11 km KL:n keskustan ulkopuolella sijaitseville Batu Cavesille. Taksilla/järjestetyllä kyydillä matka olisi tullut monta kertaa kalliimmaksi, joten kannattaa ehdottomasti valita juna, jos sinne päin suuntaa. Juna oli todella siisti, ilmastoitu, nopea ja sen pääteasema sijaitsi aivan luolien lähellä. Lisäksi naisille oli varattu ihan omat vaunut, joihin jotkut urpot miehet yrittivät silti eksyä :D

Batu Cavesissa sijaitsee hindujen temppeli ja alueella näkyikin vahvasti hindulaisuus väreineen, äänineen ja tuoksuineen. Itse luolat ja temppeli sijaitsivat korkealla kallioseinämän sisällä, jonne kiivettiin portaita pitkin. Matkan varrella oli paljon veikeitä apinoita, jotka varastivat ihmisiltä ja suostuivat poseeraamaan vaihtelevalla menestyksellä. Hauska tapa yhdistää nähtävyydet, kuntoilu ja eläintarha, ja vielä täysin ilmaiseksi!

Luolat olivat ihan hieno kokonaisuus, joka kannattaa käydä katsastamassa, koska KL:n alueella ei kauheasti muita kovinkaan erikoisia nähtävyyksiä tuntunut olevan. Palasimme keskustaan vielä ennen pimeää ja ajattelimme kerkeävämme KL Toweriin ihailemaan maisemia ennen auringonlaskua. Toisin kuitenkin kävi!

 

Hortoilimme loputtoman pitkään ympäri kaupunkia nähden tornin koko ajan, mutta emme vain löytäneet sinne johtavaa tietä. Välissä oli pakko pysähtyä syömään ja onneksemme eksyimme suoraan Hard Rock Cafen eteen. Niinpä pidimme välitankkauksen nachojen parissa, jonka jälkeen jatkoimme taivallustamme. Kun vihdoin löysimme tornille johtavan tien ja kipusimme koko mäen ylös, meille ilmoitettiin, että torni oli sulkeutunut 5 minuuttia ennen tuloamme.

 

 

Onneksi mukava henkilökunta osasi neuvoa meidät läheisen Pacific Hotellin kattobaariin, josta näimme ihan hyvin KL:n Skylinea, samalla kuin nautimme drinkeistä ja huikeasta baarimiljööstä. Suureksi yllätykseksi kolmikkomme viimeinen yhteinen ilta pitkään aikaan sujui maltillisesti ja suuntasimme jo ennen yhtätoista takaisin hotellille.

Keskiviikkona oli tehotriomme eron aika, kun me suuntasimme Emilyn kanssa kohti Koh Mukia Camillan lähtiessä takaisin koti-Suomeen. Kaksi viikkoa kului aivan uskomattoman nopeasti! Täyden kympin reissu, huipputyttöjen kanssa, nuo hetket ja naurut eivät vaan unohdu koskaan <3 Emilyhän jatkaa matkaansa Australiaan puoleksi vuodeksi, joten tällä kokoonpanolla tulemme olemaan yhdessä aikaisintaan vasta loppukesästä. Aika haikeaa, vaikkei sitä vielä oikein ymmärräkään, kun tuo Emily kököttää tuossa vieressä.

Reissummehan sujui täysin yli odotusten ja koko matkan ajan meitä tuntui ympäröivän hyvän onnen taikarinki. Niinpä pelkäsimme tuon taian raukeavan, kun joukkomme eroaisi. Ja niinhän siinä juuri kävikin, ainakin Emilyn ja minun tapauksessa! Tuosta katastrofireissusta, salaperäisestä Mr. Harrisista ja Koh Mukin paratiisista lisää ensi postauksessa.

Palaamisiin!

Kukkuluuruu Kuala Lumpur!

 

Suloisen Koh Mukin lämmössä maatessa palaan taas vähän ajassa taaksepäin Kuala Lumpurissa vietettyihin päiviin, vaikka mieli tekisi kirjoittaa keskiviikon kaaospäivästä, jonka jouduimme Emilyn kanssa kokemaan ennen kuin pääsimme tänne pieneen paratiisiimme. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää ja nyt takaisin sunnuntaihin, jolloin jätimme Singaporen taaksemme ja lensimme mysteeriseen Kuala Lumpuriin.

Kenelläkään meistä ei ollut oikeastaan minkäänlaista ennakkokäsitystä KL:sta, lähinnä murehdimme vain pukeutumistamme, kun kyseessä oli kuitenkin muslimimaa. Kuten jo monesti reissumme aikana, saimme jälleen yllättyä positiivisesti. KL tuntuikin olevan miellyttävä yhdistelmä Bangkokin ja Singaporen hyviä puolia maustettuna muslimi- ja hinduvivahteilla.

Kaupunki yllätti siisteydellään ja toimivuudellaan ja ilahdutti loputtomilla shoppailumahdollisuuksillaan ja melko edullisilla hinnoillaan. Seuraavan kerran täytyykin suunnata kaupunkiin huomattavasti tyhjemmällä laukulla. Islaminusko toi oman mielenkiintoisen vivahteensa katukuvaan. Verrattuna esimerkiksi arabimaihin, uskonto vaikutti KL:ssa kuitenkin paljon maltillisemmin sekä paikallisten että meidän turistien elämään.

 

Ensimmäisen päivän kulutimme pelkästään hotellissamme toipuen Singaporen univeloista ja matkaväsymyksestä. Onneksi Ambassador Row hotellin älyttömän halpa (19e/yö/henkilö) yli sata neliöinen sviitti tarjosi lepäämiselle loistavat puitteet.  Sviitin lisäksi nautimme Camillan kanssa hotellin uima-altaasta ja hemmottelimme itseämme koko vartalon hoitopaketilla spassa.

Maanantaina jaksoimme jo lähteä ihmettelemään itse kaupunkiakin maittavan aamiaisen jälkeen. Suuntasimme ensiksi Pavilion ostoskeskukseen, joka oli pullollaan laadukkaampia merkkiliikkeitä. Siitä johtuen suuntasimmekin melko pian halvempien hintojen perässä valtavaan Times Square ostoskeskukseen, jonka sisältä löytyi muun muassa älytön määrä kauppoja ja ravintoloita, elokuvateatteri, huvipuisto sekä keila- ja jousiammuntarata. Jo siellä olisi itsessään saanut kulutettua varmasti viikon!

Maittavan ruuan ja muutamien shoppailulöytöjen jälkeen menimme vielä katsomaan The Akward Moment elokuvan, joka oli ihan perushauska romanttinen komedia. Elokuvan jälkeen lähdimme täydellä monoraililla kohti Kuala Lumpurin tunnusmerkkejä Petronas Towerseja. Ja upeathan ne olivat! Pääsimme myös japanilaisseurueen yhteiskuviin, rasittavan hauskoja ihmisiä :D

Jotta postaukset pysyisivät taas inhimillisen pituisina, kirjoitan loput KL:n reissusta myöhemmin (Toivottavasti nettikin toimisi vielä silloin!). Tiedossa muun muassa vierailu Batu Cavesille, apinoita ja kolmikkomme viimeinen ilta yhdessä. Nyt vuorossa taas itsensä kärtsäämistä. Tästä paratiisista on otettava vielä kaikki irti ennen paluuta Suomeen (johon on enää 3 päivää!!!).

Singaporea ristiin rastiin

Luovuttuamme sviitistämme suuntasimme perhetuttavieni luokse, jotka ovat asuneet Singaporessa jo vuosia. Alunperinhän meidän oli tarkoitus majoittua vähintäänkin mielenkiintoiseen hostelliin, jossa oli muun muassa kahleita sängyissä, joten otimme ilomielin tämän vaihtoehtoisen majoitustarjouksen vastaan.

 

Asuinalue oli hyvin siisti ja viihtyisä ja sen kruunasi 50 metriä pitkä uima-allas. Oli mielenkiintoista myös saada sisäpiirintietoa Singaporesta ja päästä vähän lähemmäs "paikallista" elämää. Singapore oli kyllä sellainen ihmiscocktail, että oli mahdotonta sanoa kuka oli paikallinen ja kuka ei. Ainoastaan taksikuskit tunnistimme varmasti paikallisiksi, koska kun he alkoivat puhua, emme ymmärtäneet heidän englannistaan mitään. Siinä sitten vaan hymisimme ja nyökyttelimme tyhminä tajuamatta melkein sanaakaan. Täytyy varmaan suunnata seuraavaksi singlishin alkeiskurssille :D

 

Torstai-iltana suuntasimme vielä Singapore Zoon Night Safarille, joka oli aika erilainen eläintarhakokemus. Lähes pimeää eläintarhaa kierrettiin osittain safariautolla, jonka aikana eläimet liikkuivat vapaasti lähietäisyydellä. Ajelun lisäksi eläintarhassa kulki erilaisia kävelyreittejä, joissa pääsi ihmettelemään lisää mielenkiintoisia otuksia. Illan hämärässä tulikin bongattua taas monenmoista eläintä aina leijonista, tiikereistä ja leopardeista ihaniin vikiseviin saukkoihin asti. Yksi mielenkiintoinen kokemus oli myös lepakkohäkki, jonka sisään pääsi kävelemään valtavien lepakoiden lennellessä ympärillä. Hämärästä valaistuksesta johtuen kuvia ei pystynyt ottamaan, mutta safari kannattaa kyllä käydä katsastamassa, jos on yhtään eläinhullu. Hintaa safarilla oli 39 Singaporen dollaria eli noin 23 euroa.

 

Seuraavana aamuna suuntasimme kohti Singaporen edustalla sijaitsevaa Sentosan saarta ja siellä sijaitsevia Universal Studios teemapuistoa. Puiston ideahan on herättää elokuvat henkiin erilaisten huvipuistolaitteiden, lavasteiden, hahmojen ja muun rekvisiitan avulla. Puisto oli hienosti toteutettu, mutta yllättävän pieni, eivätkä sen laitteet olleet kovin hurjia. Helposti siellä sai kuitenkin yhden päivän kulumaan ihmetellen muun muassa Madagascar, Shrek, Jurassic Park ja Muumio elokuvien innoittamia teema-alueita.

 



 

 

Kummasti se sisäinen lapsi vaan pääsee tuollaisissa puistoissa valloilleen, joten pakkohan se oli saatava itselleen matkamuistoksi suloinen Mort-tyyny. Studioitten sisäänpääsymaksu oli noin 35 euroa Mastercard alennuksen kanssa. Jos on yhtä lapsenmielinen kuin me, niin ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.

 



Perjantai-iltaa vietimme aluksi perhetuttujeni luona grillijuhlien merkeissä, jonka jälkeen siirryimme sisälle katsomaan Suomen kirpaisevan välieräpelin Ruotsia vastaan. Onneksi Leijonat keräsivät kuitenkin hienosti itsensä pronssipeliin ja saivat hyvän lopetuksen turnaukselle, vaikka se kulta jäi vieläkin saavuttamatta.

 

Tappiota lähdimme lievittämään Singaporen yöelämään, jossa suuntasimme upealle Clarke Quay baarialueelle. Singapore herätti meissä selvästi uudeen puolen, koska Suomessa emme tosiaan ole kauheita bilehileitä. Ilta kului Pump Room yökerhossa tanssien ja ilmaisia juomia juoden. Sieltä siirryimme vielä jatkoille jälleen yhden pilvenpiirtäjän kattoterassille, josta aukesivat upeat näkymät yli Singaporen valoloisteen. Kotiuduimme taas vasta kuuden aikaan, mikä verotti vähän seuraavasta päivästä, mutta harvoinpa sitä pääsee tuollaisissa maisemissa juhlimaan!



 

 

Viimeisen päivän Singaporessa aloitimme kävelemällä läheiselle rannalle uimaan. Sen jälkeen suuntasimme kohti Orchard Roadia, Singaporen suurinta ostoskatua. Selvittyämme maailman hankalimmasta ravintolatilauksesta lähdimme kiertelemään kauppoja vatsat pullollaan. Mukaan tarttui pieni kassillinen kivaa krääsää, mutta onnistuin unohtamaan sen illan aikana jonnekin, joten se siitä ilosta :/

 

Kävimme myös Marina Bay Sandsin yhteydessä olevassa ostoskeskuksessa, joka oli pullollaan merkkiliikkeitä ja löytyipä sieltä myös Venetsia tyyppinen kanaali. Sitä mitä ei ole hankitaan rahalla, tuntuikin olevan Singaporen motto.

  

 

Illalla menimme myös ihailemaan vielä uudestaan Gardens By The Bay puutarhaa ja tällä kertaa kerkesimme myös toiseen sisäkasvihuoneista. Puutarhan paras anti olivat mahtavat Supertreet, joiden valaistukset vaihtuivat jatkuvasti. Todella lumoava näky.

 

Cloud Forest sisäkasvihuone oli hienosti rakennettu, mutta ylihinnoiteltu kokonaisuus ja siellä oli käsittämättömän kylmä, joten kannattaa varautua lämpimästi ennen tuota vierailua. Vesiputous ja kasvirakennelmat olivat kauniita, mutta kun hintaa vierailulla oli yli 10 euroa, odotimme vähän enemmän.

Lopulta oli aika katsoa vielä viimeisen kerran Singaporen häikäisevää valoloistetta ja siirtyä kohti massiivista pakkausoperaatiota. Tässä vaiheessa matkaa meidän kaikkien laukut alkavat olla aika ylitsepursuavassa kunnossa, joten saa nähdä kuinka meidän vielä käy! Singapore oli uskomaton, huikaiseva ja sykähdyttävä kaupunki, enkä ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. 

 

Sunnuntaina lensimme tosiaan Kuala Lumpuriin ja tänään on jo reissumme viimeinen yhteinen ilta, ennen kuin seurueemme hajoaa. Kuala Lumpurista kirjoittelen vielä jossakin vaiheessa lisää, mutta ajankohdasta ei ole vielä varmuutta. Huomenna suuntaamme Emilyn kanssa kohti Thaimaata ja pientä Koh Mukin saarta, enkä tiedä miten siellä nämä nettihommat toimivat. Joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin palailen taas asiaan :)

Luksuselämää ja Roofpartyt Singaporen tyyliin

Keskiviikkona jätimme Bangkokin hälinän ja härdellit taaksemme ja suuntasimme kohti Singaporea. Meillä kaikilla oli korkeat odotukset paikan suhteen, emmekä tosiaan joutuneet pettymään. Singapore hurmasi meidät jo matkalla hotellille toimivuudellaan, siisteydellään ja rauhallisuudellaan.

 

Varsinainen huumaantuminen tapahtui, kun saavuimme Marina Bay Sands hotellille, josta olimme varanneet yhden yön halvimmasta huoneesta (300e/yö) Emilyn seuraavana päivänä olevien synttäreiden kunniaksi. Jonottaessamme vastaanottotiskille meitä pyydettiin yhtäkkiä siirtymään VIP-tiskille. Ajattelimme virkailijan vaan haluavan lyhentää sisäänkirjautumisjonoa, mutta varsinainen yllätys paljastui päästessämme tiskille. Virkailija ilmoitti heidän huomanneen, että Emilyllä on seuraavana päivänä synttärit, joten he halusivat tarjota meille maksamallamme hinnalla sviitin. Voitte uskoa, että siinä vaiheessa tiskin edessä seisoi kolme puulla päähän lyötyä tyttöä!

 

 

Voi sitä ällistyksen, hengenhaukkomisen ja riemun kiljahdusten määrää, kun avasimme 48. kerroksessa sijaitsevan sviittimme oven. Sata neliöisestä huoneistosta, löytyi valtavan olo- ja makuhuoneen lisäksi muun muassa upea kylpyhuone, kolme jättitelkkaria, biljardipöytä ja kolme parveketta henkeäsalpaavilla näkymillä.

 

Pyörimme varmaan tunnin ympäri sviittiämme ja hoimme, ettei se voinut olla totta. Ei tuollaista vaan tapahdu muualla kuin elokuvissa. Näköjään joskus elämä on satuakin parempaa ja otimme tuosta uskomattomasta tapahtumasta kyllä kaiken mahdollisen irti suurella kiitollisuudella.

 



 

Kun olimme tarpeeksi hämmästelleet uutta kotiamme siirryimme ihastelemaan hotellin toista upeutta, maailman korkeimmalla sijaitsevaa infinity-poolia. Noita maisemia ei vaan voi kuvailla sanoin! Altaasta innostuneina päädyimme räpsimään kuvia valtavan määrän, mutta vain harvasta tuli julkaisukelpoisia. Niitä nähdään sitten mahdollisesti postauksessa, jossa kokoan ne ei niin edustavat kuvat ryhmärämästämme :D

 

Altaan ainoa huono puoli oli sen viileys, mistä johtuen emme viihtyneet siellä kovin kauaa auringonkin jo käydessä laskeutumaan. Aikataulumme oli muutenkin melko kiireinen, koska halusimme saada nautittua päivästä hotellilla mahdollisimman paljon.

 

 

Lähdimme sviittiimme valmistautumaan iltaa varten, jonka aloitimme kävelemällä parvekkeiltammekin näkyvään upeaan Gardens by the Bay puutarhaan. Vierailimme puutarhassa toisenakin iltana, minkä takia kirjoitan siitä kootusti toisessa postauksessa ja keskityn tässä vain huikeaan hotelliimme ja iltaamme siellä.

 

Kävellessä ihastelimme muun muassa hotelliamme iltaloisteessa, Singapore Flyer-maailmanpyörää ja puutarhan upeaa valoshow'ta. Lopulta palasimme hotellimme, jossa nautimme maittavat ateriat aulan ravintolassa.

 

 

Illallisen jälkeen suuntasimme takaisin hotellin katolle, jossa ajattelimme vielä ihastella maisemia ja nauttia yhdet drinkit Emilyn synttäreiden kunniaksi. Näkymät katolta olivat huikaisevat ja siellä sijaitsi myös yökerho, jonne päädyimmekin sitten hetkeäkään miettimättä. En ole kyllä koskaan ollut missään vastaavassa paikassa!  Yökerho oli puoliksi sisällä ja puoliksi ulkona suoraan tähtien ja kuun sekä kaupungin valojen loisteessa. Heti, kun pääsimme sisään alkoivat miehet tarjota meille juotavaa, mikä oli ihan positiivista, koska drinkkien hinnat olivat aika tähtitieteellisiä. Kaiken muun hyvän lisäksi siellä oli kaikkien aikojen paras DJ, joka ei soittanut yhtäkään huonoa biisiä koko illan aikana. Voiko yökerholta enää enempää toivoa?

 

 

Niinpä siististi ja sivistyneesti alkanut iltamme päätyi villiin tanssimiseen ympäri yökerhon tanssilattiaa ja terasseja ja siitä vielä jatkoille sviittiimme pelailemaan bilistä aina kuuteen asti aamulla. Nukuttua tuli vain pari tuntia, mutta mitä väliä, kun aamu-uinnille pääsi jälleen kattoaltaalle. Tuskinpa tulee ihan heti vietettyä uudestaan tuollaista päivää ja iltaa. Aivan huikeeta, olen vieläkin ihan fiiliksistä tuosta kaikesta!

 

Seuraavana aamuna jouduimme ikävä kyllä jättämään hyvästit upealle sviitillemme ja luksuselämälle, mutta onneksi Singaporella oli tarjota meille seuraavina päivinä vielä monta upeaa kokemusta ja yllätystä. Niistä lisää taas seuraavassa postauksessa. Terkkuja muuten Kuala Lumpurista, upea paikka tämäkin, mutta siitäkin taas vähän myöhemmin lisää :) 

Bangkokin viimeiset härdellit

Blogi raahaa tällä hetkellä pahasti jäljessä, koska viime päivinä Singapore on tarjonnut niin paljon näettävää ja koettavaa. Tässä kuitenkin pikaisesti Bangkokissa viettämistämme viimeisistä päivistä, jotka kuluivat muun muassa herkutellen, koomaten/sairastaen, shopaten, mellakoita ihmetelle sekä temppeleitä ja valtavaa Buddhaa ihaillen.

 

Maanantai lähti tosiaan vähän kohmeisesti käyntiin, kiitos lyhyiden yöunien, mutta kun vihdon pääsimme liikkeelle, suuntasimme kohti Siamin ostosaluetta. Shoppailukierroksemme saldo oli perin surkea, vain minä löysin ihanan punaisen maksimekon. Samalla tulikin sitten taas herkuteltua Swenssensin jäätelötaivaassa ja ihmeteltyä bangkokilaisten mellakka-alueita, jotka muistuttivat enemmänkin festarialuetta. Vain yhdessä vaiheessa vähän jännitti, kun päädyttiin keskelle luotiliiveihin pukeutunutta "pahisjengiä", mutta onneksi siitäkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

 

 

Tiistaiaamuna mellakoinnit vaikeuttivat ensimmäistä kertaa päiväohjelmaa oikein kunnolla, kun tarkoituksenamme oli suunnata kelluville markkinoille noin tunnin matkan päähän Bangkokista. Kyytimme myöhästyi yli tunnilla, eikä lopulta edes päässyt hotellillemme mellakoinnista johtuneiden ruuhkien takia. Odotusaikana oma vointini romahti jälleen radikaalisti, joten päädyin jäämään hotellille lepäämään. Kun kuulin, millainen retki tytöillä oli ollut, olin ihan tyytyväinen päätökseeni.

 

Iltapäivällä vointini oli taas huomattavasti parempi, joten suuntasimme yhdessä kohti Wat Phon temppelialuetta, joka on Thaimaan vanhin temppeliryhmä. Sisäänpääsymaksu oli vain 100 bahtia (2,5 euroa) ja sillä sai myös ilmaisen veden. Temppelialue ei juurikaan kalvennut Grand Palacelle, joten hyvä vaihtoehtoinen temppelikohde, jos haluaa säästää rahaa.

 

 

Alueen kuuluisuus, 46 metriä pitkä Lepäävä Buddha, oli jo itsessään niin huikea näky, että se kannattaa kyllä käydä katsomassa, jos Bangkokissa päin pyörii. Muutenkin alue oli jälleen täynnä toinen toistaan upeampia rakennuksia ja patsaita, joita ihastellessa olisi helposti kulunut tunti jos toinenkin.

 

Lopulta kurnivat vatsamme pakottivat meidät ruokapaikan hakuun, joka osoittautui yllättävän haastavaksi. Yksi suurimmista yllätyksistä Bangkokissa olikin juuri se, miten oudosti ruokapaikat olivat sijoittuneet, useilla alueilla ei ollut yhtäkään ravintolaa tai katukeittiötä mailla eikä halmeilla ja toisissa niitä taas oli aivan vierivieressä.

Otimme allemme Tuk-Tukin, jonka kuski lupasi viedä meidät hyvään ravintolaan, joka olisi lähellä eräitä isoja iltamarkkinoita. Tingimme matkan hinnaksi 30 bahtia (noin 75 senttiä), koska kuvittelimme ravintolan olevan aivan lähellä. Voi kuinka väärässä olimmekaan!

Kyydistä tuli ehkä koko reissumme pisin, niin ajallisesti (kiitos ruuhkien) kuin matkallisesti. Kuski ajeli pitkin mielenkiintoisia sivukatuja, Chinatownin läpi ja hommasi meille matkalla vielä ilmaiset limutkin. Lopulta pääsimme ravintolalle, jossa päätimme maksaa mahtavasta kyydistä 100 bahtia 30 sijaan, jolloin kuski oli vilpittömän kiitollinen.

 

Mutta eipä siinä vielä kaikki! Syötyämme maittavat ja valtavat ruoka-annokset, kysyimme ravintolan henkilökunnalta kävelyohjeita markkinoille. He vastasivat meille, että teillähän on Tuk-Tuk odottamassa. Ja niinhän tuo ihana kuskimme oli kiltisti odottanut meitä syömisen ajan ravintolan ulkopuolella ja kuljetti meidät vielä markkinoille, vaikka olimme siis jo tosiaan maksaneetkin hänelle. Tuota, jos jotain, voi kutsua loistavaksi palveluksi!

 

Loppuilta kuluikin valtavia markkinoita kierrellen, josta tuli taas tehtyä aivan liikaa ihania löytöjä. Yritimme myös jälleen päästä jokilaivoille, mutta ikävä kyllä olimme taas myöhässä, joten jokimaisemat piti tyytyä ihailemaan rannalta. Lopulta oli kuitenkin pakko lopetella viimeinenkin ilta Bangkokissa ja siirtyä hotellille pakkailemaan.

 

Bangkok tarjosi meille paljon, niin hyvässä kuin pahassakin, mutta hauskaa oli alusta loppuun. Nyt on tosiaan kolme päivää takana Singaporessa ja kontrasti näiden kahden suurkaupungin välillä on sanoinkuvaamaton. Singaporen luksuselämästä kuitenkin lisää, kunhan taas jossakin välissä kerkeän :) 

Grand Palace & Sky Bar

 Eilen tehotriomme pääsi oikein kunnolla Bangkokin kimppuun ja mitäpä mutakaan siitä seurasikaan kuin loputon määrä hölmöjä tilanteita ja kikatusta. Sekavan päivän kruunasi vielä yö, joka vierähti kälättäessä aina viiteen asti aamulla. Jostain syystä tämä aamu ei olekaan taas ollut se kaikkein tehokkain :D

 

Eiliselle päivälle muodostui kaksi teemaa. Toinen oli se, että mihin tahansa olimme suuntaamassa, aina joku paikallinen oli kertomassa, että kyseinen paikka on kiinni, vaikka näin ei oikeasti ollutkaan. Opetus numero yksi: älä usko sokeasti paikallisten kertomuksiin ja auttamishaluun. Toinen teema oli se, että olimme joka paikassa väärin pukeutuneita ja jouduimmekin pukeutumaan päivän aikana hyvin persoonallisiin asukokonaisuuksiin. Opetus numero kaksi: älä käytä aikaa vaatteiden valitsemiseen, kun valitset kuitenkin väärät vaatteet. 

 

Herkullisen aamiaisen jälkeen suuntasimme siis kohti Grand Palacen upeaa temppelialuetta. Aluksi paikallinen tosiaan kertoi, ettei paikka olisi auki turisteille Buddhajuhlan takia, mutta kyllä se vain oli. Saatiin ostettua liput ja olimme verhoutuneet säädyllisiin vaatteisiin ja huiveihin, jotka peittivät polvet ja olkapäät. Siitä huolimatta emme Camillan kanssa päässeet sisään, vaan meidät käännytettiin takaisin hakemaan lainapaitoja. Niinpä hiihtelimme läpi koko temppelialueen muistuttaen lähinnä laitoksesta karanneita mielenterveyspotilaita :D



 

 

Onneksi sentään itse temppelialue oli niin upea, että alkusählinki unohtui aika nopeasti sitä ihaillessa. Jokaisessa rakennuksessa oli käsittämätön määrä toinen toistaan kauniimpia yksityiskohtia ja niiden väri-/kultaloisto oli myös aivan omaa luokkaansa.

 



 

 

Pääsymaksu temppelialueelle oli 500 bahtia (noin 12 euroa), mutta kyllä se oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka muista turisteista ja läkähdyttävästä ilmasta huolimatta.

 



Näännyksissä lähdimme etsimään läheltä ruokapaikkaa ja eteemme sattui Subway, joten pakkohan sekin oli kerran käydä Thaimaassa testaamassa. Vähän oli taas edullisemmat hinnat kuin Suomessa, ateria valtavalla juomalla maksoi noin 4 euroa.

Sen jälkeen kiertelimme vielä hetken läheisiä kojuja ja kävimme ihastelemassa pikaisesti Chao Phraya jokea ja sen rannalla olevia temppeleitä. Sitten olikin aika siirtyä takaisin hotellille.

 

Hotellilla Emily ja minä suuntasimme hierontaan, josta tulikin taas astetta mielenkiintoisempi kokemus. Koska aikaa oli vain vähän, halusimme ottaa puolen tunnin hieronnan, minkä takia päädyimme thaimaalaiseen selkähierontaan. Ensimmäinen repeäminen tapahtui siinä vaiheessa, kun kuvittelimme, että meidän pitäisi vähentää vaatetta. Hieroja antoikin meille valtavan kokoiset asut, joita emme osanneet edes pukea päällemme oikein!

 

Kun saimme naurun loppumaan ja pääsimme itse hieronta-asemiin, yritin visusti olla katsomatta Emilyyn, jotta en repeisi uudestaan. Itse hieronta oli hyvinkin kovaotteinen ja keskittyi myös paljon muuallekin kuin selkään. Välillä hierojat makasivat koko painollaan päällämme ja väänsivät meitä mitä ihmeellisempiin asentoihin. Ei ehkä se miellyttävin hieronta, mutta ainakin taas yksi hauska kokemus lisää. Hieronnan jälkeen rentouduimme vielä altaalla, jossa intouduimme myös temppuilemaan, vesijumppailemaan ja ottamaan uimakisoja.

 



Thaihieronnasta elossa selvinneet + mun uudet housut (ei oo yhtään kertynyt noita lisäkiloja reissun aikana :D)

 

Illalla, ruuan jälkeen, tarkoituksenamme oli suunnata veneajelulle joelle, mutta jälleen eräs paikallinen osasi kertoa vakuuttavasti, että veneet eivät enää kulkisi yhdeksän aikaan. Aikamme pyörittyä päättömästi hotellin edessä, päädyimme ottamaan taksin Silomin kaupunginosaan, jossa olimme kuulleet (eräältä paikalliselta) sijaitsevan Sky Barin, josta avautuisi huikeat näkymät yli Bangkokin. Kerrankin paikallisen neuvosta oli oikeasti hyötyä, koska paikka oli yksinkertaisesti uskomaton.

 

Bangkokin säkenöivän valoloisteen lisäksi katolla sai nauttia livemusiikista sekä halutessaan myös ruuasta ja juomasta. Mitään ei ollut kuitenkaan pakko ostaa, joten periaatteessa koko tuon huikaisevan kokemuksen sai täysin ilmaiseksi. Ainoastaan pukeutuminen tuotti jälleen ongelmia, koska emme olleet suunnitelleet menevämme kyseiseen paikkaan, mutta pienillä kenkämuutoksilla siitäkin onneksi selvittiin.

 



Tasanteella oli siis myös baari, johon menimme nauttimaan ylihinnoitellut drinkit, mutta kyllä noissa maisemissa kelpasikin niitä siemailla. Ehkä upein baari, missä olen ikinä käynyt!

Kun vihdoin maltoimme palata maan tasalle ja lähteä takaisin hotellille olikin kello jo lähemmäs puolta yötä. Aloimme vielä kuunnella Yle Puheelta Suomi-Kanada ottelua ja sen jälkeen kälätimme tosiaan sinne viiteen asti, mikä ei tosiaan ollut se fiksuin ratkaisu! Alkupäivä onkin tänään mennyt aika hukkaan, mutta jos sitä nyt ryhdistäytyisi ja lähtisi liikkeelle, jotta saisi tänäänkin nautittua Bangkokin vilinästä.

 

Mukavaa maanantaita kaikille :) (itse olen niin sekaisin jo viikonpäivistä, että tänään ei tosiaan ole maanantaifiilis, paitsi ehkä väsymyksen suhteen!)

Bye Bye Pattaya & Hello Bangkok

Niin se vain 6 viikkoa hujahti Pattayan maisemissa järjettömän nopeasti ja tänään oli aika jättää haikeat hyvästit kaupungille ja ihmisille, joista omalla oudolla tavalla muodostui minulle hetkeksi se "arkinen" todellisuus. Camilla ilmestyi torstaina Pattikselle, joten viimeiset päivät kuluivatkin yleisesti kaupunkia ja rantoja kierrellessä sekä nauttien viimeisistä hetkistä harjoittelijaporukalla. Sen lisäksi pyörin tuttuun tapaan myös koululla, jossa viikko huipentui iloisiin ystävänpäiväjuhliin. 

 

Keskiviikkona kävimme vielä lenkillä näköalapaikalla, josta aukesi ihan mukavat maisemat yli Pattayan. On ollut vähintäänkin mielenkiintoista tutustua ja elää kaupungissa, josta ainakin itselläni oli melko negatiiviset mielikuvat etukäteen. Monilta osin ne osoittautuivat tosiksi, mutta paljon löytyi myös hyvää. Vaikka tuskin tulen enää koskaan palaamaan Pattayalle, ovat kuluneet viikot olleet yksiä elämäni antoisimmista ja mielenkiintoisimmista. 

 

Torstaina pidimme iltapiknikin ja -uinnin erään harjoittelijan asuintalon kattoaltaalla, josta aukesi hienot näkymät yli pimenevän Pattayan. Ilta kuluikin jälleen ähkyssä, jota yritimme sulatella riehumalla altaassa kuin pikkulapset. Miten niin pitäisi kasvaa aikuiseksi? :D

 

Perjantaina tosiaan järjestimme koululla ystävänpäiväjuhlat, jossa oppilaat esittivät lauluja. Lisäksi eskarit ja ykköset esittivät ystävänpäivärunon, jota oltiinkin treenattu viikkotolkulla. Ja hyvinhän se lopulta sujui ja ope sai olla ylpeä pikkuisistaan <3 Yleisöä oli paikalla lähemmäs sata henkeä ja juhlan jälkeen tarjolla oli vielä herkullisia korvapuusteja, joilla kerättiin varoja oppilaiden retkikassaan. Sitten olikin aika jättää haikeat hyvästit oppilaille ja muulle koulun väelle. Kieltämättä oli vähän kyynelissä pidättämistä.

 

Viimeistä iltaa lähdimme viettämään isommalla porukalla keskustaan, jossa suuntasimme Aloha-ravintolaan. Siitä jatkoimme vielä mutakakulle/jätskille, joten tulihan ne ähkyt vedettyä vielä viimeisenäkin päivänä. Loppuilta kuluikin pakkaillen ja intouduimme Camillan kanssa vielä valvomaan kaksi ensimmäistä erää Suomi-Norja ottelusta. Hyvältähän se Suomen peli on näyttänyt, toivottavasti saavat pidettyä saman vireen tulevissakin matseissa.

 

Aamulla oli aika jättää vetiset jäähyväiset H:lle, jota tulee hirvittävän kova ikävä. Onneksi tiedän, että nämä kuluneet kuusi viikkoa olivat vasta yhteisen matkamme alkusoitto ja ystävyytemme tulee jatkumaan läpi elämän. Haikeudesta huolimatta mieleni valtasi myös innostus tulevasta reissusta, jota olen odottanut jo niin pitkään.

 

Saimme Camillan kanssa nauttia vähintäänkin mielenkiintoisesta kyydistä Bangkokiin ADHD-taksikuskin kyydissä. Kolmen tunnin matkan jälkeen saavuimme vihdoin hotellillemme, jossa Emily jo odottelikin meitä. Hysteerisen jälleennäkemishetken jälkeen lähdimme hortoilemaan pitkin katuja. Lopulta päädyimme kiertämään Tuk-Tukilla kaupunkia, jonka aikana pääsimme muun muassa ihastelemaan temppeliä ja kieltäytymään monista myyntiyrityksistä.

Emme kerenneet enää toiselle temppelille, joten päädyimme mutustamaan näännyksissä eväitä alueelle, jossa olimme lähes ainoat turistit. Ympärillä oli paljon mielenosoituksiin viittaavia rakennelmia, mutta päiväsaikaan niissä ei ainakaan ollut mitään toimintaa. Tuk-Tukin kyydissä näimme myös palaneita autoja, barrikadeja ym. joten kyllä täällä ilmeisesti vielä jotain meuhkataan. 

 

 

Lopulta päädyimme vielä hämmästelemään China Townin meininkiä, jossa nautimme myös maittavat ateriat katukeittiöistä (noin eurolla). Bangkok vaikuttaa ensisilmäyksellä eläväiseltä ja mielenkiintoiselta kaupungilta, jossa saamme varmasti nopeasti kulumaan tulevat kolme päivää.

 





 

Yritän päivitellä kuulumisia blogiin parhaani mukaan, mutta voi olla, että etenkin tekstiosiot jäävät normaalia lyhyemmiksi ajanpuutteen takia. Kuulemisiin!

Lahnasta apinaksi

Viime viikkokin on kulunut taas vaihteeksi sairastaessa (vatsatauti vaihtui ärhäkkään flunssaan), joten pakkolepoa ja yleistä lahnailua on taas tullut harrastettua enemmän kuin tarpeeksi. Olen yrittänyt koota postausta Pattayan reissuni hyvistä ja huonoista puolista, mutta sekin jotenkin levähti käsiin, joten tulen tekemään sen loppuun vasta Suomen päässä. Ehkä ihan hyväkin, että kerkeää saada vähän etäisyyttä näihin kuvioihin, ennen kuin tekee lopullisen tuomionsa tästä kaikesta.

 

Sairastelun takiahan jouduin luopumaan ensiksi suunnittelemastani matkasta Kambodzhaan (tosin en myöskään löytänyt sopivaa pakettimatkaa siihen). Sen ajattelin korvata pitkällä viikonlopulla Koh Sametilla, mutta heikosta voinnista johtuen jätin senkin tekemättä. Viimeisenä vaihtoehtona päästä irti Pattayalta oli lähteä päiväreissulle läheiselle Koh Larnin saarelle sunnuntaina, mutta aamusta vointini kääntyi taas huonompaan suuntaan, joten jätin senkin välistä. Eikä ärsyttänyt yhtään! Ärsytyksen ja sairastelun takia hamstrasinkin kämpän täyteen herkkuja ja päädyin monena yönä syömään jäätelöä tai sipsejä samalla kuin katselin  musakanavaa (osaan sen kaikki biisit varmaan ulkoa :D).

 

Flunssaa on yritetty selättää myös perinteisellä lohella ja Banana Splitillä :D



 

Niinpä viikko on kulunut jälleen hyvin paljon kämpän ja koulun välillä. Lauantaina riuhdoin itseni rannalle ja illalla vielä Thepprasitin iltamarkkinoille muiden harjoittelijoiden kanssa Olo olikin noiden suoritusten jälkeen taas kuin katujyrän alle jääneellä! Onneksi sunnuntaina sattui sentään jotain positiivistakin, kun alakerran Spiecies-ravintolassa näytettiin lumilautailun olympiafinaali, jota päädyttiin katsomaan kahdestaan erään suomalaisnaisen kanssa. Vitsi, miten jännä kisa ja miten huikea suoritus Enni Rukajärveltä! Ihan mahtavaa, että Suomi sai ainakin yhden mitalin noistakin kisoista, tosin sais tulla vielä monta lisää.

 

Illalla käpystelin vielä venäläistorille tekemään viimehetken tuliaisostoksia ja ilokseni löysinkin ihan kivoja juttuja muille ja ehkä vähän myös taas itselleni (lentokentän puntareita kauhulla odottaen!). Siihen päälle vielä vatsa täyteen herkkususheja ja hedelmäshake, niin kummasti semiankea sairasteluviikko sai mieluisan päätöksen.
 

Viime viikkojen ihania shoppailulöytöjä <3

 

Viimeinen Pattayaviikkoni on onneksi startannut pirteämmissä merkeissä, mitä nyt edelleen meinaan tukehtua öisin yskänpuuskiini ja räkä valuu jatkuvasti pitkin naamaa :D Eilen päätin kuitenkin toteuttaa yhden unelmani, jota en antanut edes sairastelun perua. Lähdin nimittäin viidakossa sijaitsevalle vaijeriradalle leikkimään apinaa. Kyseessä oli siis Flight of the Gibbon-niminen rata, joka sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä Pattayalta.



Rata oli keskellä sademetsää ja siinä liikuttiin puusta puuhun vaijereita pitkin liukumalla. Vaijerit oli kiinnitetty todella korkeisiin puihin ja pisin niistä oli 300 metriä pitkä. Vaijereita oli yhteensä 15 ja niiden lisäksi oli pari laskeutumista köyttä pitkin alas ja siltoja joita pitkin kulkea. Olin ihan fiiliksissä alusta loppuun, se oli juuri niin hauskaa puuhaa kuin olin aina ajatellutkin.

 





Retkeen sisältyivät kuljetukset paikan päälle, vaijerirata, kolmen ruokalajin lounas ja kierros ihanassa avoimessa eläintarhassa. Ihmettelin aluksi tuon retken korkeaa hintaa (3300 bahtia noin 80 euroa) mutta, kun taas näin mitä kaikkea se sisälsi, ei se harmittanut enää yhtään. Se eläintarha (Khao Kheow Open Zoo) oli niin kiinnostava paikka, että siellä olisi mieluusti viihtynyt pidempäänkin. Nyt kerkesimme vain nähdä hipot, leijonat, kirahvit, sarvikuonot, norsut, erilaisia lintuja, antilooppeja, apinoita ja possuja.

 

 



Nähtävää olisi kuitenkin ollut vaikka kuinka paljon enemmän, koska eläintarha oli niin iso, että siellä liikuttiin golfautoilla. Itseäni miellytti etenkin eläinten aitaukset, jotka olivat mahdollisimman kaukana kalseista rautahäkeistä. Osa eläimistä kulki täysin vapaana ja osa hyvin kevyesti aidattuna, joten ainakin nopealla silmäyksellä eläinten oltavat vaikuttivat hyviltä. Suosittelenkin ehdottomasti molempia aktiviteetteja, jos kaipaa jotakin tekemistä Pattayan lähistöllä.



 

Täydellisen päivän kruunasi vielä illallinen Cabbages & Condoms ravinolassa, jossa juhlistimme erään harjoittelijan synttäreitä. Ihanaa kokea tällaisia todella onnistuneitakin päiviä taas pitkästä aikaa täällä Pattayalla, kun päivät täällä lähenevät uhkaavasti loppuaan. Käsittämätöntä, että jo huomenna Camilla pöllähtää tänne Pattayalle ja lauantaina on aika jättää hyvästit elämälle täällä ja jatkaa kohti uusia seikkailuja. Mielessäni risteilevät monenkirjavat tunteet ilosta ja innostuksesta haikeuteen. Nyt keskityn kuitenkin vielä nauttimaan täysillä viimeisistä Pattayapäivistäni :) 

Ripsarapsaa ja muuta mukavaa

Kuukauden päivät siihen melkein menikin, ennen kuin vatsani vastustuskyky antoi periksi täkäläiselle bakteerikannalle. Itsehän odotin sen jo tapahtuvan heti ekoina päivinä, kun wc-pönttönikin oli toimintakyvytön, joten siihen nähden tämä oli suorastaan huippusuoritus :D Mistään vakavammasta tuskin tässä on kuitenkaan kyse, kunhan vatsa vain vähän oireilee ja yleisvire on lähempänä mollia kuin duuria. Viime viikon loppupuolella alkoivat ensimmäiset oireilut ja perjantaina oloni meni koulussa niin heikoksi, että melkein pyörryin. Siirryinkin loppupäiväksi kämpille lepäilemään ja olo kohentuikin huomattavasti iltaa kohden.

 

Eniten vaan ärsyttää, että tuollaisen semisairastelun takia hyvä viikonloppu meni lähes kokonaan hukkaan. Oli meinaa aika tylsää, kun hauskat suunnitelmat retkestä lähisaarelle vaihtuvat pöntöllä istumiseen ja rannalla makoilu koomailuun peiton alla. Kun siihen vielä lisätään se, että sain ainoan mukanani olleen kirjan luettua jo perjantaina ja samaan aikaan nettikin lopetti jälleen lähes kokonaan toimintansa, niin voin kertoa, että aika kävi AIKA pitkäksi.

Lauantaina raahasin itseni väkisin hetkeksi rannalle, mutta muuten viikonloppu kuluikin vain nukkuen, kävellen, koomaten, syöden, siivoten(!) ja talviurheilua Eurosportilta seuraten. Viikonlopun kohokohdaksi muodostuikin lauantai-ilta, jolloin päätimme suunnata H:n kanssa elokuviin. Sinne pääseminen olikin taas sellainen tuskien taival, että onneksi sentään elokuva, jota päädyimme lopulta katsomaan, oli todella hyvä.

Päätimme puolikuntoisuudestamme huolimatta siis lähteä leffaan noin tuntia ennen kyseisen elokuvan alkamista. Aikaa oli siis ihan tarpeeksi, mutta kun kaikki asiat lähtee menemään päin mäntyä, niin tunti on yllättävän lyhyt aika! Kävelimme kadulle, jota pitkin 10-taxit kulkevat, mutta kun pääsimme perille vapaita takseja ei tullutkaan. Jouduimme siis odottelemaan noin 10-15 minuuttia ennen kuin kohdallemme tuli taksi, johon sulloimme väkisin itsemme. Odottelu ei loppunutkaan siihen, vaan keskustaan päin mentäessä olikin järkyttävä ruuhka, jossa sitten maleksimme seuraavat 15 minuuttia. Yhtäkkiä taksi kääntyikin väärälle kadulle, joten meidän oli pakko jäädä kyydistä, vaikka matkaa perille oli vielä noin kilometri.

Tässä vaiheessa elokuvan alkuun oli enää vartti, joten ei auttanut muuta kuin pistää töppöstä toisen eteen. Niinpä lähdimme ryysimään keskustan ahtaita ja täysiä katuja väistellen maleksivia ihmisiä, autoja, mopoja ja muita esteitä. Lopulta pääsimme perille Central Festivalille, mutta sitten edessä oli vielä hissien etsiminen, niihin jonottaminen ja nouseminen kuudenteen kerrokseen hissin pysähtyessä tietysti jokaisessa kerroksessa. Lopulta pääsimme järkyttävä tuskan hiki joka puolelta valuen lipputiskille 5 minuuttia ennen leffan alkua. Sitten myyjä ilmoittaa, että näytökseen on enää vapaina kolme kertaa normaalia kalliimpia VIP-paikkoja. Siinä vaiheessa meidän naamat varmaan venähti lattiaan asti!

Eipä sitten otettu lippuja, vaan siirryttiin kokoamaan ajatuksia ja hengitystä sohville. Lopulta päädyttiin ostamaan liput tunnin päästä alkavaan 12 Years A Slave-elokuvaan. Kaikki se älytön säätö otti niin pahasti aivoon, että päätimme tuon hetken olevan juuri sopiva ensimmäiseen mäkkärikäyntiin. Aika kunnioitettavaa, että H on ollut täällä jo sen 5 kuukautta ja päätyi vasta nyt ensimmäistä kertaa mäkkäriin.

 

Hamppareiden jälkeen oli tietysti pakko vielä hamstrata leffapopparit, mikä oli suuri virhe, koska oltiin molemmat jo mainoksien aikana aivan räjähdyspisteessä. Elokuvissa käynti on täällä, yllätysyllätys, halpaa, lippu maksoi noin 4 euroa. Teatterin tuolit olivat ihan ylimukavat ja taittuivat vielä vähän lepoasentoonkin, voisivat ottaa Suomeenkin mallia niistä! Onneksi H oli varoittanut teatterin viileydestä etukäteen, siellä oli jäätävää. Pitkät housut ja paita eivät olleet yhtään liioittelua. Muuten elokuvakokemus oli aikalailla samanlainen kuin Suomessakin. Mainoksia oli vähintään yhtä paljon ja sen lisäksi katsottiin vielä kuninkaan ylistysvideo seisaaltaan ennen elokuvan alkua.

Sitten muutama sana vielä itse elokuvasta. Kyseessä oli siis tositarinaan perustuva kertomus 1800-luvulla eläneestä vapaasta, perheellisestä, mustasta miehestä Solomon Northupista, joka joutui kidnapatuksi ja sitä kautta myydyksi orjaksi New Orleansin plantaaseille. Elokuva antoi ahdistavan todentuntuisen kuvan orjuudeesta ja sen osapuolista. Samalla se kuvasi upealla tavalla Solomonin vuosien aikana kokemaa tunneskaalaa aina raivosta lamaannukseen ja ahdistuksesta toivoon. Todella pysähdyttävä elokuva, yksi parhaista, joita olen nähnyt pitkään aikaan. Joten menkäähän ihmeessä katsomaan, paitsi kaikista herkimmille en suosittele, elokuvassa kun on todella raakoja ja rankkoja kohtauksia. Ja tätä raakuutta ei voi ohittaa vain olankohautuksella, koska se ei ole vain elokuvaa, vaan perustuu todellisiin tapahtumiin.

Alkuviikko on sujunut aika normaalisti koululla ja kotona pyörien. Olo on edelleen hyvin vaihteleva, välillä tuntuu, että olen jo parantumassa, mutta seuraavana hetkenä otetaankin taas takapakkia. Paikallaankaan ei vaan jaksa koko ajan, vaikka netti onkin nyt taas toiminut paremmin. Niinpä suuntasimme tänään H:n kanssa Art in Paradise taidemuseoon. Museo oli täynnä kolmiulotteisia maalauksia, maisemia ym. joihin kävijät pääsivät sulautumaan. Tosi hauska ja erilainen idea, mikä oli toteutettu myös hienosti. Aluksi koimme poseeraamisen hyvin vaivaannuttavaksi, mutta loppua kohden siitä alkoi tulla ihan hauskaakin puuhaa. Ärsytystä aiheuttivat vaan muut kävijät (kiinalaiset/japanilaiset), jotka suurina valokuvauksen ja poseeraamisen ystävinä kuvailivat tuollakin raivostuttavan intensiivisesti :D

 

 

Museoon pääsy maksoi 300 bahtia (noin 7 euroa), joten suosittelen kyllä ehdottomasti käymään, jos Pattayalle joskus eksyy. Tuolla hinnalla kun pääsee muuan muassa viimeistelemään Mona Lisaa ja täydentämään muita klassikkoteoksia...

 

 

...seikkailemaan erilaisten villieläinten kanssa...

 



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

...ihastelemaan ja horjumaan vesiputouksilla...

 

 

 

 

...taistelemaan jättiläistä ja aikaa vastaa ja kuluttelemaan sitä Venetsian kanaaleissa...

 



 

...sekä muuttumaan enkelistä paholaiseksi hetkessä (plus vielä vaikka mitä muuta!). Ei ihan huono saldo yhdelle päivälle! Tuli kuitattua viikonlopun tekemättömyys tolla moninkertaisesti :)

 

Uskomatonta, että kuluva viikko on toiseksi viimeiseni täällä Pattayalla ja sen jälkeen matka jatkuu taas uusiin maisemiin. Vaikka välillä tunnit tuntuvat järkyttävän pitkiltä tuijottaen koomassa kämpän kattoa, on nämä viikot silti kuluneet uskomattoman nopeasti. Viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä vielä jonkinlainen karkumatka pois Pattayalta, mutta mikään ei ole vielä sen suhteen varmaa. Tärkeintä on, että suunta tuntuu taas olevan kohti positiivisempaa :)