Olen jouluihminen henkeen ja vereen. Koko lokakuun joulujutut pyörivät jo mielessä, mutta annan itselleni luvan viralliseen jouluhöperöitymiseen vasta marraskuussa. Miksi sitten oikein rakastan joulua? Oikeastaan voisi kysyä, miksi en rakastaisi joulua. Kaikki siihen liittyvä vaan saa minut yksinkertaisesti todella hyvälle tuulelle (paitsi lahjastressi!). Ja kun katsoo ulos ikkunasta jatkuvaan pimeyteen ja sateeseen tai tuskailee päivästä toiseen gradun parissa, tuntuu aika mukavalta keskittyä välillä johonkin asiaan, joka saa suun hymyyn. Siksipä päätin tänä vuonna aloittaa joulun jo ehkä aikaisemmin kuin koskaan ennen.
Niinpä otin joulukoristeeni ja -kuuseni mukaan Helsingin reissullani ja koristelin niillä viikonlopun aikana asuntoni joulukuntoon. Eilen isä auttoi vielä laittamaan jouluvalot ikkunaan, joka kruunasi joulukotini. Värit ja koristeet eivät ehkä sovi ihan täysin nykyiseen sisustukseeni, mutta ei kaiken aina tarvitsekaan olla sävy sävyyn. Tärkeintä on, että olen taas saanut ihanaiset muumipallot, posliinipöllöt, tontut ja enkelit luokseni piristämään mieltäni.
Eilen vietimme myös isänpäivää jo etukäteen. Koska isä on samanlainen joulutorttufani kuin minä, sain loistavan tekosyyn myös aloittaa glögi- ja torttukauden tämän vuoden osalta. Harvat asiat maistuvat niin hyvältä kuin vuoden ensimmäinen glögi ja joulutorttu! Kun vanhemmat olivat jo lähteneet kaivoin esille vielä lemppari joululevyni Michael Bublén Christmasin ja nautiskelin viimeisestä joulutortusta tähtivalojen sädehtiessä ikkunassa.
Joulukoristeet, -valot, -kuusi, -musiikki, -lahjat, -perinteet ja -ruoka ovat tietysti olennaisesti niitä asioita, joita rakastan joulussa. Lisäksi joululla on kuitenkin myös paljon tärkeämpi merkitys minulle. Se on yksi niistä harvoista hetkistä vuodessa, kun yleensä koko perheemme kokoontuu yhteen mökillemme ja kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Lisäksi luonamme vierailee monia muita rakkaita sukulaisia, joita tulee muuten nähtyä aivan liian harvoin. Joulunvietto mökillämme on ollut perinne koko elämäni ajan, enkä osaa kuvitella saavani oikeaa joulutunnelmaa missään muualla. Jotenkin on ihanaa, että vaikka monet asiat maailmassa muuttuvat kovalla vauhdilla, niin edes jotkut asiat pysyvät samanlaisina ja hyvinä vuodesta toiseen.
Joulu on ollut rakkauteni jo vuosikaudet, mutta nyt samalla ajattelin esitellä muutaman uuden rakkauteni. Niistä ensimmäiselle olen menettänyt sydämeni jo täysin. Itse ainakin tiedän, jonkin hankinnan olleen hyvä, kun minulle tulee heti sen saatuani ajatus siitä, miten olen voinut aikaisemmin elää ilman sitä. Näin kävi pari viikkoa sitten, kun Surface saapui luokseni. Olin jo pidemmän aikaa harkinnut tabletin ostamista, mutta sopivaa ei vain tuntunut löytyvän. Mutta niin kuin yleensä, kun jotain lakkaa etsimästä, se suorastaan tipahtaa syliin. Niinpä kohtalo saattoi meidät yhteen tiedemessuilla, joilla Emilyn poikaystävä oli esittelemässä kyseistä tablettia. Kun se oli vielä opiskelija-alennuksessa, oli kohtalomme sinetöity.
Nyt suhteemme on kestänyt pari viikkoa, eikä loppua näy :D Pelkäsin, etten oppisi käyttämään Windows 8.1:stä, mutta siihen tottuminen vei vain hetken. Kaikista parasta Surfacessa on tuo helposti irrotettava Touch Cover, joka toimii näppiksenä ja samalla tabletin suojana. Pidän myös sen hyvistä liitäntämahdollisuuksista (mm. USB ja muistikorttipaikka) ja siitä, että siinä oli valmiiksi asennetuna Office-paketti, joten sitä voi todella käyttää myös muuhunkin kuin netissä surffailuun. Kosketusnäytön ja näppis toimivat loistavasti erikseen ja yhtäaikaan ja akku kestää todella hyvin. Kun kustomoin itse vielä tylsääkin tylsemmän harmaan kannen, niin Surfacesta tuli täydellinen juuri minulle.
Toinen ja ehkä kaikista yllättävin rakkauteni on suomalaiset elokuvat. Olen aina suhtautunut lähtökohtaisesti melko skeptisesti suomifilmejä kohtaan, koska ne usein toistavat aina samoja teemoja ja herättävät lähinnä myötähäpeää muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tänä vuonna olen kuitenkin nähnyt jo niin monta onnistunutta suomalaista elokuvaa, että olen joutunut kääntämään kelkkani niiden suhteen.
Alkuvuodesta näkemäni 21 tapaa pilata avioliitto oli ensimmäinen oikeasti hauska ja onnistunut suomalainen romanttinen komedia, jonka olen koskaan nähnyt. Vähän aikaa sitten katsomani Tumman veden päällä taas oli hienosti toteutettu ja oikeasti koskettava elokuva. Lauantaina kävin vielä katsomassa Leijonasydän-elokuvan, johon suhtauduin jälleen melko skeptisesti, mutta jouduin taas pyörtämään pääni. Se oli yksi parhaimmista elokuvista, jonka olen viime aikoina nähnyt. Jos elokuva onnistuu olemaan koskettava, ajatuksiaherättävä, hauska, viihdyttävä ja sykähdyttävä, niin silloin ollaan lähellä täydellisyyttä.
Joko mieleni on viimein avautunut ymmärtämään myös suomalaisia elokuvia tai sitten Suomessa on oikeasti alettu tehdä onnistuneita, laadukkaita, koskettavia ja viihdyttäviä elokuvia. Niin tai näin, olen iloinen ja positiivisesti yllättynyt tästä rakkaudestani. Ainakin olen taas oppinut, että ennakkoluuloilleen ei kannata antaa valtaa tai voi missata jotain todella hyvää. Seuraavan suomileffan aionkin mennä katsomaan avoimin ja kiinnostunein mielin.
Viimeisimmän rakkauteni löysin eilen illalla ehkä siitä suurimmasta pakkomielteestäni, televisiosta. Jos seuraa jo noin viittätoista ohjelmaa lähes säännöllisesti + kaikkea muuta epäsäännöllisesti, luulisi ettei enää kovin helposti löytäisi uusia tulokkaita viikko-ohjelmaansa, mutta niinpä vain kävi! Odotellessani Silta-ohjelman alkua eksyin AVA:lle, josta tuli ohjelma Suoraa puhetta: Naistähdet kertovat (The Conversation with Amanda de Cadenet). Jäin katsomaan ohjelmaa, koska ensimmäisenä siinä oli keskustelemassa Lady Gaga, jota pidän todella kiehtovana persoonana. Ja sitten huomasinkin jo olevani koukussa ohjelmaan.
En ole yleensä pitänyt mistään talk show -ohjelmista, mutta tämä tarjosi jotain erilaista. Haastattelija ja haastateltava olivat täysin tasavertaisia ja luontevia ja keskustelut tuntuivat kotoisilta, intiimeiltä ja aidoilta. Lisäksi keskustelujen aiheet olivat mielenkiintoisia, ajankohtaisia ja tärkeitä. Mielenkiinnolla odottelenkin jo seuraavaa jaksoa, jotta näen, oliko kyse vain onnistuneesta jaksosta vai oikeasti laadukkaasta ohjelmasta ja uudesta tosirakkaudestani. Seuraavassa jaksossa sunnuntaina klo 22 mukana on mm. Eva Longoria ja Alicia Keys, joten kannattaa kurkata, jos ei ole muutakaan tekemistä.
Mukavaa marraskuun alkua kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti