Sivut

torstai 28. marraskuuta 2013

To Me From Me ( Part II )

Nyt päätin saada aikaiseksi tämän postauksen parin eli kirjeen 10 vuotta vanhemmalle itselleni. Sen kirjoittaminen oli paljon vaikeampaa, koska tuntui, että minulla oli pelkästään kauheasti kysyttävää vanhemmalta painokseltani. Jälkiviisastelu onkin siis selvästi helpompaa kuin etukäteen viisastelu :D Tietysti minulla on ajatus siitä, millaista elämäni voisi olla kymmenen vuoden kuluttua. Tavallaan en kuitenkaan uskalla ajatella sitä kauheasti, koska pelkään, että mitä enemmän toivon joitain asioita tapahtuvan, sitä varmemmin ne eivät tapahdu. Tai, kun tähänkään mennessä elämä ei ole mennyt ihan niin kuin sen on suunnitellut, niin miksi se menisi tulevaisuudessakaan. Sen takia ajattelen, että on parempi olla suunnittelematta kauheasti mitään ja katsoa vaan, mitä yllättävää elämä oikein eteeni heittää. Nojoo, mutta sitten itse asiaan...

Moikka!

Täällä sinulle kirjoittelee kymmenen vuotta nuorempi versio itsestäsi, joka on välillä enemmän eksyksissä elämänsä kanssa kuin laki sallisi. Toivonkin siis, että sinä olet jo löytänyt jonkinlaisen paikkasi ja tarkoituksesi tässä maailmassa, mutta et silti ole jämähtänyt paikoilleen.

Minulla olisi sinulle loputon määrä kysymyksiä, mutta vain yksi niistä on oleellinen. Oletko onnellinen? Toivon kovasti, että olet. Minä ainakin olen, vaikka asiat eivät aina olekaan meneet niin kuin olisin toivonut. Elämää ei ehkä kannata suunnitella, mutta ainakin siitä kannattaa nauttia täysillä. Muistatkohan sinä pysähtyä nauttimaan elämästä? Jos et, niin tee se nyt heti. Mene vaikka illalla ulos tuijottamaan tähtiä ja nauti universumin kauneudesta. Ja toivottavasti se on vielä kaunis, eivätkä ihmiset ole pystyneet tuhoamaan sitä.

Uskon, että elämäsi on aika erilaista kuin minun. Ehkä elät elämäsi ruuhkavuosia, mitä helvettiä ne sitten ikinä tarkoittavatkaan? :D Tulikohan sinusta oikeasti opettaja? Onkohan sinulla jo oma perhe? Missäköhän päin maailmaa oikein asustelet? Millaista tahansa elämäsi onkaan, toivon kuitenkin, että olet säilyttänyt itsessäsi kyvyn ilahtua maailman pienimmistä ja lapsellisimmista asioista, kuten Hello Kitty-krääsästä, saippuakuplien puhaltamisesta tai piirrettyjen katsomisesta peittoon käpertyneenä. Itse en ole aikuinen ja toivon, ettet sinäkään ole, ainakaan siinä sanan ankeimmassa merkityksessä.

Oletko löytänyt jo Sen Oikean? Tai edes muutaman väärän tässä välissä? Tai ehkä olet yksin, niin kuin minä. No eipä sillä väliä, kunhan olet tyytyväinen, onnellinen ja tunnet itsesi rakastetuksi juuri sellaisena kuin olet. Paitsi toivon kyllä todella, ettet ole sortunut epätoivoisiin tekoihin, kuten minimiehiin. No, nyt kun se tuli kirjoitettua, niin aivan varmasti olet naimisissa 165 senttisen pätykän kanssa ja teillä on kokonainen miniarmeija kasvamassa kotona! Never say never ;D

Haluaisin niin kovasti tietää, että kaikki rakkaat ovat vielä elossa ja terveitä. Toivottavasti vuodet ovat tuoneet tullessaan uusiakin rakkaita. Toivottavasti olet myös itse elossa ja terve, muuten tällä kirjeellä ei ole kauheasti merkitystä. Ja sehän ei passaisi, kun olen uhrannut tähän kallisarvoista aikaani, vaikka pitäisi kirjoittaa gradua! Tulikohan siitä koskaan valmista? Hauskaa, miten joku asia, mikä täyttää tällä hetkellä kaikki päiväni, on sinulle varmaan täysin unohdettu asia. Muistatkohan enää edes sen aihetta? Ei se mitään, en minäkään yleensä! Ai, miten niin ajatus alkaa vähän karkailla? :D

No, koska seuraavaksi alan varmaan selittää lisää jotain "tärkeää", yritän lopettaa tämän lyhyesti ja ytimekkäästi. Toivon, että olet tasapainossa itsesi kanssa ja että sinulla on ympärilläsi paljon asiota ja ihmisiä, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Toivon, että olet epäitsekkäämpi kuin minä ja muistat olla kiitollinen siitä kaikesta, mitä elämä on sinulle antanut. Oli se sitten hyvää tai huonoa. Kaikella on kuitenkin jokin tarkoitus, itse ainakin uskon niin, toivottavasti vielä sinäkin. Muista haaveilla, tehdä kaikkesi niiden toteutumisen eteen ja nauttia elämästä, niin kuin tämä päivä olisi viimeisesi. Älä kadu, vaan naura virheillesi. Naura oikeastaan kaikelle, etenkin minulle ja sinulle.

See you in ten years!

Terkuin,

Nuorempi painoksesi

P.S Minä tiedän, miltä näytän nyt. Sinä tiedät, miltä näytän 10 vuoden kuluttua. Tässä kuitenkin sinullekin vielä kurkistus tulevaisuuteen. 



Nelikymppisenä siis muistutamme drag queenia ja viisikymppisenä kaikki toivo on menetetty, jos näitä kuvia on uskominen. Toivottavasti todellisuus ei ole kuvitelmia karumpaa ja näytätkin jo nyt samalta kuin alemmassa kuvassa! Parempi vaan alkaa kehittää sitä sisäistä kauneutta, koska ulkoinen tulee rapistumaan pikemmin kuin arvaammekaan :D

maanantai 25. marraskuuta 2013

MATTI NYKÄNEN at Laru!!!

Halusin vain tulla kertomaan, että tylsä elämänjaksoni lensi kaaressa romukoppaan viikonloppuna, kun suuntasin Helsinkiin päin. Viikonloppuun kuului perinteistä hengailua kotikulmilla, mässäämistä äidin ruokavarastoilla, Marrasmarkkinoita ja huipentumana tietysti tuo Matti Nykäsen keikka Bar 52:ssa. Kyllä se vain niin on, että kahta en vaihtais, toinen on Laru ja toinen on Mat..no ei vaan VIIVI! Eipä sillä, oli Mattikin kyllä täyttä timanttia :D Mutta siis noissa Lauttasaaren illanvietoissa on aina vain jotain sellaista aitoa ja outoa tunnelmaa, jota keskustan pintaliitomestat eivät vain voi koskaan saavuttaa. Ja silloin seurana on tietysti myös aina se kaikista paras seuralainen illanviettoihin eli Viivi. Noiden kahden yhdistelmä ei vaan petä koskaan.

Tälläkin kertaa ilta oli kyllä enemmän kuin onnistunut ja sattumallakin oli kyllä vähän näppinsä pelissä. Menimme paikan päälle jo hyvissä ajoin ja paikalle saapui muutamia muitakin tuttuja, joita oli myös kiva nähdä pitkästä aikaa. Pieni epäilys oli kyllä siitä, saapuisiko Matti edes paikalle illan aikana. Kun se on viime aikoina viihtynyt kovasti Teneriffalla ja ties missä :D Ennen yhtätoista Matti kuitenkin pörhälsi paikalle ja pisti bileet käyntiin. Tunnelma oli katossa koko keikan ajan, mikä tarttui väkisinkin, vaikka meillä ei ollut hajuakaan Nykäsen biiseistä etukäteen. Keikan musiikillisesta annista tuskin voidaan edes puhua, mutta tunnelmaa riittii senkin edestä. "Laatuviihdettä" koko huiman 8 euron lippumaksun edestä siis, toimii!!! 

Lennä Nykäsen Matti, lennä!

Suureksi harmiksemme Matti pyyhälsi keikan jälkeen vauhdilla pois, jolloin päätimme vaihtaa Viivin kanssa, jo ehkä huolestuttavallakin tavalla, vakkaripaikaksemme muodostuneeseen Pirattiin. Keikasta johtuen Bistro oli kuitenkin kuolluttakin kuolleempi, jolloin jäimme arpomaan seuraavaa liikettämme. Sitten alkoi vielä vesisade ja siinä vaiheessa mielessä kyllä jo käväisi ajatus kotiin lähtemisestäkin. Lyhyen harkinnan jälkeen päädyimme kuitenkin takaisin 52:een ja se olikin menoa sitten. Jotenkin kummasti ilta jatkuin tanssilattian kautta suomenruotsalaisille jatkoille, joista kotiutuminen venähti lähes kuuteen. Taas tuli nähtyä ainakin se, miten paljon yksi pieni päätös voi vaikuttaa loppuillan kulkuun :D Oli kyllä hauskinta pitkään aikaan ja gradu ei käväissyt kertaakaan mielessä, joten senkin puolesta ilta oli onnistunut.

Viivi + Laru + Nykäsen Matti, ei siihen muuta tarvita!

Sunnuntai alkoi "pirteissä" merkeissä Marrasmarkkinoilla, josta siirryimme jatkoille Rixiin ja siitä jatkojen jatkoille Ärrälle :D Tuli kyllä taas kierrettyä kaikki tutut paikat ja nähtyä sellainen määrä Larun tuttuja, että kyllä tällä taas pärjää tämän vajaa pari viikkoa ennen seuraavaa käyntiä! Lähdin Helsingistä vasta tänään, jotta sain vihdoin vietyä viisumihakemukseni Thaimaan suurlähetystöön. Sekin oli taas sellainen säätö, mutta siitä voin avautua sitten joku toinen kerta. 

Lisäksi kävimme isin kanssa Verkkokaupassa ostoksilla ja sain vihdoin hankittua sen ulkoisen muistin itselleni, jolla toivottavasti pystyn välttämään osan tulevien tietokonekatastrofien tuhoista. Mukaan tarttui myös uusi langaton hiiri, kun edellinen, yllätys yllätys, hajosi ja ihana suojapussukka Surface-rakkaalleni. Käytiin myös testaamassa ensimmäistä kertaa nepalilaisravintola Lumbinin lounaspöytää Lauttasaaressa. Kerrankin tuli testattua myös muita kuin kana-annoksia, joihin aina sorrun nepalilaisissa, ja hyvältähän ne kaikki maistuivat. Kun siihen lisäsi vielä uunituoreen naanleivän ja ihanan nepalilaisen teen, niin oli kyllä herkullinen lounassetti 9 eurolla. 


Pinkkikausi alkaa selvästi taas vaihtua liilakaudeksi :)

Nyt olen taas takaisin kotona ihmettelemässä, jatkuuko elämä normaalina vielä Matti Nykäsen keikankin jälkeen ja pahasti vaikuttaa siltä, että kyllä se vain jatkuu! Kotona odotti perus sekasotku ja mukava kirjapino gradua varten, mutta niiden kimppuun käyn kyllä vasta huomenna. Tämän illan kulutan vain naureskellen kaikille viikonlopun oudoille muistoille, joita putkahtelee satunnaisesti päähäni. Kiitos rakkaat, kiitos Laru ja kiitos Matti, olitte juuri sitä, mitä tylsään elämääni kaipasin. 

Paluu arkeen :D

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut onnistunut viikonloppu ja tsemppiä tulevaan viikkoon :)

tiistai 19. marraskuuta 2013

Tylsä, Tylsempi, MINÄ

Viettelen entisen nimen nimppareita (kiitos kaikille muistaneille!), mutta nykyinen nimeni löytyy otsikosta. Silläkin uhalla, että menetän viimeisetkin lukijani, ajattelin nyt paljastaa, miten tylsää elämäni tällä hetkellä oikeasti on. Lukeminen tapahtuu täysin omalla vastuulla, saatat vaipua psykoosiin tämän jäljiltä! No, ainakin varoitin, joten turha syytellä jälkikäteen.

Kaikki alkoi siitä, kun havahduin siihen, että ehkä pitäisi kertoilla jotain, mitä elämässäni on tapahtunut viimeisen kahden viikon aikana. Sitten tajusin, että siinä ei oikeastaan ole tapahtunut juuri mitään, enkä ole ottanut koko aikana yhtään kuvaakaan. Ensin ajattelin, etten kirjoita mitään, sitten ajattelin hieman väritellä totuutta, mutta lopulta päädyin ihan vain paljastamaan karun totuuden. Juurikin tällaiset tylsyyden ajanjaksot kun kuitenkin saavat ne ajat, kun oikeasti tapahtuu jotain, tuntumaan monin verroin hienommilta. Ja lisäksi ajattelin piristää muita, koska jokainen voi tuntea oman elämänsä tapahtumarikkaaksi tämän luettuaan :D

Kahden viikon aikana ainoat mainittavat tapahtumat ovat kummipoikani ja hänen veljensä näkeminen, (ihanat pojat <3), epäonnistuneen onnistunut matkasuunnitteluilta Emilyn ja Camillan kanssa sekä se, että näin hevosen kotinurkillani palatessani graduistunnosta (:D). Eli kauheasti ei tosiaan ole mitään tapahtunut, olen vain lähinnä erakoitunut kotona taistellen gradun ja matkajärjestelyjen kanssa vuoropäivinä. Moni valittaa, että elämässä ei tapahdu mitään, mutta minun elämässä ei oikeasti tapahdu mitään tällä hetkellä. Tästä todisteeksi tein pieniä laskelmia:

Viimeiset kaksi viikkoa= 14 vuorokautta= 336 tuntia olen kuluttanut:

Kodin ulkopuolella yhteensä 36 tuntia, joista:

Ulkoillen 15h
Yliopistolla 11h
Kaupassa käyden ja muita asioita hoitaen 10h

Kotona yhteensä 300 tuntia (!), joista:

Nukkuen 113h
Valvoen 187h

Valveillaoloajastani kotona olen käyttänyt:

40h gradun tai muiden opiskelujuttujen tekoon
30h television katsomiseen
24h asioiden pähkimiseen ja stressaamiseen sängyssä pyörien
23h netissä surffailuun, kuten blogiin, matkavarauksiin, facebookailuun ym.
20h syömiseen, juomiseen tai kokkaamiseen
11h puhelimessa puhumiseen
10h muiden ihmisten seurassa
7h kuntoiluun
6h yleishygieniaan (suihku/suuhygienia/meikkaus ym.)
3h siivoamiseen/pyykkäämiseen/tiskaamiseen
loput 13h olen käyttänyt kaikenlaiseen muuhun olennaiseen, kuten Mindin kanssa röhnäilyyn, lehtien lukemiseen, vaatteiden sovitteluun, lahjojen tekemiseen, laulamiseen, valokuvien selailuun ja vessassa käymiseen.


SUMMA SUMMARUM: Olen viettänyt lähes 90 % kuluneesta kahdesta viikosta kotona neljän seinän sisällä. Kotona, hereillä ollessani, olen tehnyt opintojani edistävää toimintaa vain noin 20 % ajasta. Ai, miten niin olen eristäytynyt muusta maailmasta, tylsä noulaiffi ja tehotonkin vielä? :D

Ainoa pelastukseni onkin ajatus siitä, että tämä on vain väliaikaista. Marraskuu tuntuukin olevan tyyntä myrskyn edellä, koska joulukuusta on tulossa enemmän vähemmän kaoottinen. Kai tästä pitäisi jotenkin osata nauttiakin, mutta on se välillä vähän haastavaa. Tänään ajattelin ottaa kuitenkin jo monta edistysaskelta, kun suuntaan ensin sopimaan työvuoroja postiin ja sen jälkeen menen vihdoin hankkimaan kuvat viisumiini (nykyisessä passikuvassa näytän sarjamurhaajalta, joten saa nähdä, mikä on lopputulos tällä kertaa!).

Viikonloppuna onkin sitten astetta tajunnanräjäyttävämpää meininkiä tiedossa Helsingissä, joten ensi viikolla on toivottavasti jotain raportoitavaa siitäkin. Mutta ei kai tässä muuta, olen siis edelleen olemassa, elän ja hengitän, mutta siihen ne aktiviteetit melkein jäävätkin :D Loppuun vielä lainaus loistavasti olotilaani kuvaavasta Ultra Bran biisistä:

"Tylsää, tylsää, oli niin tylsää. Enkä tienyt, kuinka myöhemmin kaipaisin hitaasti eteenpäin laahustavia päiviä." (Ultra Bra)

Miksi muuten kaikki hyvät bändit aina lopettaa? Paitsi eilen sain kuulla ilouutisia, nimittäin Backstreet Boys tulee Suomeen keväällä!!! Ehkä pitäisi mennä fiilistelemään, edellinen kerta kun oli vuonna 1999 :D  

Oli pakko keksiä jotain piristystä tähän tylsään postaukseen, joten päätin räpsiä kuvat postin tuomista nimppariyllätyksistä (kyllä äiti tietää, mitkä ovat tyttären heikkoudet) ja Posankan joulufiiliksistä!

Ihanan tylsää viikkoa kaikille! :)

torstai 14. marraskuuta 2013

Cruising Around The World

Sitten olisi vihdoin ja viimein sen risteilypostauksen aika, jota lupailin jo elokuussa tässä postauksessa, jolloin olin päässyt tutustumaan upeaan huippuristeilijään Helsingissä. No, onneksi marraskuukin on vielä syyskuukausi, joten en täysin pettänyt lupaustani. Koska postauksen teko on viivästynyt, päätin panostaa siihen erityisen paljon ja esittelenkin nyt kaikki risteilykokemukset, jotka olen päässyt kokemaan vuosien varrella. Tiedossa on siis monia erilaisia kohteita ympäri maailmaa, paljon kuvia ja ajatuksiani risteilymatkustuksen hyvistä ja huonoista puolista. Toivottavasti jaksatte lukea ja jos ette, niin rullatkaa postauksen loppuun, josta löytyy kokemukseni tiivistettyinä :)

Aloitan niistä varmasti monelle suomalaiselle tutuista risteilymatkustuksen muodoista eli Viron ja Ruotsin laivoista. Kyseiset paatit toimivat tietysti loistavina ryyppy-ympäristöinä, mutta voi niiden avulla saada myös paljon muuta irti lähimaistamme. On käsittämätöntä, että olen käynyt Tallinnassa lukemattomia kertoja, mutta silti löysin kuvia vain viimeisimmältä reissultani, jonka tein Viivin kanssa kesällä 2012. Ehkä noita reissuja ei oikein edes miellä ulkomaanmatkoiksi, kun se on niin lähellä. 

Tallinna on mielestäni todella sympaattinen ja nätti kaupunki, jossa on hyvät ja halvat ostosmahdollisuudet niin vaate- kuin viinapuolellakin. Itse olen aina tehnyt pelkästään päivämatkoja Tallinnaan, joten olisi mielenkiintoista viipyä siellä vähän pidempikin aika, jotta siitä kerkeisi näkemään jotain muutakin kuin vain pintaa. Jos laivalle ottaa mukaan auton, on matkaa helppo jatkaa vaikka kylpylälomalle Pärnuhun, joka oli myös ihanan rentouttava kokemus. Itse haluaisin tulevaisuudessa nähdä Viroa vielä laajemmin, esimerkiksi pyöräily Hiidenmalla voisi olla mukava elämys. Tallinna ja Viro yleensäkin on helppo ja halpa matkakohde, johon voi lähteä lyhyelläkin varoitusajalla.

Tallinna tarjoaa päivämatkalaiselle kauniita rakennuksia, halpoja ostoksia ja hyvää ruokaa, vaikka tunnelma voikin illan viimeisessä laivassa olla hieman "väsähtänyt" :D

Jos Tallinnasta löytyi vain vähän kuvia, niin Tukholmasta niitä löytyi vieläkin vähemmän, mikä on jo suoranainen vääryys. Tukholmassa en olekaan käynyt vuosiin, mutta seuraavalla kerralla räpsin kuvia sitten senkin edestä! Ruotsinlaivalla olen kyllä käynyt ihan lähivuosinakin, mutta niiden kuvamateriaali ei ole täysin julkaisukelpoista ;D Onkin tavallaan sääli, että ihan liian usein käynti Tukholmassa on tarkoittanut nuokkumista laivan buffetissa edellisen illan jäljiltä. Tukholma on kuitenkin niin monipuolinen ja kaunis kaupunki, että joku päivä tahdon sielläkin vielä yöpyä useamman yön. 

Kauniit rakennukset, hyvät ostosmahdollisuudet ja Gröna Lundin huvipuisto ovat jääneet päälimmäisinä mieleen Tukholman reissuistani. Ainakin kuninkaanlinnalle haluan vielä joku päivä päästä tähyilemään Vickania ja Kaarle Kustaata (jolle lähetimme muuten Prahasta vuonna 2008 Viivin kanssa kortin, haluaisin kysyä, tulikohan se koskaan perille ;D). Jos sitä ennen saisi vielä treenattua tuota svenskaa, niin voisin sitten sanoa muutakin kuin tack och adjö! 

Kuvat: Wikimedia

Itämeren risteilyalukset tarjoavat Viron ja Ruotsin lisäksi myös muita mielenkiintoisia matkakohteita, joista yhteen pääsin tutustumaan setäni 60-vuotisristeilyllä Pietariin vuonna 2011. Risteilimme St. Peter Linen Princess Maria aluksella illan ja yön yli, ja saapuminen Pietariin oli heti aamusta. Päivän vierailu Pietarissa onnistui risteilyn kautta helposti ilman viisumia, mutta päivä ei kyllä millään riittänyt tuon upean kaupungin koluamiseen. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Venäjällä, mutta ainakin Pietariin tulen palaamaan vielä tulevaisuudessa. Kaupunki on täynnä upeita palatseja, mahtavia kirkkoja, mielenkiintoista historiaa ja tarjoaa varmasti myös hyviä ostosmahdollisuuksia. Nykyäänhän Pietariin pääsee myös tuolla nopealla Allegro-junalla, joten ehkä sitäkin tulee vielä kokeiltua joku päivä.

Kuvat: Wikimedia

Edellisten risteilyjen lisäksi olen myös risteillyt Saksan Rostockista Helsinkiin reilimme päätteeksi, mutta se matka oli enemmänkin ylihinnoiteltua ajankulutusta. Pointti on kuitenkin se, että Itämeren rannatkin tarjoavat paljon mielenkiintoisia matkakohteita, joihin kannattaa suunnata pelkän ryyppypaatteilun lisäksi. Vaikka laivat eivät ehkä ole käsittämättömän hulppeita, seura on vähintäänkin 2 promillen humalassa ja buffetruokailu ylihintaista, kannattaa Itämeren risteilijöille antaa tilaisuus ihan niiden hienojen määränpäiden takia.

Itämereltä voidaanki siirtyä vielä aste pohjoisemmaksi, nimittäin Jäämerelle ja Huippuvuorten risteilylle. Tuosta reissusta on olemassa vain paperikuvia, jotka ovat Helsingissä, joten joudun tässäkin tapauksessa turvautumaan internetin ihmeelliseen maailmaan kuvien kanssa. Pääsin tutustumaan karuihin, mutta henkeäsalpaavan kauniisiin Huippuvuoriin kesällä 2003 vanhempieni ja serkkujeni kanssa. Risteily toteutettiin Olympian ja Kristina Cruisesin yhteistyömatkana. Tuo reissu oli todella ikimuistoinen ja jotain sellaista, mitä en ole koskaan sitä ennen tai sen jälkeen kokenut.

Kuvat: Wikimedia

Risteilyn aikana vierailimme muun muassa Longyearbyenin, Barentsburgin ja Ny Ålesundin kylissä, pääsimme ihailemaan karuja vuoristo- ja jäätikkömaisemia, uimme Jäämeressä sekä bongasimme laivan kannella lukuisia lintuja, hylkeitä, valaita ja jopa yhden jääkarhun. Koko risteily oli huikea kokemus, jonka ainoa huono puoli oli kova merenkäynti, joka aiheutti tällaiselle herkkävatsaiselle pieniä oireita.

Jäämeren hyytävistä tyrskyistä onkin hyvä siirtyä Karibianmeren leppoisiin tunnelmiin, joista pääsin nauttimaan isin ja muutamien muiden sukulaisten kanssa vuonna 2004. Tuolloin sain myös ensikosketukseni Royal Caribbean huippuristeilijöistä, jotka ovat suureksi osaksi suomalaista laatutyötä, jälleen yksi syy lisää olla ylpeä suomalaisesta osaamisesta. 

Kuvat: Wikimedia

Risteily starttasi Miamista ja suuntasi siitä kohti Haitia, Jamaikaa, Caymansaaria ja Cozumelia. Jokaisella saarella vietettiin päivä mielenkiintoisten nähtävyyksien ja aktiviteettien parissa ja lisäksi pari päivää vietettiin merellä nauttien luksusristeilijän monipuolisesta tarjonnasta. Matkan aikana pääsi muun muassa uimaan ja snorklaamaan kristallinkirkkaissa vesissä, kiipeilemään vesiputouksilla sekä vierailemaan mayaraunioilla ja kilpikonnafarmilla. Risteily toimikin tavallaan viikon rantalomana, mutta se antoi kyllä paljon enemmän kuin perinteinen rantaloma yhdessä paikassa.

Tuosta ristelystä jäi kova hinku päästä kokemaan huippuristeily vielä joskus uudestaan. Tajusin tilaisuuteni tulleen, kun isi päätti viettää 60-vuotispäiviään perheen kanssa matkalla, ja hienovaraisesti ehdotin yhdeksi vaihtoehdoksi Välimeren risteilyä. Suureksi ilokseni myös isi piti ajatuksesta ja niinpä suuntasimme koko perheen voimin Liberty of the Seas aluksella kohti Välimeren kiehtovia rantoja elokuussa 2012. Risteily alkoi Barcelonasta, jonne suuntasimme jo pari päivää aikaisemmin, jotta kerkesimme nauttia kunnolla tuosta mielenkiintoisesta ja upeasta kaupungista.

Barcelona ja Gaudí  <3

Barcelonasta risteilimme kohti Ranskaa ja Rivieraa, pysähtyen välissä pienessä Tolounin kaupungissa. Sen lisäksi pääsimme tutustumaan Nizaan ja pikaisesti myös Monacoon (tosin muistot sen osalta ovat enemmänkin negatiivisia). Jotakin todella viehättävää noissa kukkuloille kohoavissa merenrantakaupungeissa silti vain on.

Rivieran tunnelmia

Rivieralta matka jatkui kohti Italiaa, jossa vierailimme muun muassa Pisassa, Roomassa, Vatikaanissa ja Pompeijissa. Italia tarjoaa yksinkertaisesti uskomattomat määrät kiinnostavaa historiaa, huikeaa arkkitehtuuria ja mahtavaa ruokaa. Italiasta matka jatkui laivapäivästä nautiskellen takaisin Barcelonaan. Matka tarjosi lyhyessä ajassa monipuolisen katsauksen Välimeren kiehtoviin kaupunkeihin.

Italian upeita nähtävyyksiä

Sitten jotakin vielä itse risteilymatkustuksesta, eikä vain pelkästään sen kohteista. Royal Caribbean luksusristeilijöitä ei voi edes verrata perus ruotsinlaivaan. Ne ovat valtavia aluksia täynnä upeita ravintoloita, baareja ja aktiviteettimahdollisuuksia. Sen lisäksi palvelu laivalla on uskomattoman laadukasta ja henkilökohtaista. Joka kerta, kun poistuu hytistä siivoja tervehtii iloisesti käytävällä ja kysyy, onko kaikki hyvin. Illallisella toimii koko matka samat tarjoilijat, jotka tekevät kaikkensa loihtiakseen jokaisesta illasta unohtumattoman. Henkilökuntaa laivoilla on ympäri maailmaa, mutta kaikkia tuntuu yhdistävän tavoite tehdä mahdollisimman hyvää jälkeä. Vaikka risteilyillä on paljon porukkaa, on kaikki organisoitu niin, että ruuhkan tuntua ei koe juuri ollenkaan.

Hytit ovat tilavia ja siistejä ja näkymät parvekkeelta huikeat. Välillä hytissä saattaa odottaa myös hauskoja pikkukavereita :)

Risteilijöiden jokainen yksityiskohta on viimeistelty ja laiva itsessään onkin jo yksi nähtävyys. Laivalla kuluttaa helposti monta tuntia vain ihaillen upeita ruokasaleja, promenaadia kauppoineen, uima-allasaluetta, casinoa, baareja tai yökerhoja.

Luksusristeilijöiden ainoa huono puoli on se, että perus ruotsinlaiva ei vain enää tunnu oikein miltään niiden jälkeen!

Toinen asia, johon laivalla saa kulumaan kiitettävästi aikaa on syöminen. Kaikki ruuat kuuluvat risteilyn hintaan (muutama erikoisravintola perii kattausmaksun). Tämä taas ei tarkoita sitä, että ruoka olisi tehty hutaisten tai halvimmista raaka-aineista, vaan päinvastoin. En ole koskaan eläessäni syönyt niin paljon niin hyvää ruokaa kuin kyseisillä risteilyillä. Ruokaa on tarjolla aamusta iltaan ja sitä saa niin paljon kuin vain ikinä jaksaa syödä. Näyttävät buffetpöydät notkuvat toinen toistaan herkullisempia ruokia eripuolilta maailmaa aina hampurilaisista sushiin. Illalisen söimme useinmiten laivan pääravintolassa, jossa tarjoiltiin suoraan pöytiin. Siinäkään ruokalajien määrää ei oltu rajoitettu, joten söimmekin usein jopa 5-6 ruokalajin illallisia.

Voin suositella risteilyjä jo ihan pelkästään uskomattoman herkullisten ruokien takia!

Jo pelkkään laivan ihasteluun ja syömiseen saisi kulumaan laivalla monta päivää, mutta kun tähän päälle heitetään vielä uskomaton määrä aktiviteettimahdollisuuksia, voisi laivalla asua kuukausia kyllästymättä hetkeksikään. Uinti, minigolf, koripallo, surffaus, luistelu, seinäkiipeily, jumpat, kuntosali, karaoke, erilaiset kilpailut, elokuvat, livebändit, musikaalit, jääshowt ja muut huikeat esitykset. Tuossa siis vain osa siitä järkyttävästä aktiviteettimäärästä, mitä laivat tarjoavat. Ja kaikki tuo kuuluu jälleen risteilyn hintaan. Ei varmaankaan siis tarvitse erikseen mainita, että lähtisin ihan koska vaan uudestaan tuollaiselle risteilylle.

Paljon koettiin ja kokeiltiin, mutta lähes yhtä paljon jäi varmasti vielä kokematta

Yhteenvetona siis risteilymatkustuksesta:

Risteilyt Itämerellä:

+ mielenkiintoiset kaupunkikohteet                                - "laaduttomuus"
+ paljon erilaisia lomamahdollisuuksia                            - känniläiset laivoilla
+ edullisuus                                                                   - arkisuus
+ helppo lähteä lyhyelläkin varotusajalla

Huippuvuorten risteily

+ upeat maisemat                                                         - kalleus
+ kiehtova arktinen luonto                                            - kova merenkäynti
+ ainutlaatuinen kokemus                                                             

Royal Caribbean-risteilyt Karibialla ja Välimerellä

+ näkee useita kaupunkeja kerralla                                - kohteisiin kerkeää tutustua vain pintapuolisesti
+ ruoka                                                                        - laivalla ei kerkeä kokeilla kaikkea, mitä haluaisi
+ aktivitteettimahdollisuudet
+ henkilökunta ja palvelu
+ laadukkuus
+ etenkin Euroopassa, kun lennot eivät maksa paljon, mahdollisuus saada luksusta kohtuulliseen hintaan

Kaiken kaikkiaan risteilymatkustus on mielestäni upea tapa saada jo lyhyestäkin matkasta irti todella paljon. Suosittelenkin ehdottomasti tutustumaan risteilymatkustuksen maailmaan, jos et ole sitä vielä tehnyt. Maailma on täynnä kiehtovia kaupunkeja ja kohteita, joihin pääsee tutustumaan myös meriteitse. Laivaelämä itsessään on jo erilainen kokemus verrattuna hotelliasumiseen. Itse suurena meri-ihmisenä olen aina nauttinut kaikensorttisesta veneilystä, mikä onkin varmasti yksi syy, minkä takia koen risteilyt kovin miellyttäväksi tavaksi matkustaa. Kuten kaikessa matkustuksessa, myös risteilymatkustuksessa kannattaa etukäteen miettiä, mitä lomaltaan haluaa ja mikä on matkabudjetti, ja tehdä päätös risteilykohteesta niiden perusteella. Jokaiselle lomailijalle ja budjetille löytyy varmasti juuri se oikea tapa kokea risteilymatkustuksen hienous. 

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isin tyttö

Juhlistimme isänpäivää Tikka Masalalla ja joulutortuilla jo viime sunnuntaina, kun vanhempani tulivat käymään täällä Turussa. Halusin kuitenkin vielä muistaa isiä nyt virallisenakin päivänä, koska vanhempiaan ei koskaan voi muistaa liikaa. Vaikka äiti on minulle yksi läheisimmistä ihmisistä maailmassa, olen aina ollut isin tyttö. Meillä on ollut omat, yhteiset jutut niin kauan kuin muistan ja olen pienestä pitäen aina päässyt isin mukaan puuhaamaan milloin mitäkin. Tuo yhteys on säilynyt kaikkien näiden vuosien ajan, mikä merkitsee minulle enemmän kuin moni muu asia tässä maailmassa.

Minun isi...

...on sankarini ja idolini.
...on opettanut minulle paljon tärkeitä käytännön taitoja (viimeisimpänä autonrenkaiden vaihdon) ja hyviä elämänarvoja.
...halaa niin, että tunnen aina sillä hetkellä itseni maailman tärkeimmäksi ihmiseksi.
...on saavuttanut elämässään todella paljon ja on silti yksi nöyrimmistä ihmisistä, joita tiedän.
...ottaa maailman urpoimpia lähizoomauskuvia ihmisten naamoista.
...on aina valmis auttamaan missä tahansa asiassa ja jaksaa kerta toisensa jälkeen olla muuttamassa ja poraamassa hyllyjäni uusiin seiniin.
...rakastaa veneilyä, majoneesileipiä ja pitkiä aamu-unia vähintään yhtä paljon kuin minä.
...rakastaa Clint Eastwood-elokuvia ja Mustanaamiota enemmän kuin voin ikinä ymmärtää.
...kuuntelee aina juttujani ja arvostaa mielipiteitäni, vaikka ne eivät olisikaan tärkeitä tai hyviä.
...voitti 59-vuotiaana mahaplätsikisan pronssimitalin.
...ei suutu tai ärsyynny oikeastaan koskaan, paitsi silloin, jos uutisten aikana kääntää toiselle kanavalle (vaikka kyseessä olisi jo päivän viidennet uutiset!)
...on aina kannustanut tavoittelemaan omia unelmiaan ja uskomaan itseensä.
...tekee huippuhyviä iltapaloja ja paistaa maailman parhaimmat pihvit.
...on aina innostanut, kannustanut ja mahdollistanut matkustamiseni ympäri maailmaa.
...on aina ollut läsnä ja kiinnostunut lastensa elämästä työkiireistä huolimatta.
...kertoi minun ollessa pieni maailman parhaita omakeksimiänsä iltasatuja ja keksi automatkoille aina hyviä tietokilpailukysymyksiä.
...on edelleen aina valmis esimerkiksi huvipuistoon, lumi-/vesisotaan, retkille tai mihin tahansa peliin taikka kisailuun.
... antaa yleensä vähintäänkin erikoisia lahjoja, mutta ajatus on aina tärkein.
...voi juhlia helposti kellon ympäri, mutta tarvitsee energiajuomaa jo puolen tunnin ajomatkalle.
...tietää käsittämättömän paljon kaikesta ja osaa lähes aina vastata kysymyksiini.
...osaa aina nähdä kaikissa ihmisissä ja asioissa jotakin hyvää ennemmin kuin pahaa.
...on sydämellinen, rohkea, hauska, ahkera, (urheilu)hullu, epäitsekäs, nautiskelija, sävelkorvaton, positiivari, lapsenmielinen, kiltti, herkkä, keskustelija, kuuntelija, jokapaikanhöylä ja aina 100 %:sti oma itsensä.
...on joka päivä paras isi juuri minulle.

Vuodet vierivät vauhdilla...
...mutta isi pysyy aina maailman parhaana isinä ja minä isin tyttönä <3

Isillä on ollut jo vuosikausia jääkaapissa kiinni magneetti, jossa lukee jotakin tällaista: "Fathers are people to look up to, no matter how tall you grow". Aika pitkäksi piti kasvaa, ennen kuin ymmärsin tuon lauseen merkityksen ja hienouden, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Hyvää isänpäivää kaikille maailman iseille ja etenkin minun omalle isille!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Joulufiilistelyä ja muutama uudempi rakkaus

Olen jouluihminen henkeen ja vereen. Koko lokakuun joulujutut pyörivät jo mielessä, mutta annan itselleni luvan viralliseen jouluhöperöitymiseen vasta marraskuussa. Miksi sitten oikein rakastan joulua? Oikeastaan voisi kysyä, miksi en rakastaisi joulua. Kaikki siihen liittyvä vaan saa minut yksinkertaisesti todella hyvälle tuulelle (paitsi lahjastressi!). Ja kun katsoo ulos ikkunasta jatkuvaan pimeyteen ja sateeseen tai tuskailee päivästä toiseen gradun parissa, tuntuu aika mukavalta keskittyä välillä johonkin asiaan, joka saa suun hymyyn. Siksipä päätin tänä vuonna aloittaa joulun jo ehkä aikaisemmin kuin koskaan ennen.

Niinpä otin joulukoristeeni ja -kuuseni mukaan Helsingin reissullani ja koristelin niillä viikonlopun aikana asuntoni joulukuntoon. Eilen isä auttoi vielä laittamaan jouluvalot ikkunaan, joka kruunasi joulukotini. Värit ja koristeet eivät ehkä sovi ihan täysin nykyiseen sisustukseeni, mutta ei kaiken aina tarvitsekaan olla sävy sävyyn. Tärkeintä on, että olen taas saanut ihanaiset muumipallot, posliinipöllöt, tontut ja enkelit luokseni piristämään mieltäni.


Eilen vietimme myös isänpäivää jo etukäteen. Koska isä on samanlainen joulutorttufani kuin minä, sain loistavan tekosyyn myös aloittaa glögi- ja torttukauden tämän vuoden osalta. Harvat asiat maistuvat niin hyvältä kuin vuoden ensimmäinen glögi ja joulutorttu! Kun vanhemmat olivat jo lähteneet kaivoin esille vielä lemppari joululevyni Michael Bublén Christmasin ja nautiskelin viimeisestä joulutortusta tähtivalojen sädehtiessä ikkunassa.

Joulukoristeet, -valot, -kuusi, -musiikki, -lahjat, -perinteet ja -ruoka ovat tietysti olennaisesti niitä asioita, joita rakastan joulussa. Lisäksi joululla on kuitenkin myös paljon tärkeämpi merkitys minulle. Se on yksi niistä harvoista hetkistä vuodessa, kun yleensä koko perheemme kokoontuu yhteen mökillemme ja kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Lisäksi luonamme vierailee monia muita rakkaita sukulaisia, joita tulee muuten nähtyä aivan liian harvoin. Joulunvietto mökillämme on ollut perinne koko elämäni ajan, enkä osaa kuvitella saavani oikeaa joulutunnelmaa missään muualla. Jotenkin on ihanaa, että vaikka monet asiat maailmassa muuttuvat kovalla vauhdilla, niin edes jotkut asiat pysyvät samanlaisina ja hyvinä vuodesta toiseen.


Joulu on ollut rakkauteni jo vuosikaudet, mutta nyt samalla ajattelin esitellä muutaman uuden rakkauteni. Niistä ensimmäiselle olen menettänyt sydämeni jo täysin. Itse ainakin tiedän, jonkin hankinnan olleen hyvä, kun minulle tulee heti sen saatuani ajatus siitä, miten olen voinut aikaisemmin elää ilman sitä. Näin kävi pari viikkoa sitten, kun Surface saapui luokseni. Olin jo pidemmän aikaa harkinnut tabletin ostamista, mutta sopivaa ei vain tuntunut löytyvän. Mutta niin kuin yleensä, kun jotain lakkaa etsimästä, se suorastaan tipahtaa syliin. Niinpä kohtalo saattoi meidät yhteen tiedemessuilla, joilla Emilyn poikaystävä oli esittelemässä kyseistä tablettia. Kun se oli vielä opiskelija-alennuksessa, oli kohtalomme sinetöity.

Nyt suhteemme on kestänyt pari viikkoa, eikä loppua näy :D Pelkäsin, etten oppisi käyttämään Windows 8.1:stä, mutta siihen tottuminen vei vain hetken. Kaikista parasta Surfacessa on tuo helposti irrotettava Touch Cover, joka toimii näppiksenä ja samalla tabletin suojana. Pidän myös sen hyvistä liitäntämahdollisuuksista (mm. USB ja muistikorttipaikka) ja siitä, että siinä oli valmiiksi asennetuna Office-paketti, joten sitä voi todella käyttää myös muuhunkin kuin netissä surffailuun. Kosketusnäytön ja näppis toimivat loistavasti erikseen ja yhtäaikaan ja akku kestää todella hyvin. Kun kustomoin itse vielä tylsääkin tylsemmän harmaan kannen, niin Surfacesta tuli täydellinen juuri minulle.


Toinen ja ehkä kaikista yllättävin rakkauteni on suomalaiset elokuvat. Olen aina suhtautunut lähtökohtaisesti melko skeptisesti suomifilmejä kohtaan, koska ne usein toistavat aina samoja teemoja ja herättävät lähinnä myötähäpeää muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tänä vuonna olen kuitenkin nähnyt jo niin monta onnistunutta suomalaista elokuvaa, että olen joutunut kääntämään kelkkani niiden suhteen.

Alkuvuodesta näkemäni 21 tapaa pilata avioliitto oli ensimmäinen oikeasti hauska ja onnistunut suomalainen romanttinen komedia, jonka olen koskaan nähnyt. Vähän aikaa sitten katsomani Tumman veden päällä taas oli hienosti toteutettu ja oikeasti koskettava elokuva. Lauantaina kävin vielä katsomassa Leijonasydän-elokuvan, johon suhtauduin jälleen melko skeptisesti, mutta jouduin taas pyörtämään pääni. Se oli yksi parhaimmista elokuvista, jonka olen viime aikoina nähnyt. Jos elokuva onnistuu olemaan koskettava, ajatuksiaherättävä, hauska, viihdyttävä ja sykähdyttävä, niin silloin ollaan lähellä täydellisyyttä.

Joko mieleni on viimein avautunut ymmärtämään myös suomalaisia elokuvia tai sitten Suomessa on oikeasti alettu tehdä onnistuneita, laadukkaita, koskettavia ja viihdyttäviä elokuvia. Niin tai näin, olen iloinen ja positiivisesti yllättynyt tästä rakkaudestani. Ainakin olen taas oppinut, että ennakkoluuloilleen ei kannata antaa valtaa tai voi missata jotain todella hyvää. Seuraavan suomileffan aionkin mennä katsomaan avoimin ja kiinnostunein mielin.

Viimeisimmän rakkauteni löysin eilen illalla ehkä siitä suurimmasta pakkomielteestäni, televisiosta. Jos seuraa jo noin viittätoista ohjelmaa lähes säännöllisesti + kaikkea muuta epäsäännöllisesti, luulisi ettei enää kovin helposti löytäisi uusia tulokkaita viikko-ohjelmaansa, mutta niinpä vain kävi! Odotellessani Silta-ohjelman alkua eksyin AVA:lle, josta tuli ohjelma Suoraa puhetta: Naistähdet kertovat (The Conversation with Amanda de Cadenet). Jäin katsomaan ohjelmaa, koska ensimmäisenä siinä oli keskustelemassa Lady Gaga, jota pidän todella kiehtovana persoonana. Ja sitten huomasinkin jo olevani koukussa ohjelmaan.

En ole yleensä pitänyt mistään talk show -ohjelmista, mutta tämä tarjosi jotain erilaista. Haastattelija ja haastateltava olivat täysin tasavertaisia ja luontevia ja keskustelut tuntuivat kotoisilta, intiimeiltä ja aidoilta. Lisäksi keskustelujen aiheet olivat mielenkiintoisia, ajankohtaisia ja tärkeitä. Mielenkiinnolla odottelenkin jo seuraavaa jaksoa, jotta näen, oliko kyse vain onnistuneesta jaksosta vai oikeasti laadukkaasta ohjelmasta ja uudesta tosirakkaudestani. Seuraavassa jaksossa sunnuntaina klo 22 mukana on mm. Eva Longoria ja Alicia Keys, joten kannattaa kurkata, jos ei ole muutakaan tekemistä.

Mukavaa marraskuun alkua kaikille :)