Rockista ja Ystävyydestä

Viime viikon oli tarkoitus olla minulle hengähdysviikko kaikista sosiaalisista kontakteista, jonka koen tarvitsevani aina, kun olen viettänyt paljon aikaa jatkuvien ihmiskontaktien ympäröimänä. Rakastan ihmisiä ja etenkin läheisiäni, mutta sisälläni asuu pieni erakko, joka kaipaa välillä hiljaisuutta ja omaa aikaa. Tarkoituksenani oli myös ottaa itseäni niskasta kiinni ja paneutua graduuni oikein kunnolla pitkän tauon jälkeen ja palkita itseni viikonloppuna Ruisrockilla. No, suunnitelmani eivät taaskaan toteutuneet lähes ollenkaan, koska välillä elämä heittää eteen sellaisia tapahtumia, joita kukaan ei voi ennustaa. Ruissista en onneksi joutunut luopumaan ja se oli iloinen huipennus muuten vähän ongelmalliselle viikolle.

Viime viikkoni tärkeimmäksi teemaksi muodostui ystävyys. Jouduin pohtimaan omalla kohdallani, mitä ystävyys oikeastaan minulle merkitsee. Jouduin myös kohtaamaan sen tosiasian, että kaikille ihmisille ystävyys ei tarkoitakaan välttämättä samoja asioita kuin itselleni. Sain kokea, mitä ystävyys on vahvimmillaan ja heikoimmillaan ja kuinka se voi tilanteiden muuttuessa myös muuttaa muotoaan.

Olen aina ollut ihminen, jolla ei ole ollut hirveän laajaa kaveripiiriä. Olen panostanut laatuun määrän sijasta, mistä olen saanut olla kiitollinen monet kerrat. Vaikka välillä tunnenkin pienen kateuden piston katsoessani ihmisiä, joilla on joka paikassa paljon kavereita, en koskaan vaihtaisi todellista ystävää edes sataan tuollaiseen kaveruuteen. Vuosien varrella olen myös useat kerrat joutunut pettymään ystävikseni luulemiin ihmisiin, minkä takia rimani ystävyydelle on vain noussut entisestään. Kun joku ihminen sitten vihdoin pääsee sen riman yli, olen valmis tekemään mitä vain toisen puolesta ja odotan samaa myös toiselta.

Minulle todellinen ystävyys on sitoumus, vähän niin kuin avioliitto. Se on selviytymistä elämän myrskyistä yhdessä, suurimpien ilojen ja surujen jakamista, luottamusta, huolenpitoa silloin kun toinen ei jaksa tai pysty siihen itse, rehellisyyttä ja arvostusta. Ystävyys on sitä, että voi soittaa koska vaan ja tietää toisen kuuntelevan, se on ymmärtämistä puolesta sanasta, vatsassa asti tuntuvaa naurua ja sitä, ettei koskaan tarvitse epäillä kelpaavansa toiselle juuri sellaisena kuin on. Minulle on siunautunut yksi tuollainen ystävyys ja olen siitä enemmän kuin kiitollinen. Sydänystävän lisäksi minulla on joitakin oikein hyviä ystäviä, jotka ovat hekin kultaakin kalliimpia.

Ystävyys on mielestäni yksi suurimmista rikkauksista tässä maailmassa. Ystävät ovat nostaneet minut jaloilleen sieltä elämän syvimmistä syövereistä ja toivon itse tehneeni myös saman heille. Kun todellinen ystävä on hädässä, en epäröi hetkeäkään jättää omia asioitani ja suunnata huomioni hänen auttamiseen. Ystävyys on mielestäni aivan liian arvokasta hukattavaksi, minkä takia siihen pitääkin panostaa molemminpuolin, jotta se kestäisi läpi elämän.

Niin kuin elämä, ei ystävyyskään ole pelkästään ruusuilla tanssimista.Tai sitä se juuri onkin piikkeineen kaikkineen. Viime viikolla jouduin pelkäämään ja kantamaan huolta tärkeästä ystävästäni, kun hänen terveytensä petti täysin yllättäen. Onnekseni hän on nyt paljon paremmassa kunnossa ja oma ihana itsensä. Jouduin myös pettymään syvästi ihmiseen, jota olen pitänyt hyvänä ystävänä. Jouduin punnitsemaan, mikä ystävyydessä todella on tärkeää. Lopulta vastoinkäymiset tämän ystävän omassa elämässä saivat minut toistaiseksi unohtamaan kiukkuni ja päätin seisoa myös hänen tukena. Ystävyys kun on myös anteeksiantoa toisen ihmisen virheitä kohtaan.

Ystävyys on parhaimmillaan silloin, kun voi viettää rentoa ja hauskaa aikaa yhdessä, juoruilla tai puhua syvällisiä, nauttia elämän yllätyksellisyydestä yhdessä ja nauraa sydämensä kyllyydestä. Tuosta kaikesta sain onneksi nauttia viime viikonloppuna Viivin kanssa, kun sydänystäväni suuntasi tänne Turkuun päin Ruisrockailemaan kanssani.

Hyvää fiilistä lisäsivät entisestään mieletön kesäilma, loistavat esiintyjät, ihanat ihmiset ja rento yleistunnelma. Menimme varsinaisesti katsomaan Kaija Koota, PMMP:tä ja HIM:iä, jotka kaikki vetivät mahtavat keikat täynnä asennetta, loistavia biisejä ja mieletöntä tunnelmaa. Muuten päivä kului kivasti festaritunnelmissa anniskelualueella, auringosta ja metrilakuista nauttien rannalla ja haahuillen festarialueella paikasta toiseen.

Kaija Koo veti mielettömällä asenteella upean keikan.

PMMP jätti räjähtävät jäähyväiset Ruissille.

Illan huipensi HIM, joka esiintyi eleettömästi, vahvasti ja komeasti.

Päivä oli unohtumaton ja todella onnistunut, eikä tunnelmaa latistanut edes yön kylmyys, huono varustautuminen, ällöttävät bajamajat, ärsyttävät ihmiset, järkyttävät bussijonot ja pitkät kävelymatkat. Hyvän ystävän seurassa kun tuppaa unohtamaan elämän pienet vastoinkäymiset. Se, jos jokin on korvaamatonta. Pidetäänhän siksi kaikki huolta ystävistämme, eikä koskaan ajatella heidän olevan itsestäänselvyyksiä.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!