Hyvästit talvelle ja loman odotusta

Halusin laittaa blogiini kuvia vielä tästä kuluneesta talvesta. Siksipä ajattelin nyt kirjoittaa talvelle, jotta se vihdoin ymmärtäisi lähteä lomalle ja antaa vuoron keväälle ja kesälle. Selasin kuvia ja tajusin, että talvi on kestänyt jo 5 kuukautta! Siinä on kaksi mielestäni liikaa. Vaikka rakastan Suomen neljää vuodenaikaa, enkä luopuisi niistä mistään hinnasta, on talvi uskomattoman pitkä. Vuodenaikojen täytyisi kaikkien kestää saman verran, eikä niin, että talvi ryövää vuodesta puolet ja muut kolme saavat jakaa lopun. Vaikka lumiset talvimaisemat ovatkin mielestäni maailman kauniimpia, niin kaikella on rajansa. Nyt kaipaan jo palavasti auringon lämpöä, kevään tuoksua ja sitä, kun luonto herää eloon. Joten, kiltti talvi, voisitko mitenkään lähteä ja palata taas upeana ensi vuonna? :)

Ensilumi satoi tänne Turkuun jo 26. lokakuuta, mistä on jo ihan järkyttävän pitkä aika. Nautimme siitä Mindin kanssa täysin rinnoin.

Talvi on ollut mukavan luminen, eikä karseista loskakeleistä ole joutunut kärsimään niin paljon kuin joinakin vuosina. Tänä vuonna olen nauttinut ja kärsinyt talvesta muun muassa näin:

* olen ollut pulkkamäessä

* olen rakentanut lumilinnan

* olen leikkinyt lumisotaa

* olen raivannut auton järkyttävän lumikinoksen alta neljä kertaa saman päivän aikana

* olen liukastellut

* olen kävellyt jäällä

* olen jättänyt perinteiset talvilajit tänä vuonna suosiolla muille ja nauttinut talvesta omalla tavallani :D

Viime viikkoina on onneksi ollut paljon ihania, aurinkoisia talvipäiviä, joista olemme nautiskelleet Mindin kanssa täällä Turussa.

Tässä oli ylistykseni talvelle, jonka myötä toivotan sille hyvää matkaa pois Suomesta. Toivottavasti tavataan taas ensi vuonna, mutta tällä hetkellä Mindi ja minä odottelemme jo tätä:

Sitten tärkeämpään aiheeseen: LOMA alkaa huomenna!

Vaikka kyseessä ei olekaan ulkomaille suuntautuva loma, olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Kuten aiemmin kerroin, on tämä vuosi ollut opiskeluni suhteen todella rankka, minkä takia useimmat viikonloppunikin ovat kuluneet työn touhussa. Huomenna minulla alkaa kuitenkin kauan kaivattu, kuuden päivän mittainen pääsiäisloma. Olen päättänyt, että tuolle lomalle en ota mukaan yhtäkään kouluhommaa ja muutenkin aion laittaa aivot narikkaan :D Suuntaan loman aluksi Helsinkiin, entiseen kotikaupunkiini, jossa vanhempani ja toinen veljistäni edelleen asuvat. Viimeksi kävin siellä viettämässä synttäreitäni tammikuun lopussa, joten onkin jo aika vierailla siellä taas. Helsingissä parasta on se, että näkee perhettä, sukulaisia ja ystäviä pitkästä aikaa.

Tällä kertaa olen menossa ainakin katsomaan serkkuni ihanaa, pientä tyttöä, joka syntyi helmikuussa. Lisäksi näen ehkä joitakin kavereita Lauttasaaressa ja tietysti perhettäni. Kaikista oleellisin osa Helsingin vierailuani on kuitenkin aina tapaamiseni sydänystäväni Viivin kanssa. Olemme tunteneet Viivin kanssa ensimmäisestä luokasta lähtien ja olleet jo vuosia parhaita ystäviä. Koska emme ole asuneet lähes viiteen vuoteen enää samassa kaupungissa, on ikävä aina todella kova. Vaikka puhummekin useita kertoja viikossa puhelimessa, ei se korvaa kasvokkain näkemistä.

Meitä yhdistää Viivin kanssa monet asiat. Yksi oudoimmista on meidän jonkinasteinen pakkomielle "läskiohjelmia" kohtaan ;D Seuraamme telkkarista kaikkia mahdollisia painonpudotusohjelmia ja dokumentteja lihavuudesta. Kaikkien aikojen suosikkejamme ovat Tanssi peppu pieneksi ja 4D-dokumentit. Tällä viikolla starttaa uusi ohjelma: Rakas,sinusta on tullut pullukka. Olemme molemmat olleet ihan täpinöissämme tästä uudesta ohjelmasta jo pitkään, ja on ihan mahtavaa, että voimme katsoa sarjan aloitusjakson yhdessä. Tiedän, että tämä on outoa ja kukaan muu ei ikinä ymmärrä näitä juttuja, paitsi Viivi, mutta se tekeekin siitä ehkä juuri parasta :D Tämä on vuorossa siis keskiviikkona klo 21, mutta aloittelemme jo varmasti hyvissä ajoin ennen sitä. Nyt on kaikilla muillakin loistava tilaisuus koukuttua "läskiohjelmiin".

Suosittelemme lämpimästi!

Helsingistä suuntaamme vanhempien kanssa mökillemme Porvooseen viettämään pääsiäistä. Mökille tulevat myös, ainakin käymään, veljeni Jaakko, mummini ja enoni. Rakastan meidän mökkiä todella paljon, siellä on aina mahdollista unohtaa arjen kiireet ja keskittyä vain rentoutumiseen. Luvassa on varmasti ainakin ulkoilua, hyvää ruokaa ja saunomista. Toivottavasti saan myös muut innostettua pelailemaan lautapelejä, mikä on yksi lempiasioistani. Mökillä rakastan myös vanhojen tavaroideni kaivelua, sinne kun on talletettu lähes kaikki lapsuusaikaiset leluni ja muistoni. Maalla olen ollut viimeksi joulunaikaan, joten on ihanaa päästä sinne pitkästä aikaa.

Porvoossa ollessani menen tosiaan sitten lauantaina myös niihin Camillan ja Samin järjestämiin juhliin. Odotan niitä innolla, on hauska päästä juhlimaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Emily tulee myös täältä, joten en onneksi ole ainoa Porvoon ulkopuolelta tuleva. Camillan juttujen perusteella luvassa on hauska ja ikimuistoinen ilta. Camillan ja Emilyn kanssa nyt kaikki illat ovat enemmän tai vähemmän hulluja, toivottavasti luvassa ei kuitenkaan ole ihan Pariisin reissun tasoista menoa, tai muilla vierailla voi olla VÄHÄN vaivaantunut olo! No, pääasia, että meillä oli hauskaa ;D

Tämmöistä kaikkea on tiedossa tälle viikolle, joten innolla odottelen loman alkua. Huomenna vielä yliopistolle ahkeroimaan, jonka jälkeen voinkin suunnata hyvillä mielin loman viettoon. Kirjoittelen todennäköisesti seuraavan kerran vasta loman jälkeen ensi viikolla, joten oikein ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille. Muistakaa syödä paljon pääsiäismunia, minä ainakin syön! :)

Top 7 suurkaupungit ja viikkoni pähkinänkuoressa

Koska matkoja on kertynyt minulle paljon ja ne ovat kaikki olleet hyvin erilaisia, on täysin mahdotonta laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Siksi päätinkin, että kokoan reissuista eri aiheisia top-listoja, joissa yritän tuoda esille matkakohteiden parhaimpia puolia. Ajattelin aloittaa listaamisen vierailemistani suurkaupungeista. Suurkaupungiksi lasken kaupungin, jossa asuu yli miljoona ihmistä. Useat suurkaupungit, joissa olen käynyt, jäävät listan ulkopuolelle erilaisista syistä johtuen. Lontoo ja Berliini eivät ole listalla, koska niissä vierailuni ovat olleet liian lyhytkestoisia. Bangkok, Kuala Lumpur tai Singapore eivät myöskään päässeet listalleni, koska olen niissä käydessäni ollut liian nuori muistaakseni tarpeeksi yksityiskohtia. Vuoden päästä tämä lista olisi varmasti hyvin erinäköinen. Tulevan vuoden aikana, jos hyvin käy, pääsen nimittäin vierailemaan useissa haaveilemissani suurkaupungeissa. Näistä ensimmäisenä New York, joka on pitkäaikainen unelmakohteeni. Sinne suuntaan näillä näkymin syksyllä. Lisäksi ensi vuoden alussa olen lähdössä Thaimaaseen suorittamaan opetusharjoittelua, jonka jälkeen tarkoituksena on tehdä ystävien kanssa kiertomatka, johon sisältyvät ainakin  vieraillut Bangkokissa, Kuala Lumpurissa ja Singaporessa. Noita reissuja odotellessa on hyvä muistella jo kaikkia niitä upeita suurkaupunkeja, joissa minulla on ollut onni vierailla. Tässä suosikkini.

1. Sydney

Sydney on ehdottomasti ihanin suurkaupunki, jossa olen vieraillut. Se on monipuolinen, kaunis, mielenkiintoinen ja kodikas. Sydney tarjoaa jokaiselle jotakin. Siellä voi loistavasti yhdistää kaupunki-, kulttuuri-, ranta- ja aktiiviloman. Australialaiset ovat pääosin erittäin ystävällisiä ja käytännön asiat hoituvat tietysti englanniksi, mikä helpottaa lomaa. Itse olen käynyt Sydneyssä kaksi kertaa. Perheen kanssa 4-vuotiaana, ja 16-vuotiaana sain viettää kuukauden tuossa ihanassa kaupungissa kielikurssilla. Sydneyssä ollessa kannattaa ehdottomasti käydä ihailemassa upeaa oopperataloa, käydä sen vieressä kiipeilemässä Harbour Bridge sillan päällä, tehdä veneajelu, nauttia rantaelämästä ja Darling Harbourin satama-alueesta, shoppailla sekä tutustua Sydneyn eläintarhaan ja akvaarioon. Sydneyssä ei kannata jäädä vain keskustan pilvenpiirtäjien ja ihmismassojen luokse, vaan lähteä rohkeasti tutustumaan eri kaupunginosiin, joissa pääsee paljon lähemmäksi aitoa ja rentoa aussitunnelmaa. Sydney on yksi niistä paikoista, johon lähtisin milloin vain uudestaan, jos siihen tulisi mahdollisuus. Sen huonot puolet ovatkin lentomatkan pituus ja kalleus. Sydneyyn ja Australiaan ei kannatakaan lähteä vain viikoksi, vaan kaksi viikkoa on ehdottomasti matkan minimikesto sinne asti lähdettäessä.

2. Praha

Mietin pitkään Prahan paikkaa tällä listalla, mutta päädyin sijoittamaan sen näinkin korkealle, useasta eri syystä.  Ensinnäkin Praha on todella kaunis kaupunki. Vaikka maailmankuuluja nähtävyyksiä ei juuri olekaan, ovat kaikki Prahan keskustan alueen rakennukset erittäin upeita ja näkemisen arvoisia. Vlatavan joki halkoo kaunista kaupunkia ja joen yli kulkee useita hienoja siltoja. Toiseksi Praha on erittäin edullinen suurkaupunki. Shoppailumahdollisuudet ovat hyvät, ihania, pieniä kauppoja on paljon. Majoittuminen on myös halpaa Prahassa, verrattuna moneen muuhun Euroopan suurkaupunkiin. Ruoka on edullista, hyvää ja sitä saa paljon. Olen itse ollut Prahassa vain kerran. Se oli yksi monista, ystäväni Viivin kanssa vuonna 2008 tekemäni, interrailin pysähdyspaikoista. Praha oli sillä reissulla meille kuin taivas. Olimme kokeneet paljon vastoinkäymisiä ennen sinne saapumista ja olimme hyvin väsyneitä kolmen viikon reissaamisen jälkeen. Prahassa saimme kaiken, mitä kaipasimme: ystävällistä palvelua, halpaa ja herkullista ruokaa, ihania ostoksia ja kaunista nähtävää. Tuon matkan jälkeen minulle on jäänyt valtava kaipuu palata Prahaan vielä uudestaan. Liian paljon jäi tuolloin kolmessa päivässä näkemättä ja kokematta. Praha onkin ehdottomasti tulevien kohteideni listalla.

3. Pariisi

Kolmanneksi listalleni pääse Pariisi. Se on kaupunki, johon en varmasti kyllästy koskaan. Olen käynyt siellä neljä kertaa, jokaisella kerralla eri seurassa. Kaikilla kerroilla Pariisista on paljastunut aina jotain uutta ja se on näyttänyt uusia puoliaan. Kevät on ainoa vuodenaika, jolloin en ole Pariisissa käynyt, mutta kyllä sekin täytyy joskus vielä nähdä. Pariisissa on käsittämättömän paljon nähtävää ja koettavaa. Koko kaupunki on lähinnä yhtä suurta nähtävyyttä. Pariisin ehdottomia kohteita ovat tietysti Eiffel-torni, Notre Dame, Riemukaari ja Louvre. Yhtälailla Pariisiin kuuluvat kahvittelu, patongit, shoppailu ja Seinen rannalla kävely. Moulin Rouge ja sen kabaree ovat näkemisen arvoisia, mutta esityksellä on myös todella paljon hintaa. Eiffel ja sen huipulta avautuvat näkymät ovat mielestäni kauneimmillaan illalla. Viimeisimmällä Pariisin reissulla olimme Notre Damen messussa, mikä oli tosi mielenkiintoinen kokemus. Taiteen ystävälle Pariisin museoissa riittä loputtomasti kierrettävää ja shoppailijalle Pariisi on taivas. Metro toimii Pariisissa hyvin ja sitä on helppo käyttää, mutta kannattaa varoa taskuvarkaita! Pariisi on upea ja erilainen kaikkina vuodenaikoina, ainoa miinus ovat itse pariisilaiset, jotka osaavat olla erittäin töykeitä. Ystävällisyydellä, kärsivällisyydellä ja huumorilla niistäkin selviää :)

4. Rooma(+Vatikaani)

Kaikki tiet vievät Roomaan, enkä yhtään ihmettele miksi. Rooma on mielestäni maailman suurin ulkoilmamuseo. Mihin tahansa siellä käveleekin, törmää varmasti useisiin antiikin aikaisiin rakennuksiin, kauniisiin kirkkoihin ja upeisiin suihkulähteisiin. Vatikaanissa vierailu on helppo yhdistää Rooman matkaan ja se kannattaa ehdottomasti tehdä. Pietarinkirkko on kaikessa komeudessaan erittäin vaikuttava. Sen sisälläkin kannattaa käydä, jos vain jaksaa jonottaa. Roomassa kannattaa käydä ihailemassa ainakin Colosseumia, Pantheonia ja Trevin suihkulähdettä. Vaikka koluttavaa Roomassa riittäisi varmasti viikoiksi, voi hyvin suunnitellussa päivässä nähdä Rooman merkittävimmät nähtävyydet ja nautiskella ihanasta italialaisesta ruuasta. Itse olen ollut kaksi kertaa Roomassa. Interreilillä yövyimme kaksi yötä siellä Viivin kanssa ja viime kesänä vierailimme perheen kanssa Roomassa osana Välimeren risteilyä. Kesällä Rooma on todellinen pätsi, mutta ihmisiä on kuulemma paljon vähemmän, kun roomalaiset itse ovat lomilla rannikolla. Rooma on kiehtova kaupunki, jossa voi aistia antiikin ajan tapahtumat. Sen lisäksi se on sykkivä metropoli täynnä upeita kauppoja, kulttuuria ja ruokaa. Roomassa, niin kuin Italiassa yleensäkin, kannattaa varoa huijareita, taskuvarkaita ja varautua siihen, että asiat eivät aina tapahdu ajallaan. Roomaan tulen myös vielä varmasti palaamaan tulevaisuudessa, koska olen aikaisemmilla kerroilla saanut siitä vasta pintaraapaisun.

5. Barcelona

Vaihdoin Barcelonan ja Madridin paikkaa useaan kertaan listalla, mutta päädyin kuitenkin sijoittamaan Barcelonan ensiksi. Tämä lähinnä siitä syystä, että siellä on mahdollista yhdistää kaupunki-, kultuuri- ja rantaloma, minkä haluaisin vielä tulevaisuudessa kokea. Barcelonassa olen käynyt vain kerran osana viime kesäistä Välimeren risteilyä. Vietimme kaupungissa kaksi päivää, jossa kerkesi näkemään ja tekemään melko paljon, mutta hirveästi jäi vielä kokemattakin. Barcelona on eläväinen suurkaupunki, jonka suurimpia nähtävyyksiä ovat Gaudín rakennelmat, joita on ympäri kaupunkia. Parc Güell on upea kokonaisuus täynnä, mitä erilaisempia, Gaudín rakennelmia. Kesähelteellä puisto on kuin autiomaa, lisäksi se sijaitsee korkealla kukkulalla, joten hien saa taatusti pintaan! Toinen ehdoton nähtävyys Barcelonassa on tietysti Gaudín suunnittelema valtava Sagrada Família kirkko, jota on rakennettu yli 130 vuotta, eikä loppua näy. Vaikka kirkko on edelleen keskeneräinen, on se silti erittäin pysähdyttävä näky täynnä upeita yksityiskohtia. Jono sisälle oli kesällä ainakin valtava ja sisäänpääsymaksukin melko korkea. Meillä ei jonottamiseen ollut aikaa, joten kirkon sisäpuolen ihaileminen jäi toiseen kertaan. Barcelonassa on hyvät shoppailumahdollisuudet ja edullisia kauppoja on paljon. Kun lähtee vähän pois turistimassojen luota, löytää Barcelonan sivukaduilta useita viihtyisiä ja edullisia ruokapaikkoja, joissa tarjolla on herkullista espanjalaista ruokaa ja virkistävää sangriaa. Barcelonan upea ranta jäi meiltä kokonaan näkemättä, joten tämäkin on paikka, johon haluan palata ajan kanssa vielä uudestaan.

6. Madrid

Madrid on minulle yksi suurimmista yllätyksistä, joita olen kokenut matkustushistoriani aikana. Minulla ei ollut juuri minkäänlaista käsitystä Espanjan pääkaupungista, koska se tuntuu jäävän aina Barcelonan varjoon. Kaupunki teki minuun kuitenkin erittäin suuren vaikutuksen, kun teimme sinne äitini kanssa reissun joulukuussa 2011. Erityisesti vaikutuin siitä, miten paljon upeita rakennuksia Madridin keskustassa onkaan. Taksimatkalla lentokentälle kuskimme kertoikin, että vasta viime vuosina Madridin rakennusten restaurointiin on annettu rahaa. Voin kyllä sanoa, että ne rahat eivät todella ole menneet hukkaan! Koska äitini oli matkassa mukana, oli matka huomattavasti kulttuuripainotteisempi kuin monet muut matkoistani. Se oli kyllä erittäin mukavaa vaihtelua. Madridin upeista taidemuseoista kiersimme kaksi. Reina Sofían, joka keskittyy moderniin taiteeseen ja jonka ehdoton nähtävyys on tietysti Pablo Picasson Guernica. Lisäksi vierailimme Museo Del Pradossa, jonka taidekokoelma on  myös erittäin vaikuttava. Museoiden lisäksi kävimme kuninkaanlinnassa, joka oli erityisesti sisältä todella upea, vietimme päivää kauniissa Parque del Retiron puistossa, nautimme Madiridin lukemattomista kaupoista, herkullisisesta ruuasta ja upeasta flamencoa ja balettia yhdistävästä esityksestä. Kokemuksen arvoista oli myös kiertely El Rastron jättimarkkinoilla, joista löytyi paljon ihanaa ja edullista tavaraa ja rutkasti espanjalaista tunnelmaa. Madrid ei tosiaan jää Barcelonan varjoon, vaan lunasti, ainakin minun silmissä, paikkansa Espanjan pääkaupunkina.

7. Peking

Viimeisenä päätin nostaa listalle Pekingin. Tämä siksi, että se on aivan erilainen verrattuna länsimaalaisiin suurkaupunkeihin. Pekingissä olen ollut kahdesti, 90-luvun lopussa ja vuonna 2000. Olen ollut tuolloin melko nuori, joten kaikki muistikuvat eivät enää ole kovin kirkkaita, mutta silti Peking on lunastanut paikkansa sydämessäni. Peking on varmasti kaikista vierailemistani kaupungeista muuttunut eniten tässä ajassa, eikä se varmasti tämän päivän matkaajalle näyttäydy enää samassa valossa kuin tuolloin. On ikävää, että silloin vielä saastumaton kaupunki, jossa ihmiset liikkuivat ennemmin pyörillä kuin autoilla, on teollistumisen myötä muuttunut kaupungiksi, jossa ihmiset eivät voi hengittää. Pekingin tilannetta tarkastellessa tajuaa sen, miten paljon pahaa ihmiset täällä maapallolla saavatkaan aikaiseksi hyvin lyhyessä ajassa.  Minun muistoni Pekingistä ovat hyvin toisenlaiset. Minulle Peking oli kiehtova ja eksoottinen kaupunki, jossa oli paljon kauniita ja upeasti säilyneitä keisarien aikaisia rakennuksia ja paikkoja, joista laajin on tietysti Kielletty kaupunki. Muistan myös paikallisten ihmisten ystävällisyyden ja uteliaisuuden vaaleuttani kohtaan. Minua pyydettiin jokaisen mamman ja perheen kanssa yhteiskuviin ja ihmiset tulivat koskettelemaan silloin vielä täysin vaaleaa tukkaani. Ruoka oli hyvää ja sitä oli loputtomasti, josta osasin toisella matkalla jo nauttia (ensimmäisellä matkalla en suostunut syömään muuta kuin riisiä ja ketsuppia ;D). Kävimme katsomassa kiinalaista, upeaa akrobatiaesitystä ja vierailimme myös Pekingin eläintarhassa ihastelemassa pandoja. Molempiin reissuihin sisältyi myös vierailu Kiinan muurille, joka on yksi mahtavimmista nähtävyyksistä koko maailmassa. Peking olisi toisaalta mielenkiintoista nähdä nykypäivänä, mutta pelkään että se muuttaisi minun kauniit muistot rumemmiksi, joten en ole varma haluanko palata kaupunkiin enää. Toivottavasti tulevaisuus olisi puhtaampi Pekingille. Alla olevat kuvat olen kerännyt wikipediasta ja googlesta, koska omilta matkoiltani olemassa on vain paperikuvia. Jos löydän vanhempien luona käydessäni omien reissujen kuvat, niin vaihdan ne myöhemmin tähän.

Kuvat: wikipedia ja google

Siinä olivat minun suosikkini suurkaupungeista. Mitkä ovat sinun?

Sitten vielä lyhyesti kuluneesta viikosta:

Maanantai aloitti viikon perinteisen ankeasti, eli ohjelmassa oli tenttiin lukemista ja itse tentti neljältä. Luen yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan puolella monikulttuurisuuden sivuaineopintoja, jotka ovat olleet tähän asti ihan mielenkiintoisia. Siitä huolimatta toi tentteihin luku jää aina liian viime tippaan, mutta toivon, että pääsisin silti kurssista läpi.

Tiistaina innostuin leipomaan pitkästä aikaan. Tein vadelmapiirakkaa, josta tuli ihan yllättävän hyvää. Onneksi sain useammankin syöjän vierailulle tuolloin. Ensin kävi Camilla, joka auttoi minua blogin viimeistelyssä, kiitos siitä vielä. Luvassa oli tietysti myös yleistä juoruilua ja suunnittelimme myös pääsiäisjuhlia. Kyseessä on siis juhlat, jotka Camilla ja Sami järjestävät pääsiäisenä Porvoossa. Ajatus niistä tuli minulta ja Emilyltä, tai siis oikeastaan kutsuimme itse itsemme juhliin, koska halusimme tavata kaikki ne porvoolaiset, joista Camilla aina selittä ;D Innolla odottelenkin jo juhlia! Camillan lisäksi tiistaina eräs toinenkin opiskelutoveri tuli luokseni tekemään parityötä ja toi lapsetkin mukanaan. Ihmettelen vieläkin, miten 5- ja 8-vuotiaat lapset voivat olla niin täydellisesti käyttäytyviä, kuin hänen ovat. Sosiaalisia ja reippaita, vaikka tavattiin ihan ensimmäistä kertaa. Sitten, kun ryhdyimme hommiin, niin lapset lukivat puolitoista tuntia kirjoja sohvallani ihan tyytyväisinä. Voi, kun itsekin saisi joskus tulevaisuudessa kasvatettua tuollaisia lapsia!

Keskiviikkona esittelin gradusuunnitelmani yliopistolla. Aiheenani on oppilaiden kouluviihtyvyys kulttuurisesti erilaisissa kouluissa. Sain suunnitelmastani onneksi ihan positiivista palautetta, ja ensi viikolla alankin jo varmasti ottaa yhteyttä kouluihin. Tarkoituksenani olisi saada tutkimukseni aineisto kerättyä vielä kevään aikana. Ikävä kyllä aika paljon muutakin hommaa pitäisi saada tehtyä tonne yliopistolle kevään aikana, joten toivon että aikaa ja jaksamistani vielä riitäisi siihen kaikkeen. Tänä vuonna minulle kertyy lähes kahden vuoden opintopistemäärä ja se kyllä todella alkaa tuntua tässä vaiheessa vuotta! No, onneksi ensi vuosi on sitten huomattavasti rennompi. Ilalla sain vihdoin ja viimein aloitettua myös tämän blogin kirjoittelun. Toivon, että tämä antaisi minulle ihan uutta energiaa kevääseen.

Torstaina vietin, tänä vuonna jo melkein tavaksi tulleen, kahdeksasta kuuteen päivän yliopistolla. Silloin sain onneksi kaksi kurssia päätökseen, joten eteenpäin mennään koko ajan. Tuollaisen päivän jälkeen ei oikein jaksa tehdä enää mitään, joten ilta menikin lähinnä telkkarin ääressä.

Perjantai oli melko tavallinen päivä. Olin yliopistolla muutaman tunnin, jota ennen kävin syömässä Camillan kanssa. Juttua riitti taas vähän liikaakin, joten myöhästyin tunnilta. Tämä on merkittävää, koska inhoan myöhästelyä, enkä itse ole melkein koskaan myöhässä. No, joskus pitää sallia itselleen pieni repsahdus! Ilta menikin sitten blogia kirjoitellessa ja sen jälkeen löhöillessä.

Lauantai sujui myös rennosti. Innostuin zumbailemaan taas pitkästä aikaa Nintendo Wiin kanssa. Se on kyllä hauskaa puuhaa ja hiki virtaa varmasti, suosittelen! Puoli neljän aikaan Emily tuli hakemaan minua keskustaan. Haimme leffaliput ja kokosimme järkyttävän määrän leffaherkkuja elokuvan alkua odotellessa. Myös Emilyn poikaystävä liittyi seuraamme ennen leffaa. Olimme siis katsomassa Les Misérables elokuvan, joka yllätti meidät täysin. Elokuva oli todella upea ja vaikuttava ja siinä laulettiin oikeasti koko ajan, mitä en osannut odottaa. Erittäin positiivinen ja erilainen elokuvakokemus, jota suosittelen kyllä kaikille musikaalien ystäville lämpimästi.

Sunnuntai on alkanut leppoisasti ja rauhallisesti. Pian suuntaan kauppaan ja sen jälkeen saan Mindin takaisin kotiin! Mindi on ollut hoidossa keskiviikosta asti, joten ikävä on jo valtava. Uskomatonta, miten eläimeen voi kiintyä niin kovasti. Kotona on niin tyhjää, kun Mindi ei ole täällä. Lisäksi huomaan puhuvani monesti yksinäni, mikä on aika häiritsevää ;D Tänään pitäisi saada vielä vähän kouluhommia tehtyä ja sitten illalla odottavat kaksi minun lemppari tv-sarjaa: Olipa kerran ja Kosto.

Viikkoni on ollut yllättävän tapahtumarikas, koska useimmat viikot vietän nykyään vain lähes kokonaan kouluhommien ääressä. Tällä viikolla olen onneksi taas onnistunut sosiaalistumaan ja tavannut paljon ihania ihmisiä. Toivottavasti teillä muillakin on ollut mukava ja onnistunut viikko. Ensi viikostani on tulossa ihan huippu, mutta kirjoittelen siitä myöhemmin lisää. Palaamisiin!

Kaukokaipuu suonissa

Ajattelin nyt vielä näin blogin alkutaipaleella kirjoitella yleisesti matkustushistoriastani, matkustamisen merkityksestä minulle ja siihen liittyvistä ajatuksista. Näin nekin, jotka eivät koko matkustustaustaani tiedä, saavat edes jonkinlaisen käsityksen siitä. Seuraava postaus tuleekin sitten olemaan selvästi kuvapitoisempi. 

En osaa kuvitella elämääni ilman matkustamista. Se on aina ollut osa minua ja tulee aina olemaan osa minua. Kaukokaipuu virtaa suonissani, mistä saan kiittää vanhempiani, jotka ovat aina innostaneet ja mahdollistaneet matkustamiseni ympäri maailmaa. Kiinnostustani matkustamiseen ei ole myöskään ainakaan vähentänyt suvun oma matkatoimisto. Matkustaminen on ollut meidän perheelle aina elämäntapa ja sitä se on minulle edelleen. Matkustamisen avulla jaksan taas paremmin arkista aherrusta täällä Suomessa, kun on jotain mitä odottaa ja jotain mitä muistella.

Ensimmäisen matkani tein muutaman kuukauden iässä. Sen jälkeen matkoja on kertynyt tasaiseen tahtiin noin 1–3 per vuosi. Tähän mennessä olen saanut vierailla kuudella mantereella, 40 maassa ja noin sadassa kaupungissa. Jokainen matka, kohde ja kaupunki on muokannut ja muuttanut minua. Jokainen reissu on antanut minulle enemmän kuin olisin koskaan voinut toivoa. Olen saanut tutustua uusiin kulttuureihin ja ihmisiin, nähdä henkeäsalpaavia maisemia ja kokea unohtumattomia elämyksiä. Olen myös matkoillani joutunut kohtaamaan ikäviä asioita. Olen sairastanut, eksynyt, ollut epätoivoinen ja peloissaan, kaivannut kotiin, ärsyyntynyt asioiden toimimattomuudesta, joutunut sietämään töykeyttä ja kohdannut maailman lohduttomuuden. Kaikesta huolimatta en vaihtaisi yhtäkään matkaani toisenlaiseksi. Niistä jokainen on opettanut minulle enemmän kuin peruskoulu, lukio ja yliopisto yhteensä!

Toisille matkustaminen nostaa pintaan inhon Suomea kohtaan, mutta minulla se on aina lisännyt rakkautta kotimaahani. Matkustamisen kautta olen oppinut arvostamaan monia asioita Suomessa aivan eri tavalla ja olemaan ylpeä suomalaisuudestani. Minulle yksi tärkeimmistä hetkistä matkustaessa onkin kotiinpaluu. Tiedän, että se voi kuulostaa vähän ristiriitaiselta, mutta kaukokaipuu ja kotiinpaluun riemu ovat minulle lähes yhtä voimakkaita tunteita. Vaikka kaipaus ulkomaille on jatkuvaa, en voisi kuvitella muuttavani pysyvästi ulkomaille. Suomi on minulle turvallinen kotipesä, josta voin lähteä ihmettelemään maailmaa, mutta johon on aina yhtä hyvä palata.

Olen tähän asti ollut äärettömän laiska pitämään matkapäiväkirjoja reissuistani, mikä kaduttaa näin vuosia myöhemmin. Liian moni asia on päässyt unohtumaan ja muistot haalistumaan. Vaikka kuinka ajattelee, että tätä matkaa ja siihen liittyviä asioita ei koskaan unohda, tekee aika aina ikävästi  tehtävänsä. Se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi halusin aloittaa tämän blogin. Toivon, että tämän avulla pystyn muistelemaan tulevia matkojani vielä vuosienkin päästä kirkkain muistoin. Menneiden matkojen kohdalla tämä ei tietenkään enää ole mahdollista. Niitä ajattelin lähestyä erilaisten top-listojen, kuvakollaasien ja teemojen avulla. 

Henkilökohtaisten syiden lisäksi toivon tietysti, että joku muukin ihminen hyötyisi kirjoittelustani. Toivottavasti jokainen minut tunteva oppisi näkemään minut vähän uudessa valossa, ja kenties oppii jotain aivan uuttakin minusta. Toivon myös, että jokainen lukija saisi minulta ideoita matkakohteiksi, inspiraatiota matkustamiseen ja ehkä myös käytännön vinkkejä reissaamiseen. Vastaan mielelläni kaikkiin matkustamiseen liittyviin kysymyksiin omien kokemuksieni ja tietojeni pohjalta. Toivottavasti saisin myös teiltä lukijoilta vertaistukea matkakuumeiluuni, uusia matkaideoita ja vinkkejä. Matkustamisesta, kun ei voi koskaan oppia liikaa.

Lopuksi vielä kuvat ensimmäiseltä ja viimeisimmältä reissultani. Ensimmäinen reissuni oli perheen kanssa tehty matka Pohjois-Amerikkaan (vierailimme mm. Walt Disney Worldissa Floridassa, Niagaran putouksilla ja Kanadassa). Ikää tosiaan muutama kuukausi ja muistikuvat sen mukaiset :D Olin kuulemma koko matkan korvatulehduksessa, joten olen jo silloin ollut loistavaa matkaseuraa! Viimeisimmältä reissultani on onneksi jo vähän selvemmät muistikuvat. Sen tein 2012 vuoden marras-joulukuussa kahden hyvän opiskelijaystäväni Camillan ja Emilyn kanssa Pariisiin. Matka oli siinä porukassa ensimmäinen, eikä taatusti jää viimeiseksi, sen verran onnistunut reissu oli kyseessä. Vaikka Pariisissa olenkin vieraillut jo neljä kertaa, on se joka kerta erilainen ja uudenlainen. Ja aina niin upea!

Mikä oli sinun ensimmäinen reissusi? Entä viimeisin?

Vasemmalla Walt Disney World, Orlando, Florida, USA. (1990, ja asut sen mukaiset ;D) Oikealla Pariisi, Ranska. (2012)

Päivän ilahdus: Se fakta, että on perjantai! Vaikka olenkin hukkumaisillani kouluhommiin, perjantai-illat ovat aina pyhitetty löysäilylle. Minulle se tarkoittaa verkkareita, hyvää ruokaa, herkkuja ja viikolla tallennettuja tv-sarjoja nonstoppina. Ihanaa ja rentouttavaa perjantaita ja viikonloppua teille kaikille :)

Uuden matkan aloitus

Jokainen, joka vähänkään rakastaa matkustamista, tunnistaa varmasti matkakuumeen oireet. Mielen valtaa levottomuus, ajatukset harhailevat, matkavaihtoehdot pyörivät jatkuvasti mielessä ja elämä kotona tuntuu tylsältä ja yksitoikkoiselta. Oireet alkavat salakavalasti ja muuttuvat lopulta niin koviksi, että ne vievät huomion lähes kaikelta muulta elämältä. Minulle matkakuume on liiankin tuttu ilmiö. Se alkaa edellisen matkan loputtua, noin viikon–kuukauden päästä kotiutumisesta. Jos edellisestä matkasta on kulunut yli puoli vuotta, matkakuume huutaa jo tuskaista huutoaan pääni sisällä.

Matkakuumeeseen on vain yksi lääke: matkustaminen. On ihanaa selata sormet syyhyten erilaisia matkakohteita netissä, suunnitella reissua matkaseuralaisten kesken, kuvitella itsensä reissun päälle, muistella menneitä matkoja ja laskea kuukausia, viikkoja ja lopulta päiviä matkan alkuun. Matkakuumeen taltuttamiseen tarvitaan myös pieni ripaus tuskaa. Pitää huolehtia monista käytännön järjestelyistä, kuten raha-asioista, matkustusasiakirjoista, siitä kuka huolehtii koirasta, miten saa korvattua mahdolliset poissaolot opiskeluista ja viimeisimpänä PAKKAAMISESTA!

Minulla on aina yhtä epätodellinen olo ennen matkalle lähtöä. On vaikea uskoa, että nyt sitä taas mennään kohti tuntematonta ja kohti uusia seikkailuja. Todellisuus alkaa hiipiä tajuntaan vasta lentokentällä, satamassa tai juna-asemalla. Kun matka kaiken odotuksen jälkeen koittaa, mieleni valtaa rauha. Matkakuumeen huuto vaimenee ja kaiken innostuksenkin keskellä oloni on seesteinen. Tätä varten jaksoin taas rehkiä, tämän avulla jaksan taas eteenpäin, tämän takia elän.

Nyt edessäni on aivan uudenlainen matka. Se innostaa, jännittää ja vähän kyllä myös pelottaa. Vaikka matkan suunnittelisi kuinka hyvin, voi kaikki silti mennä pieleen. Niin kuin aina ennen jokaista matkaa, toivon ja uskon, että tästä matkasta tulee onnistunut, mieleenpainuva ja että se antaa minulle uutta näkökulmaa elämään. Vaikka tämän matkan määränpää on lähempänä kuin minkään aikaisemman reissuni, jännitän tätä matkaa enemmän kuin yhtäkään aiempaa reissuani. Vaikka lähden tälle matkalle ensisijaisesti itseni takia, toivon että saan matkalleni mukavia tovereita, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia.

On aika ottaa ensimmäinen askel kohti tuttua ja samalla tuntematonta määränpäätä. Haluan kiittää ystävääni Camillaa, joka on rohkaissut minua tämän matkan aloittamisessa ja tuskaillut kanssani käytännön asioiden kanssa. Tästä se alkaa, matka kohti itseäni! Tulen blogissani kirjoittamaan tietysti suurimmasta intohimostani eli matkustamisesta. Muistelen menneitä matkoja, haaveilen ja suunnittelen tulevia reissuja sekä pohdin matkustamiseen liittyviä asioita ja ilmiöitä. Näiden lisäksi tulen kirjoittamaan myös siitä pisimmästä ja tärkeimmästä matkastani, elämästä. Kirjoittelen lähinnä omaksi ilokseni, mutta olen erittäin onnellinen, jos joku lukija saa innostusta, ideoita tai inspiraatiota jutuistani. Olen myös innokas kuulemaan muiden ajatuksia ja kokemuksia samoista aihepiireistä.

Tämä on uuden alku.

Laukut on pakattu, määränpäänä tuntematon!

Päivän tykkäys: Tahdon 2013. Mieletöntä, että joukossa on edelleen voimaa. Kahdessa päivässä kerätty yli 120 000 allekirjoitusta, voi vaan kuvitella kuinka paljon niitä kertyy puolessa vuodessa. Toivottavasti myös päättäjät uskaltavat olla rohkeita ja Suomi ottaisi uuden askeleen kohti tasa-arvoa.

Päivän piristys: Mummin lähettämä pääsiäiskortti :) Olen vanhanaikainen ja rakastan postikortteja, niissä on vaan sitä oikeaa tunnelmaa. 

Eikö olekin ihana?