Olisi taas aika palata kesäiseen Viroon, jossa vietimme reilun viikon heinäkuussa. Vihulan kartanolta oli helppoa tehdä päiväretkiä Lahemaan kansallispuiston alueelle. Se on Viron vanhin kansallispuisto ja sijaitsee noin 100 kilometrin päässä Tallinnasta. Päiviimme mahtui niin merimaisemia, peltoja, hiekkarantoja, metsäpolkuja kuin suloisia pikkukyliäkin.
Ensimmäisen pysähdyksen teimme jo menomatkalla Vihulan kartanoon. Pidimme taukoa ajamisesta Võsun kylässä, joka sijaitsee aivan Itämeren rannalla. Võsun hiekkaranta on iso ja tuolloin myös täysin tyhjä, koska ilma oli melko epävakaa. Siellä oli myös paljon erilaisia leikkitelineitä, pelikenttiä ym. Leikimme ja lötköttelimme riippumatoissa hetkisen aikaa, mutta uimaan emme uskaltautuneet.
Rannan suuntaisesti kulki kiva kevyenliikenteenväylä, jota lapsen oli päästävä ehdottomasti ajelemaan potkupyörällä. Pyörä siis autosta ulos ja kurvailemaan! Kävelimme ihan rannan toiseen päähän, josta jatkoin vielä itsekseni ihastelemaan Võsun puutaloja ja kävelemään kylänraittia.
Meille selvisi myös, että Georg Otsillakin oli aikanaan kesäpaikka Võsussa. Ihmeen hiljaista siellä oli kuitenkin heinäkuusta huolimatta, mitä ihmettelimme kovasti. Oikein viehättävä kylä, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin.
Seuraava retkikohteemme oli Käsmu, joka sijaitsi puolen tunnin ajomatkan päässä Vihulan kartanolta. Myös Käsmu on meren rannalla ja meillä oli tarkoitus tehdä pidempikin kävely siellä. Aloituspaikaksi oli merkitty Käsmun kirkko, jonne suuntasimme ensimmäiseksi. Kirkon luona vain sattui olemaan niin mahtava leikkipaikka, että sinnehän me sitten jumituimme pitkäksi aikaa. Virossa lapset oli huomioitu todella hyvin joka paikassa ja ihan tällaisissa pienissäkin kylissä oli todella isoja leikkipaikkoja.
Kävin kauniissa kirkossa myös sisällä ja lopulta päädyimme lyhentämään kävelyretkeä ja ajoimme autolla osan matkasta. Kävelimme lyhyen matkan parkkipaikalta Vana-Jüri kivid näköalapaikalle, josta aukesi näkymät suurille siirtolohkareille ja Saartneemin saarelle/niemelle. Veden ollessa matalla sen kärkeen asti pääsee kävellen, mutta tällä kertaa korkea vesi ja lintujen pesintä estivät etenemisen. Niinpä käännyimme takaisin ja lähdimme sadetta suojaan Kaspervik ravintolan annosten äärelle.
Syömisen jälkeen kiertelimme vielä Käsmun kylässä ja satamassa. Kylällä olisi ollut myös merimuseo, mutta se jäi tällä kertaa näkemättä. Käsmu vaikutti myös oikein viihtyisältä paikalta ja tosiaan tuo leikkipaikka oikeine laivoineen teki meihin suuren vaikutuksen.
Viimeisenä päivänä Lahemaan kansallispuistossa teimme retken Altjaan, joka oli hyvin lähellä majapaikkaamme. Hortoilimme tosin jonkin aikaa auton kanssa ja kävellen metsäteitä pitkin, kunnes löysimme etsimämme kävelyreitin.
Reitti kulki ensin metsässä ja pienen joen yli. Matkan varrelle mahtui myös isoja siirtolohkareita. Sitten polku tuli meren rantaan, jota pitkin kuljimme kohti pientä riippusiltaa. Riippusiltaa pitkin ylitimme jälleen joen, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kohti hylättyä kalastajakylää. Koska paluumatka olisi mennyt joko ihmisten pihojen läpi tai autotien vartta, päätimme kävellä lähes saman reitin takaisin. Lopussa oikaisimme vähän ja jännitimme, löydämmekö enää takaisin autolle, mutta hyvin löysimme Fiestan keskeltä metsää.
Syömään ajoimme vielä Vergin satamaan. Varatessamme majoitusta harkitsimme yöpyvämme täällä hotellissa, mutta päädyimme lopulta Vihulan kartanoon. Oli kuitenkin kiva käydä syömässä tuolla ja katsella kauniita merimaisemia. Ravintolan edustalla oli myös pieni majakka, jota katselimme vain kaukaa, kun kaatosade alkoi ihan yllättäen.
Sellaisia retkiä mahtui kolmeen päivään Lahemaan kansallispuistossa. Pidimme kaikista paikoista ja niissä sai kuljeskella lähes täysin omassa rauhassa. Joten jos etsit hiekkarantoja, kylätunnelmaa, luontoretkiä ja rauhallista lomakohdetta lähellä Tallinnaa, kannattaa harkita käyntiä Lahemaan kansallispuistossa. Meillä jäi paljon vielä näkemättä ja kokematta, mutta pitäähän sitä aina jotain jättää seuraavaan kertaan.
Onko Lahemaan kansallispuisto sinulle tuttu kohde?