Meidän tämän kesän pidemmän reissun kohteena oli Viro, johon ollaan ihastuttu viime vuosina ihan täysillä. Viro on yllättävän monipuolinen kohde, etäisyydet ovat lyhyitä ja hintataso edelleen Suomea edullisempi. Virossa on tavallaan jotain todella tuttua, mutta silti se on ihanan erilainen Suomeen verrattuna. Tänä vuonna road trip kulki ensin Tallinnasta Jägalan vesiputouksen kautta Lahemaan kansallispuistoon. Yövyimme ensimmäiset kolme yötä Vihulan kartanossa ja sen jälkeen matka jatkui Rakveren ja Peipsijärven kautta Tarttoon, jossa yövyimme viisi yötä ennen kotiinpaluuta.
Vihulan kartano sijaitsee Haljalan kunnassa Länsi-Virumaalla, vajaan 100 kilometrin päässä Tallinnasta. Emme tällä kertaa yöpyneet ollenkaan Tallinnassa, joten lähdimme heti satamasta ajamaan kohti Lahemaan kansallispuistoa. Matkan varrelle osui sopivasti Jägalan vesiputous, joten teimme pienen pysähdyksen sen luona.
Ajoimme menomatkalla vähän pidempää reittiä halki Lahemaan kansallispuiston ja teimme pysähdyksen viehättävässä Võsun kylässä, josta kirjoittelen erikseen toisessa postauksessa. Lahemaan kansallispuiston alueella on muitakin kartanoita ja matkalla teimme pikaisen kuvauspysähdyksen Sagadin kartanolla, joka myös tarjoaa majoituspalveluita.
Lopulta pääsimme perille Vihulan kartanoon, joka on kerrassaan upea kokonaisuus. Huoneita löytyy kartanon 1892 vuonna rakennetusta päärakennuksesta sekä lukuisista muista piha-alueen rakennuksista. Päärakennuksesta löytyy myös hotellin vastaanotto, ravintola ja lasten leikkihuone, joka oli meillä ahkerassa käytössä.
Yleensä hotelli on toiminut meille vain paikkana, jossa nukutaan, syödään aamupala ja otetaan lyhyitä välilepoja, mutta Vihulan kartano oli kyllä niin paljon enemmän. Se oli kokonaisvaltainen elämys, minkä takia vietimme paljon aikaa hotellilla majoittumisemme aikana. Kartanon historia ulottuu aina 1820-luvulle asti, jolloin von Schubertit rakennuttivat sen. Koko paikka oli täynnä tunnelmaa ja loputtomasti kauniita yksityiskohtia, joita ihastella.
Kartanon alueella oli vaikka mitä nähtävää ja tehtävää. Oli kauniita vanhoja rakennuksia, upeita puutarhoja, joki, pieniä saaria, luontopolkuja, vanhoja autoja, kotieläimiä, kylpylä, leikkipaikkoja ja useampia museoita. Nämä kaikki kuuluivat majoituksen hintaan. Lisämaksusta olisi ollut vielä mahdollista mm. vuokrata soutu- ja polkuveneitä, pelata minigolfia ja harrastaa monenlaisia muita urheilulajeja.
Kävimme joka päivä kartanon kylpylässä, jossa oli yksi isompi allas, matala lastenallas, kaksi poreallasta sisällä ja yksi ulkona sekä neljä erilaista saunaa. Vaikka oli heinäkuu, ei kylpylässä ollut missään vaiheessa kauheaa ruuhkaa. Isommille lapsille kylpylä ei ehkä tarjoa paljon virikkeitä, mutta 3-vuotiaan kanssa se toimi oikein hyvin, eikä meidän vesipetoa meinannut saada ylös altaista.
Yhtenä aamuna kävelimme parin kilometrin mittaisen luontopolun, joka kulki joen yli, pienten saarien kautta vehreään metsään ja sieltä takaisin kartanon pihamaalle. Joessa olevat pienet saaret olivat aivan täynnä tuona aamuna minisammakoita, joita todella sai varoa kävellessä, niitä oli varmasti satoja. Seuraavana aamuna emme löytäneet lähes yhtäkään sammakkoa, joten ilmeisesti osuttiin johonkin niiden joukkomuuttoon tuona aamuna.
Luontopolulta jatkoimme vielä kävelyä kartanon puutarhaan, jossa viljeltiin paljon erilaisia kasviksia, marjoja ja kukkia. Todellista lähiruokaa, jota oli tarjolla myös hotellin ravintolassa. Puutarhan jälkeen kävimme ihastelemassa autotallissa muutamia hienoja vanhoja autoja. Tosin meidän autohullu oli hieman pettynyt, kun niiden sisään ei saanutkaan mennä ajamaan.
Seuraavaksi kävimme vielä ulkoleikkipaikalla ja moikkaamassa kartanon ekofarmin eläimiä. Maatilalla oli vuohia, lampaita, kaneja ja erilaisia lintuja. Oli mahtavaa, miten paljon lapsiperheisiin oli panostettu kartanolla. Monesti tällaiset kohteet on suunniteltu pelkästään aikuisten ehdoilla, mutta Vihulan kartanolla, kuten muuallakin matkamme varrella, oli otettu hienosti lapset huomioon.
Lopuksi kävimme vielä kartanon kahdessa eri museossa. Kiipesimme aluksi vanhan vesimyllyn sisään, jossa kerrottiin sen toiminnasta. Sitten vierailimme vielä viinamuseossa, joka sijaitsi samassa rakennuksessa kuin hotellihuoneemme.
