2022

Vuoden viimeinen päivä on täällä taas. Vuosi 2022 on ollut eräänlainen välivuosi, jonka aikana on pitänyt hyväksyä tietty keskeneräisyys elämässä. Niin itseni, hyvinvoinnin, vanhemmuuden, ihmissuhteiden, työelämän kuin maailmantilanteenkin suhteen. 

On ollut haastavaa, mutta tarpeellista huomata, ettei maailmaa tai omaa elämäänsä voi saada valmiiksi yhdessä vuodessa. Joskus on tarpeen vaan vetää hetki henkeä ja prosessoida kaikkea tapahtunutta. Tähän vuoteen on myös sisältynyt paljon hyvää ja sen kaiken haluan ottaa tästä mukaani tulevaan. Onkin siis aika perinteisen vuosikatsauksen täällä blogin puolella. 

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

En ehkä vielä ystäviä, mutta kavereita olen kyllä saanut vapaaehtoistyön kautta.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Varmasti sitä on tullut tehtyä monenlaista taas ensimmäistä kertaa. Päällimmäisinä tulevat mieleen ainakin lastenkirjan julkaisu ja lammaspaimenena oleminen.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Useampikin ystäväni. 

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

Eräs lapsuudestani tärkeä ihminen kuoli tänä vuonna. 

5. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

Vieläkin jatketaan saman miehen kanssa yhteistä taivalta <3

6. Missä maissa kävit?

Virossa ja Ruotsissa. Lisäksi teimme taas paljon reissuja Suomessa. 

7. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Kaikki matkat ja hauskat hetket läheisten kanssa. Ja tietysti se, kun sain ensimmäisen kerran oman kirjan käsiini.

8. Mitä haluaisit vuodelta 2023 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2022?

Mielekkään osa-aikaisen työn ja enemmän henkistä ja fyysistä tasapainoa.

9. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2022?

2.8, kun kävimme tutustumassa lapsen kanssa ensimmäistä kertaa päiväkotiin. Päiväkodin aloitus sujui tosi hyvin, mutta nyt loppuvuodesta olemme olleet sellaisessa sairaskierteessä, että tammikuussa alkaa taas uusi totuttelu päiväkotiin ja samalla laspi vaihtaa vanhempien lasten ryhmään. Eikähön se arki siitä taas toivottavasti lähde rullaamaan.

10. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

Kyllä varmasti. Olen käynyt syvällisiä keskusteluja läheisten ja ammattilaisten kanssa, mikä on avannut joitakin lukkoja. Työtä on kyllä vielä paljon tehtävänä, mutta onneksi ei ole mikään kiire. Äitinä olen kehittynyt mielestäni varmempaan suntaan, vaikka uhmailu raastaakin välillä hermoja.

11. Vuoden suurin saavutuksesi?

Julkaisin oman lastenkirjan Siili Palleroinen ja se pääsi myös mukaan Helsingin kirjamessuille.

12. ...ja suurin epäonnistuminen?

Etten onnistunut vieläkään huolehtimaan täysin omasta hyvinvoinnista.

13. Kärsitkö vammoista?

En mistään suuremmasta. Polvi nyt on välillä ollut aika huonossa kunnossa, mutta sekin on onneksi taas helpottanut. 

14. Mikä oli paras asia, jonka ostit? 

Toivon, että se olisi joululahjaksi itselleni ostama vaatehuoltosetti. Sen näkee vasta tulevana vuonna, kuinka paljon sitä on hyötyä. 

15. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Perheeni ja parhaan ystäväni.

16. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Työnhakuun liittyvät ihmiset, joista ei koskaan enää kuulunut mitään.

17. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Asumiseen ja matkoihin.

18. Mistä innostuit eniten?

Kirjoittamisesta ja kirppistelystä.

19. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Toivottavasti vähän onnellisempi, vaikka joulukuun mittainen sairastelukierre onkin syönyt hyvinvointia todella rankalla tavalla.

20. Rikkaampi vai köyhempi?

Varmaan aika samanlaisessa tilanteessa ainakin taloudellisesti.

21. Oletko lihonut?

Ei aavistustakaan, joulun jälkeen nyt tuntuu aina turvonneelta, mutta en varmaankaan.

22. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän

Nukkuneeni.

23. ...entä vähemmän?

Ahdistuneeni.

24. Miten vietit joulun?

Sairastellen mökillämme Porvoossa perheen kesken.

25. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Ukrainan sota ei olisi alkanut. 

26. Rakastuitko vuonna 2022? 

Samoihin vanhoihin rakkaisiin <3 

27. Kuinka montaa ihmistä olet suudellut vuoden aikana?

Yhtä ja pussaillut lastani loputtomasti. 

28. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

Nolla. 

29. Oletko riitautunut kenenkään ystäväsi kanssa tänä vuonna?

En ainakaan pysyvästi.

30. Vihaatko tällä hetkellä ketään?

En. 

31. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

En ole käynyt. En ole varma, kävinkö koko vuotena edes elokuvissa. Täytyy korjata tilanne ensi vuonna.

32. Mitä halusit ja sait?

Aikaa läheisten kanssa, kivoja reissuja ja minilomia. 

33. Mitä halusit, muttet saanut? 

Työpaikkaa.

34. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Vietin staycationia itseni kanssa Hotelli Marskissa. 

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

Läheiset, etenkin paras ystäväni Viivi, joka muutti takaisin Suomeen Englannista <3

KUUKAUDET:

1. Mitä tapahtui tammikuun ensimmäisenä päivänä?

Ei muistaakseni kauheasti mitään. Oli ihanan aurinkoinen ilma ja ulkoiltiin lapsen kanssa kotirannassa.

2. Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?

20.2, jolloin Suomi voitti jääkiekon olympiakultaa.

3. Miksi tuon maaliskuun voisi elää uudelleen?

Maaliskuussa saatiin Emilyn perhe käymään Englannista, juhlittiin Olympian 70-vuotissynttäreitä ja veljeni nelikymppisiä.

4. Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?

Huhtikuu oli aika tavallinen kuukausi. Touhusin lapsen kanssa kotosalla, odotettiin kevään etenemistä, juhlistettiin kirjani julkaisua, vietettiin pääsiäistä mökillä ja juhlittiin vappua.

5. Millainen mielialasi oli toukokuussa?

Suht hyvä, toukokuuhun mahtui paljon mukavia juttuja. Käytiin ystävien kanssa minilomalla Tallinnassa, juhlittiin vappua, äitienpäivää ja jääkiekon MM-kultaa. Tein Viivin kanssa päiväretken Hankoon ja Tammisaareen ja sain kutsun katosmaan entisten oppilaideni ysien tansseja, mikä oli aivan ihanaa.

6. Millainen sää oli kesäkuussa?

Kuvamuistojen mukaan aika hyvä. Oltiin osa kesäkuusta Suomessa ja osa Ruotsin road tripilla.

7. Mitkä olivat heinäkuun parhaat hetket?

Lammaspaimenviikko Houtskarissa sekä rentoilu kotona ja mökillä.

8. Miten elokuu lähti käyntiin?

Kivasti. Aarni aloitti päiväkodin ja sain sen myötä paljon enemmän omaa aikaa arkeeni. Juhlistimme myös isäni seitsemänkymppisiä upeassa kesäillassa ja meidän neljättä hääpäivää elokuussa. Lisäksi tein parhaan ystäväni kanssa hauskan road tripin Suomessa.

9. Masensivatko syyskuun säät? 

Vähän, koska tänä vuonna syyskuu oli yllättävän sateinen. 

10. Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?

Vietimme pitkän viikonlopun Aulangon upeissa ruskamaisemissa Hämeenlinnassa.

11. Mitä olisit halunnut tehdä toisin marraskuussa?

Nukkua enemmän, marraskuussa oli päällä aivan loputon väsymys. Olisin halunnut myös käydä vesijuoksemassa, se jäi kokonaan tekemättä marraskuussa.

12. Mitä tulee vielä tapahtumaan joulukuussa?

Juhlistamme uutta vuotta ystävien ja perheen kesken. Saa tosin nähdä, jaksanko edes valvoa vuoden vaihtumiseen asti, on sen verran univelkaa kertynyt viime aikoina.

Kiitos vuosi 2022. Olen valmis hyvästelemään tämän vuoden ja suuntaamaan kohti vuotta 2023. 23 on onnennumeroni, joten luotan vahvasti siihen, että tuleva vuosi tuo tullessaan hyviä asioita ja vastauksia ainakin osaan avoimista kysymyksistä. Sopivasti seikkailuja ja tasaista arkea. Toivottavasti myös paljon onnellisuutta, hyvinvointia ja mukavia hetkiä läheisten kanssa.

Onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille! 🎇

Joulurauhaa

Piti kirjoitella ennen joulua rästiin jääneet matkakertomukset loppuun, mutta joulukuu on ollut meidän perheen osalta yhtä jatkuvaa sairastelua, minkä takia voimat ovat menneet arjesta selviämiseen.

Ollaan me onneksi siinä sairastelun lomassa ehditty tehdä paljon mukavan jouluisia juttuja ja sääkin oli pitkälle joulukuuhun upean talvinen. On käyty joulutoreilla, leivottu, koristeltu, askarreltu ja paketoitu. Kuunneltu joululauluja, katsottu jouluelokuvia ja luettu joulukirjoja. Kuun alussa oltiin myös kivalla minilomalla Tallinnassa, josta kirjoittelen paremmin, kunhan tästä sairastelusta toivutaan. 

Edelleen iso osa meidän jouluporukasta on kipeänä näin aatonaattona, joten saa nähdä, keitä lopulta löytyy joulupöydän äärestä tänä vuonna. Me tultiin eilen mökille Porvooseen, jossa olen viettänyt lähes kaikki jouluni. Täällä mielen valtaa joulurauha, vaikka elämä olisikin yhtä kaaosta muuten.

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille rauhallista joulua ❤️

Ruskamatka Aulangolle

Ruska-aika on ehdottomasti yksi suosikkini vuoden kierron aikana. Kerran olen päässyt ihastelemaan syksyn väriloistoa Lapissa, mutta muuten siitä on tullut nautittua täällä etelämpänä. Tänä vuonna päätettiin tehdä ruskareissu Hämeenlinnan Aulangolle, jossa olin halunnut käydä jo pidemmän aikaa. Matkamme ajoittui lokakuun toiselle viikonlopulle, mikä osoittautui ihan täydelliseksi ajankohdaksi ruskan kannalta.

Helsingistä ajaa Hämeenlinnaan noin tunnin, mutta lähdimme hyvissä ajoin perjantaina liikkeelle, jotta ehdimme ulkoilemaan Aulangon maisemissa ennen hotelliin kirjautumista. Pysäköimme auton lähelle Aulangon näkötornia ja teimme lyhyehkön kävelyn se ympäristössä.

33 metriä korkea näkötorni on rakennettu vuonna 1907 ja sen on suunnitellut Waldemar Aspelin. Torni oli juuri kunnostettu ja todella näyttävä. Jo tornin juurelta näkymät olivat huikeat. Keltaisena hehkuvat koivut, käkkärämännyt ja järvet loivat silmien eteen upean kansallismaiseman.

Kipusimme rohkeasti tornin huipulle asti, jossa oli todella tuulista mutta kaunista. Ihastelimme hetken näkymiä, jonka jälkeen palasimme takaisin autolle. Aulangon näkötornille johtaa autotie ja sen varrella on useampikin kaunis paviljonki, joita pysähdyimme katsomaan. Etenkin ruskan sävyihin sopiva Onnentemppeli oli vaikuttava näky louhikon päällä.

Yövyimme perjantaista maanantaihin Scandic Aulangossa, jossa on myös kylpylä. Hotellin sijaitsee hienolla paikalla Vanajaveden rannalla ja sen ympäristössä on useita kauniita kävelyreittejä. Myös kylpylä oli mukava lisä lomalle, polskuttelu lämpimissä altaissa maistui ulkoiluiden lomassa. Siihen hotellin hyvät puolet sitten jäivätkin. 

Hotellia ei oltu saneerattu aikoihin ja huoneiden varustelut olivat todella puutteelliset. Vaihdoimme tulopäivänä huonetta useampan kertaan ja lopulta jäimme huoneeseen, jossa ei ollut toimivaa telkkaria, yöpöytiä tai lukulamppuja. Henkilökuntaa oli vastaanotossa aivan liian vähän ja hotellin ravintolan ruoka oli hyvin ylihintaista laatuun nähden. En yleensä tee valituksia hotelleista, mutta tuosta annoin palautetta. Siihen vastattiin todella asiallisesti ja saimme tuntuvan alennuksen yöpymisestämme toisessa Scandic hotellissa. Toivon, että palaute johtaisi myös konkreettisiin muutoksiin hotellissa.

Lauantai oli sadepäivä ja aloitimme sen hitaasti aamupalalla ja uima-altaissa. Sen jälkeen lähdimme kohti Hämeenlinnan keskustaa. Kävimme syömässä Mäkkärissä ja siitä jatkoimme Hämeen linnaan, joka oli viimeinen Suomen linnoista, jossa en ollut vielä käynyt. 

Meillä on molemmilla miehen kanssa museokortit, joilla pääsimme ilmaiseksi linnaan. 1200-luvun loppupuolella rakennettu keskiaikainen linna oli oikein hyvässä kunnossa ja teki vaikutuksen etenkin punatiilisillä yksityiskohdillaan. Kiersimme linnaa ja sen näyttelyitä noin tunnin verran ja Aarni viihtyi yllättävän hyvin mukana kantorinkassa. Portaita oli sen verran paljon, että pienen lapsen kanssa en lähtisi sitä kiertämään ilman kantovälinettä. Sadekin lakkasi sopivasti kierroksemme ajaksi.

Linnakierroksen jälkeen kävimme sen vieressä sjaitsevan Museo Militarian pihalla katselemassa raskasta kalustoa, mutta sisälle asti emme tällä kertaa menneet. Teimme vielä pikaisen visiitin leikkipuistoon, joka päättyi kuitenkin lyhyeen rankkasateen alkaessa uudestaan.

Sitä pakenimme kahvila Villa Marenkiin, joka sijaitsee suloisessa puutalossa Hämeenlinnan keskustassa. Vitriini notkui herkuista ja etenkin juustokakut olivat suussa sulavia. Kahvila oli todella tunnelmallinen ja lapsetkin oli huomioitu kivasti. Loppupäivä kuluikin sitten taas altaissa ja saunoissa lämmitellen. 

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja lähdimme heti aamupalan jälkeen ulkoilemaan hotellin rantaan. Siitä jatkoimme läheiselle Aulangon Graniittilinnalle, jonka takaa jatkoimme polkuja pitkin kohti Joutsenlampea.

Sää oli käsittämättömän hieno ja maisemat mykistävän kauniit. Puut hehkuivat keltaisen ja oranssin sävyissä heijastuen lähes peilityynestä vedestä. Liikkeellä ei tuohon aikaan ollut vielä juuri muita ja saimme nauttia luonnon kauneudesta omassa rauhassa. 

Palasimme samaa reittiä takaisin hotellille, jossa kävimme kylpylän puolella polskimassa. Sää oli niin hieno, että lähdimme iltapäivästä vielä uudestaan kävelylle Vanajaveden rantoja pitkin. Vastaamme tuli läheisen hevostallin kolme lammasta, jotka olivat myös päiväkävelyllä. Illemmalla kävimme vielä syömässä Hämeenlinnan keskustassa nepalilaisessa ravintolassa.

Maanantaina menimme vielä aamupalan jälkeen pikaisesti uimaan ennen auton pakkaamista. Kotimatkalla kävimme vielä Lasten Kirppis Kirahvissa, josta olin kuullut paljon hyvää. Hinnat olivat kohtuulliset ja laatu hyvää, mutta koot eivät vaatteissa osuneet tällä kertaa kohdilleen. Löysin Aarnille uudenveroisen merinovillasetin ja hän sai itse valita matkamuistoksi lelun itselleen. 

Aulangon maisemat olivat vielä kauniimmat kuin osasin odottaa. Ruskamatkaa varten ei todellakaan aina tarvitse lähteä kauas ja varmasti palaamme Aulangolle vielä toistekin. Suosittelen lämpimästi Aulankoa luontokohteena. Hämeenlinna on mukavan kokoinen kaupunki, jossa riittää paljon muutakin nähtävää. Ensi kerralle jäi vielä monta mielenkiintoista kohdetta odottamaan. Scandic Aulankoa taas en voi suositella, mutta kauheasti ei ole vaihtoehtoja, jos haluaa majoittua Aulangolla. Ilmeisesti osa hotellin huoneista saattaa olla paremmassa kunnossa, mutta en ole ihan varma tästä. Toivottavasti hotelli palautetaan lähitulevasuudessa entisajan loistoonsa. Kokonaisuudessaan meillä oli kuitenkin todella onnistunut ruskamatka Aulangolla ja Hämeenlinnassa. 

Onko Aulangon maisemat sinulle tuttuja? :)