Myöhään yhtenä toukokuisena sunnuntaina se sitten iski, päätin että seuraavana päivänä lähtisin Hankoon, jotta se vihdoin tulisi nähtyä. Keskellä yötä näpyttelin viestin parhaalle ystävälleni Viiville ja kysyin lähtisikö hän mukaan. Ei mennyt kauaa, kun sain myöntävän vastauksen. Ihan parasta, kun on ystävä joka on aina valmis lähtemään yhteiseen seikkailuun <3
Niinpä me sitten lähdimme maanantaiaamusta ajelemaan kohti aurinkoista Hankoa. Matka sujui joutuisasti niitä näitä höpötellen ja saavuimme Hankoon noin yhdentoista aikaan. Jätimme auton Hangon vesitornin edustalle, mutta ikävä kyllä se oli juuri tuona päivänä suljettu. Niinpä jatkoimme jalkaisin kohti rantaa.
Kävelimme pitkin Appelgrenintietä, jonka varressa sijaitsevat monet Hangon upeimmista pitsihuviloista. Monissa niistä oli kunnostusprojektit käynnissä, mutta ihasteltavaa riitti silti enemmän kuin tarpeeksi.
Seuraavaksi jatkoimme Hangon Casinolle ja sen edessä aukeavalle rannalle. Ilma oli hämmentävän tyyni ja aurinko sen verran lämmittävä, että rantahiekassa tarkeni jo paljain jaloin. Meri kimmelsi uskomattoman kirkkaana ja suloiset uimakopit toivat oman tunnelmansa rannalle, josta saimme nauttia täysin kahdestaan. Huomasi, ettei kesäsesonki ollut vielä käynnissä, koska ihmisiä oli todella vähän missään ja paikoista suurin osa oli kiinni.
Sen takia päädyimmekin myös lounaalle Casinolle, mikä ei ollut yhtään huono vaihtoehto. Nautimme buffetin herkullisista antimista ja vanhan rakennuksen tunnelmasta. Lounaspöytä maksoi muistaakseni 16 euroa ja oli todella monipuolinen.
Vatsat täynnä lähdimme kohti Rakkaudenpolkua, joka lähtee Casinon rannasta. Vaihtelevissa maisemissa kulkeva kävelyreitti ihastutti keväisen vehreällä luonnolla ja upeilla merimaisemilla.
Reitin varrelle mahtui myös useita muistomerkkejä sodasta ja iso hiidenkirnu. Noin 1,5 kilometrin mittainen polku kulkee Puistovuorten kallioniemen ympäri ja reitin historia ulottuu 1800-luvun loppupuolelle, jolloin paikka rakennettiin kylpylävieraiden virkistysalueeksi.
Rakkaudenpolun toinen pää sijaitsee aivan Hangon uimarannan vieressä, jonka kävimme myös katsastamassa. Ihan vielä ei riittänyt kuitenkaan lämpö uimiseen, mutta varmasti mukava paikka kesällä.
Rannalta jatkoimme vielä hetken aikaa Appelgrenintietä eteenpäin sen huviloita ihastellen ja paluumatkan keskustaan teimme muita kauniita katuja pitkin. Löysimme matkan varrelta myös täydessä kukassa olevan kirsikkapuun.
Lopuksi kävelymme kulki vielä Ankkalammelle, jossa kevään vehreys jo teki kovasti tuloaan. Kukat kukkivat ja sorsat poikasineen pulikoivat lumpeiden keskellä. Jotenkin kaikki oli vain niin idyllistä ja kaunista.
Lopulta palasimme takaisin keskustaan ja kävimme tuliaisostoksilla niissä muutamassa kaupassa, jotka olivat auki. Hanko oli juuri niin hurmaava kuin ajattelinkin. Tämä retki ei varsinaisesti vähentänyt hinkuani ostaa puuhuvilaa Hangosta, mutta pitäähän sitä aina jotain unelmia olla.
Paluumatkalle lähdimme kahden aikoihin ja teimme matkalla vielä visiitin Tammisaareen. Tammisaari on suoraan reitin varrella, joten se kannattaa yhdistää Hanko-päivään, jos vain mahdollista. Tosin sekin oli niin ihana, että haluaisin joskus palata sinnekin oikein ajan kanssa.
Kävimme päiväpullalla Raatinhuoneentorin laidalla Carl de Mummassa, jonka jälkeen menimme ostoksille läheiselle kirpputorille. Betesda Seconhand shopsin tavara ei ollut mitenkään ihmeellistä, mutta oli miljöö oli aivan hurmaava. Hinnat eivät myöskään päätä huimanneet, ostin Aarnille pari T-paitaa yhteensä eurolla.