Sivut

keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Matkaväsymystä ja mukavia hetkiä Benalmádenassa

Sitten olisi viimeisten matkakertomusten aika meidän kuukauden mittaiselta Espanjan reissulta loka-marraskuussa 2021. Granadasta ajoimme takaisin Aurinkorannikolle, jossa majoituimme viimeiseksi puoleksitoista viikoksi Benalmádenaan, joka on seuraava rantakaupunki Fuengirolasta Malagaan päin. Tässä vaiheessa matkaa reissuväsymys oli ihan valtava, joten otimme päivät melko rennolla otteella.

Majoituimme Airbnb-asunnossa, josta oli suorat näkymät merelle ja upea kattoterassi porealtaineen. Asunto oli todella kaunis ja moderni, mutta esimerkiksi tiskikonetta siellä ei ollut, mikä oli suuri miinus. Upea kivilattia oli myös marraskuussa aivan jäätävän kylmä ja muutamia muitakin pikkuärsytyksiä asuntoon mahtui, vaikka pintapuolisesti asunto olikin ihan mieletön. Maksoimme siitä kuitenkin myös todella paljon, joten sillä rahalla olisi toivonut saavansa täydellisen asunnon. 

Saapumispäivänä kävelimme ainoastaan rannalle ja kävimme siellä syömässä ja sangrialla. Yksi suurin ero Benalmádenassa verrattuna Fuengirolaan olivat korkeuserot. Joka paikkaan tuntui olevan joko jyrkkä ylä- tai alamäki. Se rajoitti rattaiden kanssa kulkemista harmillisen paljon ja lyhyisiinkin välimatkoihin oli pakko käyttää autoa, joka meillä onneksi oli edelleen vuokralla. 

Ensimmäisinä päivinä emme jaksaneet juuri tehdä mitään. Kävimme leikkipuistossa, vietimme aikaa kattoterassilla ja yritimme parannella Aarnin flunssaa. Me kaikki olimme jossakin vaiheessa matkaa flunssassa (ei onneksi koronaa), mikä kyllä vaikutti yleiseen fiilikseen aika paljon. Minulla ja miehellä tauti meni ohi muutamassa päivässä, mutta taaperolla flunssa kesti parisen viikkoa, koska kyseessä oli hänen koko elämän ensimmäinen sairastuminen. Vaikka kuumetta ei missään vaiheessa ollutkaan, niin pelkkä nuha ja yskä tekivät öistä todella katkonaisia ja päivistä melko kiukkuisia. 

Isänpäivää lähdimme viettämään Parque de la Palomaan, joka on valtava puistoalue keskellä kaupunkia. Puistossa oli kuitenkin viikonloppuna todella paljon ihmisiä, minkä takia emme viihtyneet siellä kovinkaan kauaa. 

Alueella on useita leikkipuistoja, kahviloita, lampia, suihkulähteitä, erilaisia kasvimaailmoja, valtavasti lintuja sekä vuohia ja pupuja. Todella kiva ilmainen retkikohde, johon palasimme vielä toiseenkin kertaan reissun aikana.

Aurinkorannikko on kyllä todella nimensä veroinen, kun kuukauden matkaan loka-marraskussa taisi mahtua yksi sadepäivä ja pari vähän tuulisempaa ja pilvisempää päivää. Muuten aurinko paistoi lähes aina siniseltä taivaalta. Alkumatkasta lämpötilat huitelivat lähes hellelukemissa ja loppumatkasta noin 18 asteessa. Jotain aivan muuta kuin Suomessa tuohon aikaan vuodesta, mikä teki kyllä todella hyvää. 

Matkan viimeiselle viikolle saimme parhaan ystäväni Viivin ja hänen miehensä seuraksemme, mikä tuli kyllä niin tarpeeseen. Olimme jotenkin niin uuvuksissa, että olisimme varmasti vaan kiukutelleet toisillemme koko loppuloman, jos emme olisi saaneet heitä luoksemme. He majoittuivat valtavassa hotellikompleksissa, joka sijaitsi kävelymatkan päässä meidän asunnolta. Vietimme siellä myös sen ainoan sadepäivän, koska Aarnilla riitti ihmeteltävää mm. hotellin linnuissa, kilpikonnissa, valtavissa käytävissä ja hisseissä.

Aarnin nimipäivät osuivat viimeiselle lomaviikollemme ja lähdimme viettämään niitä yhdessä Parque de la Palomaan, jossa oli tällä kertaa paljon vähemmän ihmisiä. Suloiset puputkin uskalsivat tulla piiloistansa tällä kertaa esille.

Puistosta jatkoimme Benalmádenan satamaan, jossa kävimme syömässä ja samalla Aarni sai valita itselleen mieleisen nimpparilahjan (sementtiauton). Satama-alue oli ihan kaunis ja taapero oli vakuuttunut, että mummi asui yhdessä sen lukuisista veneistä :D

Meillä oli paljon erilaisia retkisuunnitelmia tuolle viimeiselle lomaviikolle, mutta lopulta emme jaksaneet toteuttaa niistä juuri mitään. Oli vaan pakko kuunneltava omaa hyvinvointiaan ja tehdä vähemmän. Yhden kivan retkikokonaisuuden saimme kuitenkin toteutettua Benalmádenassa.

Aloitimme päivän ajamalla ylös rinteille, jossa sijaitsi buddhalainen stupa. Sieltä oli upeat näkymät kaupunkiin ja merelle. Pikaisen visiitin jälkeen jatkoimme stupan vieressä sijaitsevaan perhospuistoon. Mariposario de Benalmádena-Butterfly Park oli kooltansa melko pieni, se vastasi ehkä suurta kasvihuonetta. Lippu maksoi aikuiselta 10 euroa.

Perhospuisto oli todella kaunis kokonaisuus ja siellä oli valtavan paljon todella suurikokoisia, värikkäitä perhosia. Ne olivat erityisen kiinnostuneita taaperosta, mikä oli Aarnista aika jännittävää. Perhosten lisäksi puistossa oli myös mm. kaloja, kilpikonnia ja suloinen wallabi, joka torkkui omassa pesässään. Kiva retkikohde, jossa oli kuitenkin niin tukahduttavan kuumaa ja kosteaa, ettemme jaksaneet olla reilua puolta tuntia pidempään.

Retkipäivämme viimeinen kohde oli Castillo de Colomaresin muistomerkki. Linnamainen rakennelma on valmistunut vuonna 1994 ja se on kunnianosoitus Kristoffer Kolumbukselle ja hänen löytöretkilleen. Monumentin suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi tohtori Esteban Martín Martín muutaman työmiehen kanssa. Muistomerkki yhdistelee bysanttilaista, roomalaista ja goottilaista arkkitehtuuria.


Pääsymaksu linnalle oli muistaakseni muutaman euron, eikä sen kiertämiseen kulunut kovinkaan paljon aikaa. Muistomerkiltä on myös hienot näkymät ympäristöön, vuorille ja merelle. Monumentti on todella näyttävä kokonaisuus ja se on helppo yhdistää vierailuun perhospuistossa. 

Viimeisistä reissupäivistä minulla ei ole juuri ollenkaan kuvia. Voimat olivat niin lopussa, koska onnistuin saamaan flunssan vielä uudemman kerran (ei koronaa tälläkään kertaa). Myös sää muuttui tuuliseksi ja sateiseksi loppua kohden. Yhden päivän kiertelimme Fuengirolassa ja kävimme samalla suomalaisella lääkärillä tarkistamassa, ettei Aarnin flunssa ollut edennyt korvatulehdukseksi. Ei onneksi ollut ja paluulento sujui suht hyvin. Yksi loppuloman parhaista päivistä oli se, kun ystäväni ja hänen miehensä (jotka ovat Aarnin kummeja) ottivat Aarnin hoitoon ja saimme viettää päivää kahdestaan ensimmäistä kertaa koko kuukauden aikana. Se teki niin hyvää.




Kun lähtöpäivä vihdoin koitti, olimme enemmän kuin valmiita palaamaan kotiin. Vaikka oli mahtavaa päästä marraskuuta pakoon, niin kuukausi reissussa taaperon kanssa oli kuitenkin liikaa. Olisin tiputtanut ainakin yhden viikon pois reissun pituudesta. 

Näin jälkikäteen on kuitenkin tullut suuri kiitollisuus reissusta ja siitä, miten hyvään aikaan se osui tämän koronakaaoksen suhteen. Vain pari päivää kotiinpaluun jälkeen alkoivat ensimmäiset uutisoinnit omikronista ja sillä tiellä ollaan edelleen. Vaikka reissu ei ollut täydellinen, eikä etenkään kovin rentouttava, tiedän että olisi jäänyt kaivelemaan, jos emme olisi uskaltautuneet tuohon seikkailuun. Koti on matkan jälkeen tuntunut maailman parhaalta paikalta ja matkakuume on toivottavasti tyydytetty pitkäksi aikaa. 

tiistai 4. tammikuuta 2022

En enää lupaa mitään

Uusi vuosi ja uudet lupaukset, niinhän se aina tuntuu olevan. Tai vähintään pitkä lista tavoitteita, jotka saavuttaa vuoden aikana. Kun lupaukset tai tavoitteet eivät sitten toteudu, seuraa siitä aina jonkinlainen pettymys. Siksi tänä vuonna aion tehdä toisin. En enää lupaa mitään. Etenkään itselleni. Annan tänä vuonna elämän vain viedä ja kuljettaa.

En lupaa muuttaa elämäntapojani terveellisiksi ja pudottaa painoa. Aion antaa vihdoin armoa itselleni.

En lupaa kirjoittaa yhtäkään blogitekstiä. Kirjoitan vain, jos se tuntuu hyvältä. 

En suunnittele lukuisia reissuja. Mutta iloitsen jos niitä mahtuu tähän vuoteen edes yksi.

En lupaa viedä kymmeniä projekteja loppuun, hankkia uutta työpaikkaa tai opiskellaPidän silti mielen ja ovet avoinna. 


En lupaa lopettaa lentämistä, ryhtyä vegaaniksi tai aloittaa ostolakkoa. Aion kuitenkin suhtautua kriittisemmin kulutustottumuuksiini ja tehdä arjessa kestävämpiä valintoja.

En lupaa siivota vaatehuonettani, varata kirpputoripöytää tai konmarittaa kotiamme. Yritän ainoastaan minimoida uuden tavaran määrän. Todennäköisesti sekään ei onnistu. 


En lupaa aloittaa uusia harrastuksia, enkä jatkaa vanhoja.

En lupaa lukea yhtäkään kirjaa, käydä yhdessäkään näyttelyssä, konsertissa tai katsoa yhtäkään elokuvaa. Nautin silti niistä jokaisesta, joita tämä vuosi tuo tullessaan.


En lupaa olevani parempi äiti, vaimo, tytär, sisko tai ystävä. Olen vain minä, kaikkine vahvuuksineni ja heikkouksineni.

Sellaisin ajatuksin vuoteen 2022. Olkoon tämä vuosi tyhjä taulu, johon elämä saa piirtää värinsä. Yritän olla pakottamatta sitä mihinkään suuntaan, katson vain mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Toivottavasti enemmän hyvää kuin pahaa. 

Millä mielin sinä lähdet uuteen vuoteen? :)