2021

Niin se vain vuosi alkaa taas olla paketissa ja on aika perinteisen vuosikatsauksen täällä blogin puolella. Vuotta 2021 on tietysti värittänyt vahvasti edelleen korona, eikä sen suhteen ikävä kyllä loppua näy. Fiilikset ovat vaihdelleet vuoden aikana todella paljon ja juuri tällä hetkellä olen vain todella uupunut. Jotenkin tuntuu, ettei mistään oikein saa oteta ja energiatasot ovat ihan nollissa koko ajan.

Onneksi tähän vuoteen on mahtunut myös paljon hyviä asioita. On ollut kivoja reissuja Suomessa ja saimme toteutettua haaveemme kuukaudesta Espanjassa loka-marraskuussa. Tuo reissu oli todellisuudessa paljon uuvuttavampi kuin osasimme odottaa, mutta olen silti tyytyväinen, että lähdimme. Valmistuin myös vihdoin yhteisöpedagogiksi, vaikka korona yritti pistää kapuloita rattaisiin loppumetreille asti. Vuoteen on myös mahtunut paljon kivoja juhlia, uusia harrastuksia, kavereita ja omia projekteja. Niiden lisäksi on ollut mahtavaa saada seurata oman lapsen kehitystä, hän on oppinut aivan valtavasti vuoden aikana <3

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

En ystäviä, mutta kavereita kyllä useammankin. 

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Kyllä. Olen mm. ollut yksin staycationeilla, aloittanut vapaaehtoistyöt Emmaus Helsinki ry:ssä, pitänyt Instaliven ja tehnyt koronatestin. 

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Useampikin ystäväni. 

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

Ei onneksi. 

5. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

Viisi vuotta tuli täyteen saman rakkaan miehen kanssa <3 

6. Missä maissa kävit?

Vietimme kuukauden Espanjassa. Lisäksi reissasimme paljon kotimassa mm. Tahkolla, Turussa, Naantalissa, Kaarinassa, Saariston rengastiellä, Ahvenanmaalla, Porvoossa, Loviisassa, Jyväskylässä, Oulussa, Kuusamossa ja Rovaniemellä. 

7. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Kaikki reissut, vaikka taaperon kanssa ne olivatkin melko uuvuttavia. Valmistuminen yhteisöpedagogiksi ja monet iloiset juhlat läheisten kanssa. 

8. Mitä haluaisit vuodelta 2022 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2021?

Fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Olen tänä vuonna alkanut ottaa askelia oikeaan suuntaan, mutta paljon matkaa on vielä kuljettavana. 

9. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2021?

27.11, kun Aarni täytti 2 vuotta.

10. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

Jonkin verran kyllä, etenkin jatkuvasti kasvava ja kehittyvä lapseni on muuttanut minua tämän vuoden aikana. 

11. Vuoden suurin saavutuksesi?

Valmistuin yhteisöpedagogiksi kaikista vaikeuksista huolimatta. 

12. ...ja suurin epäonnistuminen?

Etten vieläkään onnistunut huolehtimaan omasta hyvinvoinnistani tarpeeksi.

13. Kärsitkö vammoista?

Jostain pienistä, mutta en mistään suuremmasta. 

14. Mikä oli paras asia, jonka ostit? 

Helkaman sähköpolkupyörä. 

15. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Perheen ja läheisten ystävien. 

16. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Yleisellä tasolla kaikki koronarajoituksista päättävät henkilöt ja itsekkäät ihmiset, jotka eivät ole noudattaneet suosituksia.

17. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Asumiseen ja reissaamiseen. 

18. Mistä innostuit eniten?

Vapaaehtoistöistä Emmaus hyväntekeväisyyskirpputorilla. On ollut mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin ja päästä sisälle kirppismaailmaan. Kassatyössä olen kohdannut aivan ihania asiakkaita. 

19. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Luulen, että aika samalla tasolla. Vaikka tällä hetkellä elämä tuntuukin jälleen kerran olevan vailla suuntaa, mikä aiheuttaa ahdistusta.

20. Rikkaampi vai köyhempi?

Rikkaampi.

21. Oletko lihonut?

Todennäköisesti en. Vaa'an paristot kuluivat loppuun, enkä ole hankkinut uusia. 

22. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän

Nukkuneeni.

23. ...entä vähemmän?

Stressanneeni.

24. Miten vietit joulun?

Perinteisesti mökillämme Porvoossa perheen kanssa. 

25. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Korona olisi saatu taltutettua.

26. Rakastuitko vuonna 2021? 

En kehenkään uuteen. 

27. Kuinka montaa ihmistä olet suudellut vuoden aikana?

Yhtä ja pussaillut lastani loputtomasti. 

28. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

Nolla. 

29. Oletko riitautunut kenenkään ystäväsi kanssa tänä vuonna?

En tietääkseni. 

30. Vihaatko tällä hetkellä ketään?

En. 

31. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

Kerran. Kävin katsomassa Lupaava nuori nainen - elokuvan, mikä oli myös vuoden ainoa kerta elokuvateatterissa. 

32. Mitä halusit ja sait?

Aikaa läheisten kanssa, yhteisöpedagogin tutkinnon valmiiksi ja useita reissuja. 

33. Mitä halusit, muttet saanut? 

Säännöllisiä yöunia. 

34. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Kävimme miehen kanssa kävelyllä Helsingin keskustassa ja Fazerin herkullisella brunssilla. 

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

Perheeni ja paras ystäväni. 

KUUKAUDET:

1. Mitä tapahtui tammikuun ensimmäisenä päivänä?

Emilyn perhe oli käymässä Englannista luonamme, joten vietimme heidän kanssa aikaa. 

2. Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?

8.2, jolloin meillä tuli 5 vuotta täyteen miehen kanssa <3

3. Miksi tuon maaliskuun voisi elää uudelleen?

Hiihtoloma Tahkolle oli mukava piristys arkisen aherruksen keskellä. 

4. Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?

Huhtikuu on monesti vähän sellainen ankea kuukausi. Tänä vuonna se kului lähes kokonaan opparin parissa. Huhtikuun paras juttu oli se, kun ystäväni Viivi pääsi käymään pitkästä aikaa Suomessa. 

5. Millainen mielialasi oli toukokuussa?

Stressasin jonkin verran, saanko kaikki opintosuoritukset kasaan ajoissa. Vietimme kaksi viikkoa mökillämme Porvoossa, mikä teki tosi hyvää. Jätin haikeat hyvästit työharjoittelupaikkani ihmisille. Loppukuusta sain kaikki opintosuoritukset kasaan ja juhlistin valmistumistani. 

6. Millainen sää oli kesäkuussa?

Todella helteinen. Vietimme yli viikon Turussa ja olimme aivan tuskissamme jatkuvan kuumuuden kanssa. 

7. Mitkä olivat heinäkuun parhaat hetket?

Mökkeily, päiväretki Loviisaan ja Saariston rengastien ympäri ajaminen. 

8. Miten elokuu lähti käyntiin?

Reissaten. Lähdettiin alkukuusta kohti Oulua ja yövyimme matkalla Jyväskylässä. Oulusta jatkoimme vielä Kuusamoon ja tulimme Rovaniemeltä autoyöjunalla takaisin Helsinkiin. 

9. Masensivatko syyskuun säät? 

Eivät. Muistaakseni syyskuussa oli paljon aurinkoisia päiviä ja ruska alkoi tehdä tuloaan. 

10. Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?

Vietin mukavan staycationin Helsingissä itsekseni ja lähdimme kuukaudeksi Espanjaan. 

11. Mitä olisit halunnut tehdä toisin marraskuussa?

Nukkua enemmän.

12. Mitä tulee vielä tapahtumaan joulukuussa?

Paras ystäväni Viivi tulee illemmalla käymään ja juhlistamme uutta vuotta kotosalla. 

Sellaista kaikkea ja vielä aika paljon muuta mahtui tähän vuoteen. Vaikka yleisvire on ollut aika matalalla, niin on vuoteen mahtunut todella paljon myös ihania asioita. Ne aion säilyttää sydämessäni tästä vuodesta. Toivottavasti vuosi 2022 toisi mukanaan iloa, onnea, hyvinvointia, naurua ja paljon ikimuistoisia juttuja. Onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille <3

Me käymme joulun viettohon

Joulukuu on mennyt hurjalla vauhdilla ja jouluaatto on jo ovella. Tänä vuonna taaperokin on ymmärtänyt jo jotain jouluttamisesta, joten olen saanut hänestä kaverin joulufiilistelyyn. 

Tein meille yhteisen joulukalenterin, jonka jokaisesta luukusta on paljastunut jokin jouluinen tehtävä. Olemme mm. koristelleet kuusta, ihastelleet jouluikkunoita, leiponeet, käyneet joulumarkkinoilla, hankkineet lahjoja hyväntekeväisyyteen, askarrelleet joulukortteja, laulaneet joululauluja ja lukeneet joulukirjoja. Kalenterista on ollut paljon iloa meille molemmille. 

Minun tärkein joululahja saapui jo ennen joulua, kun paras ystäväni Viivi muutti takaisin Suomeen Englannista. Vihdoin voimme yli neljän vuoden tauon jälkeen jakaa arjen iloja ja haasteita yhdessä <3

Toiseksi tärkein lahja tänä jouluna on se, että olemme pysyneet terveinä ja saamme viettää joulua perheen kesken. Ja viime yönä saatiin vielä pieni lumikerros maahan. Enempää en voisi tältä joululta enää toivoa. 

Vaikka joulu onkin suosikkijuhlani, alkaa olo olla näin loppuvuodesta jotenkin kaikkensa antanut. Tultiinkin hyvissä ajoin mökillemme Porvooseen, jotta saimme hetken nauttia maaseudun rauhasta ennen kuin tupa täyttyy hälinästä. 

Kävimme myös tällä viikolla kävelyllä ja glögillä Vanhassa Porvoossa, joka on niin kaunis näin jouluisin. Ihania koristeita ja vanhan ajan tunnelmaa. 

Näiden jouluisten kuvien myötä haluan toivottaa ihanaa ja rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille! <3

Sykkivä Granada ja upea Alhambra

Yritän saada Espanjan reissukertomukset loppuun vielä tämän vuoden puolella, joten nyt olisi vuorossa Granada, johon jatkoimme autolla Rondasta. Yövyimme Granadassa kolme yötä, mutta kaupungissa olisi viihtynyt pidempäänkin. 

Granada päätyi kohteeksi puhtaasti sijaintinsa takia, koska se oli tarpeeksi lyhyen ajomatkan päässä sekä Rondasta ja Aurinkorannikosta. Lisäksi siellä sijaitsee Espanjan suosituin nähtävyys Alhambra, joten päätimme samalla käydä katsastamassa myös sen. 

Granada oli suurin kaupunki, jossa kävimme koko matkan aikana ja sen myös huomasi. Kaupunki oli sykkivän eläväinen, täynnä tunnelmaa ja kontrasteja. Mielenkiintoinen sekoitus historiaa ja nykyhetkeä, ihmisiä ja elämää sen kaikessa kirjossa. 

Ison auton kanssa Granada oli kyllä painajainen. Kapeat kadut olivat todella sekavia ja täynnä liikennettä ja kiellettyjä ajosuuntia. Meillä kesti ikuisuus löytää hotellillemme, jossa oli onneksi parkkihalli, johon saimme auton koko visiittimme ajaksi. 

Hotellimme Sercotel Palacio de Gamboa oli suht pieni, viihtyisä ja hyvällä sijainnilla. Huone oli tarpeeksi tilava ja aamupala todella hyvä churroineen. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja lapsi otettiin kivasti huomioon. Nuo kolme yötä olivat ainoat, jotka vietimme hotellissa koko kuukauden aikana ja näin jälkikäteen mietittynä olisimme voineet yöpyä hotelleissa enemmänkin. Niissä on kuitenkin omat hyvät puolensa ja lomatunnelmaan pääseminen on huomattavasti helpompaa valmiiseen aamupalapöytään istahtaessaan.

Saapumispäivänä kävimme vain syömässä ja teimme pienen kävelyn hotellin lähistöllä, mutta seuraavana päivänä lähdimme tutkimaan kaupunkia kunnolla. Aloitimme Granadan katedraalista, joka oli todella näyttävä, kuten katolilaiset kirkot yleensä. Loputon määrä upeita maalauksia, kultakoristeita, kupoleita, lasimaalauksia ja todella kauniit urut.

Se mistä pidin erityisesti Granadassa oli se, että viihtyisiä aukioita oli vähä joka puolella. Aina kun alkoi tuntua siltä, että hukumme katusokkeloon, jostain avautuikin mukavan avara levähdyspaikka. Granadassa on myös paljon modernia arkkitehtuuria, mutta itse keskityimme kiertelemään alueilla, joissa pääosassa olivat upeat, vanhat rakennukset.

Meidän oli tarkoitus kierrellä iltapäivästä Albayzínin alueella, mutta totesimme aika pian matkarattaat vääräksi kulkupeliksi portaita ja mukulakiviä täynnä olevassa kaupunginosassa. Nousimme kuitenkin hieman ylöspäin, josta oli hienot näkymät seuraavan päivän kohteeseemme Alhambraan. Kävelyn jälkeen nautimme tapaksia ja minä innostuin ostamaan ex tempore lipun itselleni illan flamencoesitykseen. 

Granada on flamencon syntyseutuja, joten olin varma että saisin nauttia upeasta esityksestä Tablao Flamenco La Alborean rytmien tahdissa. Mutta esitys oli vielä niin paljon enemmän. En tiedä, johtuiko se siitä, etten ollut aikoihin käynyt missään live-esityksessä vai flamencon tunnelmasta ja sävyistä, mutta itkin lähes koko esityksen. Musiikki ja rytmi pureutuivat jonnekin syvälle sieluuni ja tanssijat häikäisivät tanssillaan. He saivat kaiken näyttämään niin helpolta, vaikka tiedän että flamenco on kaikkea muuta, koska harrastin sitä itse lapsuudessa parisen vuotta. Olo oli esityksen jälkeen niin onnellinen ja kiitollinen.

Seuraavana aamuna lähdimme aamupalachurrojen voimin kohti Alhambraa. Kyseessä on maurilainen linnoitus-/palatsialue, jonka keskeisimmät osat rakennettiin 1300-luvulla. Alhambra on Unescon maailmanperintökohde ja myös koko Espanjan suosituin nähtävyys, minkä takia sinne kannaattaa varata liput hyvissä ajoin etukäteen. Korkealla kukkulalla sijaitseva linnoitus oli helpoin saavuttaa minibusseilla, jotka kulkivat ketterästi kaupungin kapeita katuja. Olimme varanneet liput netistä ennakkoon ja olimme hyvissä ajoin liikkeellä ennen omaa sisäänpääsyaikaamme. Mutta sitten asiat lähtivätkin menemään pieleen. 

Tajusimme, että meillä olisi pitänyt olla mukana myös passit henkilöllisyyden todistamista varten ja tietysti ne olivat jääneet hotellille. No, ei auttanut muu kuin miehen lähteä takaisin niitä hakemaan ja minä yritin sillä aikaa saada Aarnia päiväunille. Lopulta pääsimme sisään, eikä kukaan tietenkään sitten edes tarkistanut passejamme. Kiersimme alkuun vähän linnoituksen alueella ja kävimme sisällä Kaarle V:n renessanssipalatsissa. Sen jälkeen siirryimme jonottamaan Nasridien palatsiin, joka on Alhambran päänähtävyys. Meillä oli mukana taaperolle sekä matkarattaat että kantorinkka, mutta ikävä kyllä paikan päällä meille selvisi, ettei kumpaakaan niistä saanut ottaa sisälle palatsiin. Henkilökunta lupasi antaa meille sopivan kantorepun tilalle, mutta sitten selvisikin että ne olivat vain vauvoille. Niinpä jonotimme melkein tunnin joka suuntaan kimpoilevan taaperon kanssa ja olimme jo aivan uuvuksissa, kun pääsimme vihdoin sisälle palatsiin.

Palatsi itsessään oli kyllä mitä upein ilmestys. Aivan mieletön määrä yksityiskohtaisia arabeskikuviointeja, kauniita kaari-ikkunoita, kattoholveja, pihoja, lähteitä ja puutarhoja sekä tietysti hienot maisemat kaupunkiin ja vuorille. Palatsi oli aivan kuin tuhannen ja yhden yön saduista, enkä ihmettele yhtään sen suosiota vierailukohteena.

Taaperon kanssa, ilman tarvittavia kantovälineitä, palatsikäynti oli kuitenkin kaikkea muuta kuin sadusta. Vuorotellen yritimme kantaa Aarnia hartioilla tai muuten viihdyttää, koska mihinkään ei tietenkään saanut koskea. Eniten harmitti se, että emme löytäneet yhtäkään kohtaa, johon emme olisi mahtuneet kantorinkkamme kanssa, joten tuli sellainen olo, että vierailustamme tehtiin todella hankala ilman oikeaa syytä. Sen takia en voi suositella Alhambraa taaperon kanssa. Vauvan tai isomman lapsen kanssa toimii varmasti paljon paremmin ja aikuisten kesken tuolla olisi kuluttanut koko päivän.

Koska palatsivierailu oli sen verran uuvuttava kokemus, päätimme jättää välistä Alhambran muut osat ja kävelimme ainoastaan pikaisesti kauniin Jardines del Generalifen puutarhojen läpi. Kun vihdoin pääsimme takaisin keskustaan kuuden aikoihin, päivän kruunasi vielä se, että kaikki ravintolat olivat kiinni sillä hetkellä. Olimme kulkeneet koko päivän aamupalan ja patongin voimalla, joten nälkä oli huutava. Eipä siinä kuitenkaan muu auttanut, kun odottaa kahdeksaan asti, jotta saimme nälän vihdoin sammutettua. Espanjan jälkeen osaa taas aivan eri tavalla arvostaa Suomen ravintoloiden aukioloaikoja.

Vaikka viimeinen päivä Granadassa menikin aikamoiseksi säädöksi, jäi kaupungista kuitenkin hyvä fiilis. Paljon mielenkiintoista jäi vielä näkemättä ja kokematta, joten Granadaan voisi ehdottomasti palata vielä toisenkin kerran.