Staycationit saivat ihastumaan Helsinkiin

Helsinki on ollut kotikaupunkini yli 25 vuotta. Ja silti en ole koskaan pitänyt siitä erityisen paljon. Lauttasaari on minulle koti ja miellän itseni lauttasaarelaiseksi, en niinkään helsinkiläiseksi. Vaikka olen helsinkiläinen jo kolmannessa polvessa, kaupunki itsessään on jäänyt aika etäiseksi. Helsinki on jotenkin liian iso ja sekava. Kaikilla on kiire ja ihmiset ovat tosi usein epäkohteliaita toisiansa kohtaan. Tänä vuonna olen tietoisesti lähtenyt tutustumaan Helsinkiin. Pelkästään tämän vuoden aikana olen viettänyt kolme staycationia kotikaupungissani. Ja nyt voin sanoa olevani jopa ihastunut Helsinkiin.

Viimeisimmän lähiloman vietin viime viikolla Klaus K:ssa. Varasin itselleni Desire King huoneen kylpyammeella. Soitin hotellin asiakaspalveluun varmistaakseni ammeen, koska kaikista huoneissa ei sitä ole. Samalla sain huoneen myös paljon edullisemmin kuin netin kautta. Yksi yö yhdelle hengelle maksoi 105 euroa. Klaus K:n sijainti on loistava ja sisustus todella tyylikäs.

Huoneeni oli erittäin tilava ja siitä oli suoraan näkymät Bulevardille. Oli ihanaa katsella kaupungin menoa ja kuunnella ratikoiden ääniä omassa rauhassa. Eniten pidin valtavasta sängystä ja sen neljästä tyynystä sekä tietysti kylpyhuoneesta, jossa vietin merkittävän osan ajasta ammeessa lilluen. 

Levähdettyäni hetken hotellilla lähdin nauttimaan syyspäivästä Helsingin kaduille. Kuljin aika päämäärättömästi ympäri ämpäri ja poikkesin välillä pieniin liikkeisiin. Pääasiassa keskityin vain nauttimaan rauhallisesta maanantaista ja pääsemään irti stressistä.

Kävin ensimmäistä kertaa myös Relovessa, jossa yhdistyvät second hand -vaatteet ja kahvila. Kiva konsepti, tosin itse en löytänyt mitään ostettavaa ainakaan tällä kertaa. Löysin myös aivan mahtavan karkkikaupan, Roobertin herkun. Ihanaa vanhan ajan tunnelmaa, josta löysin kaikkia suosikki-irtokarkkejani, mikä on harvinaista.

Jatkoin matkaa ihastelemaan Eiraa ja Ullanlinnaa. Tuolla päin tulee käytyä ihan liian harvoin, vaikka se on ehdottomasti yksiä Helsingin upeimmista alueista. Ruskan värittämät puut toivat vielä omaa tunnelmaansa vanhoihin rakennuksiin.

Ikuisena Salkkarit-fanina oli pakko tietysti poiketa myös Huvilakatu 23:n kohdalla, vaikkei sarjaa enää tuolla kuvatakaan. Liian usein tulee ajateltua, että Helsinki on jotenkin todella ruma kaupunki, vaikka täältäkin löytyy kuitenkin paljon kauniita, vanhoja rakennuksia.

Paluumatkalla hotellille poikkesin vielä Putinki-paperikaupassa. Oli ihanaa nauttia kiirettömästi Helsingistä, kun lähes aina sen kaduilla tulee viiletettyä kauhean kiireen vallassa. Ensimmäistä kertaa tajusin, että lomailijan näkökulmasta Helsinki on oikeastaan aika ihana.

Kävin viemässä ostokset hotellille ja vaihdoin samalla vaatetta. Sitten olikin illallisen aika, jota päädyin nauttimaan Yes Yes Yes -ravintolaan. Olin kuullut siitä paljon hyvää ja halusin kerrankin kokeilla ravintolaa, jonka menu koostui pelkästään kasvisruuista. Vaikka arjessa olenkin saanut lisättyä kasvisruuan määrää merkittävästi, jotenkin ravintolassa tulee edelleen liian usein tilattua lihaa tai ainakin kalaa.

Tykkäsin ravintolan sisustuksesta ja tunnelmasta. Myös palvelu oli ystävällistä. Ravintola on myös ilmeisen suosittu, koska maanantainakin kaikki pöydät oli varattu niin, että sain paikan tiskiltä. Siitä oli kuitenkin hauskaa seurata kokkien työskentelyä ja ravintolan tapahtumia. Tilasin ruuaksi gnoccheja tomaattikastikkessa sekä paahdettuja bataatteja kantarellien ja erilaisten kastikkeiden kanssa. Molemmat ruuat olivat hyviä ja tulin niistä todella täyteen, vaikka ne näyttivätkin aluksi pienehköiltä. 

Vatsa täynnä lyllersin takaisin hotellille, jossa kävin kosmetiikkalainaamon kautta hakemassa itselleni kylpyvaahtoa illan hemmotteluhetkeä varten. Kylpeminen on niin rentouttavaa ja otan siitä ilon irti aina kun siihen on mahdollisuus. Loppuilta sujui todella rennoissa merkeissä. Kuuntelin äänikirjaa, söin jättimaisen pussin irtokarkkeja ja katsoin telkkarista tietysti Salkkarit sekä todellisen arkistojen helmen, 90-luvun Tuttu Juttu Shown, jossa vieraina olivat Ahtisaaret ja Rehnit ja artistina Tauski :D 

Klaus K:ssa oli edelleen käytössä porrastettu aamupala. Olin varannut itselleni kattauksen puoli yhdeksästä puoli kymmenneen. Hotellien aamupalat ovat kyllä niin parasta hemmottelua. Se vaihtoehtojen määrä huumaa ja lähes kaikkeahan sitä oli taas maistettava. Valikoima oli melko perinteinen, mutta kivoja yllätyksiäkin oli joukossa, kuten chia-vanukasta, korvapuusteja ja omenapiirakkaa. Järkyttävä ähkyhän siitä taas seurasi, koska itse pyrin aina siihen, että syön sen mitä otan. Ärsyttää aina, kun ihmiset hamstraavat kauheasti buffetista ja heittävät valtavat määrät ruokaa hukkaan.

Koska ilma oli muuttunut ulkona sateiseksi, päätin pysytellä hotellihuoneessa aivan viime hetkiin asti. Keitin kupin teetä ja nautin hitaasta aamusta ja omasta ajasta. Lopulta oli pakko kuitenkin nousta sängystä ja sanoa hyvästit Klaus K:lle, jota voin suositella lämpimästi. Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että staycationin pituutta täytyy kasvattaa vähintään kahteen yöhön, jotta Helsingistä ja rentoutumisesta ehtii saada kaiken irti <3

Ruskarakkautta ja reissujännitystä

Ruska-aika on tänäkin vuonna ollut aivan uskomattoman kaunis, vaikka olemme nauttineet siitä ihan vain täällä Helsingissä. Lauttasaaressa on onneksi vielä toistaiseksi säilytetty niin paljon luontoa, että ruskaretkille voi lähteä omalta kotiovelta. 

Ruska kuitenkin väistämättä muistuttaa myös siitä, että inhokkikuukauteni marraskuu tekee tuloaan nopealla vauhdilla. Tosin tänä vuonna uskon sen olevan paljon siedettävämpi kuin aiempina vuosina. Jos tähdet ovat nimittäin kohdillaan, olemme ensi viikolla Espanjan Aurinkorannikolla, jossa vietämme kokonaisen kuukauden. 

Vielä alkuvuodesta tai edes keväällä en uskonut, että lähtisimme ulkomaille tämän vuoden aikana. (Enkä kyllä usko sitä ennen kuin oikeasti istumme koneessa kohti Malagaa ensi viikolla.) Niin vain kuitenkin päädyimme heinäkuun alussa varamaan lennot ja osan majoituksista Andalusiaan loka-marraskuulle. Meidänhän oli tarkoitus lähteä marraskuupakolaisiksi jo viime vuonna, mutta emme onneksi ehtineet tehdä mitään varauksia ennen kuin korona tuli ja sekoitti koko pakan.

Saimme mieheni kanssa toiset koronarokotteet elokuussa ja niiden myötä uskallan suhtautua matkustamiseen vähän rohkeammalla mielellä. Aarnihan ei tietenkään tuota rokotusta ole saanut, mikä vähän mietityttää, mutta pitää vain luottaa siihen, että noin pienillä lapsilla korona ei todennäköisesti aiheuta vakavia oireita. Espanjan koronatilanne on suht hyvä ja rokotusprosentti korkea. Toki aiomme myös vältellä suuria ihmismassoja, huolehtia hyvästä käsihygieniasta ja käyttää maskeja.

Mieli on seilannut edestakaisin tämän reissun suhteen, välillä olen ollut ihan valmis perumaan sen ja välillä taas meinaan haljeta innosta. Kaiken epävarmuuden takia en ole siitä täällä blogissakaan aiemmin kirjoitellut. Lennot ja lähes kaikki majoitukset varasimme niin, että ne voi perua ilmaiseksi vielä hyvin lähellä lähtöä. Tosin yhden upean Airbnb-asunnon varasimme, vaikka peruutuksen sattuessa menettäisimme siinä jonkin verran rahaa.

Suunnitelmissa on viettää aluksi kaksi viikkoa Fuengirolassa, mistä varasimme Airbnb-asunnon keskeiseltä sijainnilta. Sen jälkeen teemme vajaan viikon autoreissun Rondaan ja Granadaan, jonka jälkeen vietämme loppuajan Airbnb-asunnossa Benalmádenassa. Tarkoituksena on nauttia toivottavasti lämmöstä ja auringosta (ainakin verrattuna Suomen marraskuuhun), tehdä retkiä ja patikointeja lähiseiduilla, syödä herkullista espanjalaista ruokaa, löhötä ja lomailla sekä viettää yhdessä aikaa perheenä. 

Ensi vuoden alussa Aarni aloittaa päiväkodin, minä toivottavasti jonkinlaisen työn ja mies jatkaa opiskeluja, minkä myötä meidän arki muuttuu radikaalisti. On ihanaa saada tehtyä tuollainen pidempi irtiotto koko perheen voimin vielä ennen uuden elämänvaiheen alkua. Se oli oikeastaan se suurin syy, miksi päätimme reissuun lähteä. Ei voi nimittäin yhtään tietää, milloin meillä on seuraavan kerran tällainen elämäntilanne, jossa emme kukaan ole sidottuna mihinkään velvollisuuteen.

Pitkään yritin saada reissun toteutumaan maata pitkin, joko autolla tai junalla, mutta lopulta jouduin toteamaan sen liian vaikeaksi toteuttaa. Junalla emme saisi mukaamme tarpeeksi tavaraa ja autolla reissaaminen koko Euroopan halki lapsen kanssa, joka saa hermoromahduksen 20 minuutissa auton kyydissä, olisi vain varma tapa pilata loma heti alkuunsa. Niinpä siis oli valittava lento, jonka päästöt tietysti kompensoimme. 

Ennen en olisi miettinyt näitä asioita hetkeäkään, mutta jokin muutos itsessäni on tapahtunut viime vuosina. Edellisestä lentomatkasta on kulunut yli kaksi vuotta ja se on saanut tajuamaan, ettei minun tarvitse lentomatkustaa joka vuosi, saati useita kertoja vuodessa.

Matkustaminen ulkomaille pitkän tauon jälkeen jännittää jotenkin todella paljon. Vaikka olen tehnyt sitä koko ikäni, niin jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä pystyn samastumaan paljon enemmän niihin ihmisiin, jotka eivät koskaan matkusta ulkomaille. Kaikki tuntuu jotenkin vieraalta ja vaikealta, eikä vähiten sen takia, että edessä on ensimmäinen lentomatka Aarnin kanssa. Inhoan lentämistä muutenkin ja sitten pitäisi vielä yrittää huolehtia melkein 2-vuotiaan tarpeista lennon aikana. Unohtamatta kaikkia koronaan liittyviä asioita, jotka aiheuttavat ylimääräistä päänvaivaa matkustamiseen. Mutta silti haluan lähteä, koska uskon matkan antavan paljon enemmän kuin se ottaa.

Blogiin olisikin sitten pitkän tauon jälkeen luvassa jälleen reissujuttuja muualtakin kuin kotimaasta. Edellisistä onkin aivan liian pitkä aika!