Travelisa: elokuuta 2021

Kesä vetelee viimeisiään ja vaikka kuinka monta kesäreissua odottaa vielä blogiin pääsyään. Olen tietoisesti siirtänyt kirjoittamista syksymmälle ja keskittynyt nauttimaan kesästä ja läheisistä. Kesäisiä juttuja tuleekin vielä riittämään pitkälle syksyyn. Nyt palaan muisteluissa heinäkuun lopulle, jolloin lähdimme Turusta käsin kiertämään Saariston Rengastietä. Tuo reitti oli ollut haaveissani jo pitkään, eikä se tuottanut pettämystä. Päinvastoin, kaksi päivää oli aivan liian vähän tuolle upealle saaristotielle.

Ilma oli kaikkea muuta kuin kesäinen lähtiessämme aamusta liikkeelle. Vettä satoi kaatamalla, vaikka koko kesä oli siihen asti ollut yhtä paistetta. Koska olimme kuitenkin varanneet majoituksen, ei reissua voinut enää peruakaan. Lähdimme ajamaan reittiä Naantalin ja Kustavin suuntaan, koska olin jostain lukenut, ettei se olisi niin ruuhkainen ja lautoille mahtuisi helpommin. Kaatosateessa oli tosin se hyvä puoli, että ruuhkaa ei juuri muutenkaan ollut Iniön lautalle.

Saavuttuamme Iniöön satoi aivan kaatamalla, joten ajelimme hetken aikaa autolla, jotta Aarni sai otettua päiväunet. Kävin pikaisesti myös kauniissa Iniön kirkossa, joka on nimetty Sophia Wilhelminan mukaan. Lounasta nautimme Björklund Båtslip venesataman thairavintolassa. Ruoka oli oikein hyvää, mutta hinnoissa oli aika paljon "saaristolisää".

Syömisen aikana sadekin alkoi vähitellen loppua, joten lähdimme vielä kiertelemään autolla saarta. Maalaismaisemat lampaineen ja venevajoineen huokuivat idyllisyyttä ja Iniössä olisi mieluusti viettänyt pidemmänkin aikaa.

Lautta kohti Houtskaria ei kuitenkaan odottanut, joten Iniöön täytyy palata joku toinen kerta paremmalla ajalla. Lauttamatka Houtskariin kesti noin tunnin, jonka aikana saimme nauttia vain muutaman muun ihmisen kanssa saaristomaisemista. Aarni viihtyi hyvin lautan kannella touhuten, jossa vietimme lähes koko matkan sateen lakattua. Pidemmät automatkat ovat Aarnin kanssa hyvin uuvuttavia, kun herra ei vaan viihdy istuimessa usein puolta tuntia pidempään. Siksi olinkin helpottunut, kun yöpymispaikamme odotti heti Mossalassa, jonne saavuimme lautalla iltapäivästä.

Mossala Island Resort on lomakeskus, jossa on todella iso leirintä- ja mökkialue. Olin varannut meille modernin mökin yhdeksi yöksi, joka oli juuri sopiva tuohon tarkoitukseen. Lomakeskus tarjoaa monipuolisia palveluita, hyviä ulkoilumahdollisuuksia ja ruokailun voi hoitaa paikan ravintolassa. Teimme pienen iltakävelyn lomakeskuksen alueella, jonka jälkeen haimme ravintolasta kalakiettoa mökillä syötäväksi.

Aamu valkeni upean aurinkoisena, jota menimme ihastelemaan lomakeskuksen rantaan ennen aamupalan syömistä. Sen jälkeen lähdimme kävellen alueella sijaitsevalle näköalatornille, josta aukesi huikaisevat maisemat merelle ja saaristoon. Sitten olikin aika pakata auto ja jatkaa matkaa kohti Houtskarin keskustaa.

Matkan varrelle mahtui suloisia bussipysäkkejä, lyhyitä lossimatkoja, kauniita saaristomaisemia ja juhannussalkoja. Ikävä kyllä aikataulu seuraavalle lautalle oli sen verran tiukka, että ehdimme pysähtyä ainoastaan pikaisesti Houstkarin kauniilla kirkolla.

Pelkästään Houtskarissa olisi voinut kierrellä useamman päivän, mutta meidän oli kiirehdittävä kohti Korppoota, jotta ehtisimme takaisin Turkuun ajoissa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja saaristo näyttäytyi meille kaikessa kauneudessaan lauttamatkan aikana.

Lauttarannasta ajoimme Korppoon keskustaan, jossa vietimme aikaa leikkipuistoilun, lounaan ja viimeisen kirkkovierailun merkeissä. Jotenkin noissa saaristokirkoissa on aivan oma tunnelmansa. Korppoon kirkon erikoisuus on ennen alttaria oleva puinen kuorilehteri 1400-luvulta, joka on Suomen ainoa ehjänä säilynyt kuorilehteri.

Pikaisen ostoskierroksen jälkeen menimme vielä käymään Korppoon Kotiseutumuseossa. Pihapiirin rakennuksen muodostivat viihtyisän kokonaisuuden, jossa oli mielenkiintoisia yksityiskohtia. Alueella järjestetään myös kirpputori välillä. Lopulta oli aika jatkaa kohti Nauvoa. Lautta Korppoosta Nauvoon oli ainoa koko matkalla, johon jouduimme jonottamaan useamman lautan verran. Ajoimme Nauvon läpi pysähtymättä, koska teimme päiväretken sinne jo aiemmin kesällä. Aivan ihana paikka sekin, josta voit lukea lisää tästä.

Viimeinen pysähdyksemme Rengastien varrella oli Paraisten kalkkilouhos, jota pääsi ihmettelemään näköalapaikalta käsin. Siitä jatkoimme takaisin reissun lähtöpisteeseen Turkuun. 250 kilometrin mittainen matka teitä ja vesireittejä pitkin oli tullut päätökseensä. Lähtisin kyllä ehdottomasti uudestaan, mutta varaisin vähintään yhden yön jokaiselta reitin saarelta, jotta aikaa kiertelemiseen olisi paljon enemmän.

Onko Saariston Rengastie sinulle tuttu? :)

Vietimme tänä kesänä yli kaksi viikkoa yhteensä Turussa, mikä merkitsi minulle niin paljon. Muutin Turusta pois vuonna 2014, mutta nyt viimeiset neljä vuotta olemme voineet viettää kesiä osittain Turussa, mikä on ollut ihan parasta. Turku on minulle edelleen koti ja niin suuri lämpö ja onni valtaa minut aina, kun pääsen nauttimaan tuosta ihanasta kaupungista. Taaperon kanssa "nautiskelu" tarkoittaa tietysti vähän eri asioita kuin ennen, mutta Turku tarjoaa aivan mahtavasti tekemistä myös lapsiperheille.

Aurajoki on ehdottomasti kaupungin sydän ja sen varrella vietimme jälleen paljon aikaa. Hyviä ravintoloita ja kahviloita, nähtävyyksiä, museoita ja ihanaa kesätunnelmaa. Tänä kesänä tykästyin vanhojen suosikkien lisäksi erityisesti Kirkkopuiston terassiin, joka sijaitsee aivan Tuomiokirkon edustalla. Mukava istuskelupaikka, jossa on paljon hyviä ruoka- ja juomakojuja. Toivottavasti tuo jää pysyväksi osaksi Turun kesiä.

Taaperon kanssa kannattaa ehdottomasti käydä Förillä, mikä on ikisuosikkini Turussa. Ilmaiset lauttamatkat edestakaisin Aurajokea on mahtava tapa kuluttaa aikaa. Föriltä voi myös jatkaa suoraan Kakolan funikulaarille, mikä sekin on hauska elämys (jos jumikulaari vain sattuu toimimaan!). Kakolan alue on kehittynyt valtavasti ja se on todella viihtyisä nykyään.

Föriltä voi myös helposti kävellä merimuseo Forum Marinumille tai Turun linnalle asti. Forum Marinum on todella upea kokonaisuus, jota suosittelen edottomasti Turun museoista. Viime kesänä kiersimme sisänäyttelyt ja tänä kesänä keskityimme museoalusten kiertämiseen. Suomen Joutsen on upea ilmestys ja Tykkivene Karjalassa kulkeminen oli todella mielenkiintoinen kokemus. Forum Marinumissa on iso lapsille suunnattu leikkialue sisällä ja mini-Föri sekä leikkilaiva ulkona. Myös museon yhteydessä oleva ravintola on hyväksi todettu.

Tänä kesänä kävimme pitkästä aikaa Turun linnassa myös sisällä. Se kyllä tekee vaikutuksen joka kerta. Ehdimme kiertää ainostaan päälinnan puolella, koska Aarni alkoi kyllästyä liian yksitoikkoiseen ympäristöön. Museokortissa on onneksi se hyvä puoli, ettei harmita niin paljon, jos ei ehdi kiertää jokaista kohdetta ihan täysin (mikä hyvin harvoin toteutuu taaperon kanssa). Kantorinkka on muuten ihan ehdoton väline meidän reissuilla, Aarni viihtyy siellä pitkiä aikoja niin sisällä kuin ulkona, kunhan ympärillä on tarpeeksi mielenkiintoista katseltavaa.

Yksi ehdoton suosikki, etenkin taaperon kanssa, on Kupittaanpuisto, jossa taisimme tänä kesänä viettää ainakin kolme päivää. Puistossa on kaikki, mitä tarvitsee mukavaan kesäpäivään. On mielettömän hieno ja iso Seikkailupuisto, hyvä lounasravintola Kupittaan Paviljonki, virkistävä maauimala, eläimiä, liikennepuisto, minigolf ja valtavat ruohikkoalueet. Ehdottomasti meidän perheen suosikki.

Seikkailupuiston lisäksi Turussa on myös muita hyviä leikkipuistoja. Förin vieressä on Barkerinpuiston leikkipaikka, joka on todella kiva, mutta siinä ei ole yhtään varjoa, mikä oli hieman haastavaa hellekeleillä. Urheilupuiston leikkipaikka on mukavan varjoisa ja monipuolinen, siellä vietimme paljon aikaa. Vilkkilänmäen leikkipaikka ihastuttaa Muumi-aiheellaan ja on sekin hyvin suojassa polttavalta auringolta. Kävimme myös Samppalinnan leikkipaikalla, joka ei ole aidattu, mutta muuten ihan hyvä ja mäeltä aukeaa näkymät kaupunkiin.

Tänä kesänä kävimme myös kahdesti Turun pääkirjastossa, jonka lastenosasto on aivan huikea ja vanha kirjastorakennus niin kaunis. Lähtöpäivänä nautimme aamiasta kauniissa Kauppahallissa. Aschan-kahvila on ihana vanhoine junanpenkkeineen ja muutenkin kauppahalleissa on aina omanlaisensa tunnelma.

Kävimme myös Biologisessa museossa, jonka näyttely kyllä kalpeni Helsingin luonnontiteellisen museon rinnalla. Se oli kuitenkin hyvä kohde kuluttaa aikaa lapsen kanssa sadepäivänä. Sinnekin pääsee Museokortilla.

Jos Turussa viettää pidemmän aikaa, kannataa ehdottomasti käydä myös Ruissalossa. Sinne pääsee helpoiten joko autolla tai sitten bussilla (ja kesäisin vesibussilla). Vesibussipysäkin yhteyteen on kehittynyt uudistunut Ruissalon Telakka, jossa kävimme syömässä mainiossa Tenlén-ravintolassa. Todella viihtyisä ravintola, joka tarjosi herkkuja Etelävaltioiden keittiöstä.

Lounaan jälkeen siirryimme viettämään hellepäivää Saaronniemen alueelle, jossa on mm. leirintäalue, kahvila ja uimaranta. Vesi oli ihanan viilentävää ja hiekkaranta sopivan matala pienillekin lapsille. Kävimme myös hurmaavassa Villa Saarossa, jossa on kahvila. Kaunista rakennusta kesän lämmössä ja tammien varjossa ihastellen mietin vaan, kuinka hienoja paikkoja meillä täällä Suomessa onkaan.

Turku on Suomen kaupungeista ehkä minulle se kaikista rakkain. Siihen liittyy niin paljon muistoja ja tunteita. Se on kotoisa, mutta silti sieltä löytää aina jotain uutta ja ylättävää. Nyt lapsen myötä Turku on näyttänyt jälleen lukuisia uusia puoliaan. En usko kyllästyväni siihen koskaan. Istuessani viimeistä iltaa Aurajoen rannalla, minut valtasi suuri haikeus. En tiedä, milloin pääsen Turkuun taas uudestaan, mutta silti se kulkee aina mukanani.