Sivut

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Talvipäiviä Oulussa

Tämän vuoden ensimmäinen kotimaan reissu suuntautui Ouluun helmikuun alussa. Mies lähti Aarnin kanssa jo muutamia päiviä etukäteen Ouluun ja minä seurasin perässä työharjoittelupäivieni jälkeen. Yhdessä vietimme sitten pitkän viikonlopun Oulun talvesta nauttien ja miehen puolen sukulaisia tavaten. 




Matka taittui molempiin suuntiin junan kyydissä ja tällä kertaa VR jopa ylitti odotukset. Junat olivat todella hyvin aikataulussa ja palvelu pelasi sujuvasti. Menomatkalla olin varannut kahden hengen työskentelyhytin itselleni, jossa pystyin rauhassa hoitamaan työharjoitteluun liittyviä tehtäviä koko matkan ajan. Samalla nautin upeista talvinaisemista ja junaeväistä. Lounaan sai kätevästi tilattua suoraan hyttiin, joten ihmiskontaktit pysyivät minimissä matkan ajan. 




Rakkaat poitsut olivat vastassa Oulun rautatieasemalla, mikä oli ihanaa, koska ikävä oli kyllä jo valtava. Tuota ennen en ollut viettänyt yhtäkään kokonaista vuorokautta erossa Aarnista, mutta hienosti me molemmat selvittiin erosta. Lähdimme tekemään pienen kävelyn Oulun talvisissa maisemissa, jotta Aarni sai otettua päikkärit. 




Kävelimme Madetojanpuiston läpi kauniita, vanhoja rakennuksia ihastellen kohti Torinrantaa moikkaamaan Toripolliisia ja sieltä jatkoimme vielä Kiikelin kautta Hollihaan puistoon. Ilma oli ihan maaginen, kun samaan aikaan paistoi aurinko ja satoi vähän lunta. 




Seuraavana päivänä suuntasimme ulkoilemaan tunnelmalliseen Pikisaaren, joka on täynnä ihania puutaloja. 




Aurinko paistoi ja pakkanen paukkui, oikea täydellinen talvipäivä. Ulkoilun jälkeen menimme vielä nauttimaan Pannukakkutalon herkuista. 



Lauantaina olimme ajatelleet käydä Nallikarin Talvikylän avajaisissa, mutta ilma oli vähän turhan kylmä. Etenkin, kun Aarni ei olisi vielä voinut tehdä siellä kauheasti mitään. Niinpä kävimme moikkaamassa Aarnin kummeja ja teimme kävelyn keskustan halki kauniiseen Ainolan puistoon. 




Puisto oli oikea talven ihmemaa puisine siltoineen ja pienine jokisuistoineen. Niin kaunista ja rauhallista. 



Sunnuntaina olikin sitten aika pakata tavarat ja hypätä taas junan kyytiin. Olimme varanneet perhehytin käyttöömme, mikä oli ihan mahtava paikka pienen lapsen kanssa. Aarni sai rauhassa leikkiä hytin lattialla, eikä meidän tarvinnut pitää maskeja. Tilaa oli myös hyvin vaunuille, jonne yritimme tuloksetta nukuttaa Aarnia matkan aikana. Onneksi Aarni viihtyi junassa todella hyvin lelujensa kanssa värkäten, kirjoja lukien ja maisemia katsellen. Viisi ja puoli tuntia kului yllättävän nopeasti, eikä edes tarvinnut turvautua lastenohjelmiin. Tuhat kertaa mukavampaa kuin automatkustus, johon Aarnilla menee hermo todella nopeasti. 



Semmoinen miniloma Oulussa tällä kertaa. Maaliskuun alussa olisi tarkoitus suunnata seuraavalle kotimaan matkalle. Lähdemme hiihtoloman viettoon Tahkolle, jos nyt mitään uusia rajoituksia ei tule ja pysytään kaikki terveinä. 

Leppoista sunnuntai-iltaa kaikille! :)

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Lähiretkeilyä jäätä pitkin

En vaan saa tarpeekseni tästä talven hehkuttamisesta! Niin mahtavaa, kun on kunnolla lunta, sopivasti pakkasta ja meren jäällekin pääsee Helsingissä useiden vuosien jälkeen.

Itse suhtaudun todella varauksella jään kantokykyyn ja kauhulla katselin, kun monet lähtivät jäälle jo noin kuukausi sitten parin pakkaspäivän jälkeen. Olen asunut koko ikäni meren läheisyydessä ja oppinut kunnioittamaan sen arvaamattomuutta. 



Vaikka meri olisi jäässä, se ei tarkoita sen olevan kantavaa. Vaikka näkisit muita ihmisiä kulkemassa jäällä, se ei tarkoita, etteikö jää voisi pettää alta sinun kohdallasi. Edelleenkään jää ei ole kantavaa esimerkiksi kovien virtausten kohdalla, siltojen alla tai laivaväylillä. Tunnen kotimme läheiset merialueet melko hyvin, joten uskalsin nyt melkein kuukauden pakkasjakson jälkeen lähteä tutuille reiteille.

Lähdimme tänään viettämään laskiaissunnuntaita ja ystävänpäivää koko perheen voimin. Aarni pääsi ensimmäistä kertaa suksien perässä vedettävään kärryyn, jonka saimme käyttöön veljeni perheeltä. Aarni viihtyi kärryssä hyvin, mutta unia hän ei suostunut ottamaan siinä jostain syystä.



Uutta menopeliä tutkailemassa

Kuljimme ensin Lauttasaaresta Käärmeluodoille, jossa pidimme evästauon laskiaispullien kera. Aurinkokin alkoi paistaa ihanan lämpimästi. Sieltä jatkoimme matkaa Niittysaarien välistä kohti Tiirasaarta ja takaisin Lauttasaareen. Paluumatkalla tuuli oli purevan kylmää, mutta selvisimme sen läpi takaisin kotiin.

Oli ihan mahtavaa päästä pitkästä aikaa meren jäälle. Vaikka kuljimme koko ajan ihan lähellä kotiamme, oli tunnelma aivan eri. Suomen talvi on parhaimmillaan niin upea ja eksoottinen. Tämän korona-ajan keskellä on merkinnyt valtavasti, että Suomen neljä vuodenaikaa ovat näyttäneet parhaita puoliaan. Luonnosta saa aivan valtavasti energiaa ja sen äärellä on helppo rentoutua.



Ihanaa ystävänpäivää ja laskiaissunnuntaita kaikille! <3