Tämän vuoden ensimmäinen kotimaan reissu suuntautui Ouluun helmikuun alussa. Mies lähti Aarnin kanssa jo muutamia päiviä etukäteen Ouluun ja minä seurasin perässä työharjoittelupäivieni jälkeen. Yhdessä vietimme sitten pitkän viikonlopun Oulun talvesta nauttien ja miehen puolen sukulaisia tavaten.
Matka taittui molempiin suuntiin junan kyydissä ja tällä kertaa VR jopa ylitti odotukset. Junat olivat todella hyvin aikataulussa ja palvelu pelasi sujuvasti. Menomatkalla olin varannut kahden hengen työskentelyhytin itselleni, jossa pystyin rauhassa hoitamaan työharjoitteluun liittyviä tehtäviä koko matkan ajan. Samalla nautin upeista talvinaisemista ja junaeväistä. Lounaan sai kätevästi tilattua suoraan hyttiin, joten ihmiskontaktit pysyivät minimissä matkan ajan.
Rakkaat poitsut olivat vastassa Oulun rautatieasemalla, mikä oli ihanaa, koska ikävä oli kyllä jo valtava. Tuota ennen en ollut viettänyt yhtäkään kokonaista vuorokautta erossa Aarnista, mutta hienosti me molemmat selvittiin erosta. Lähdimme tekemään pienen kävelyn Oulun talvisissa maisemissa, jotta Aarni sai otettua päikkärit.
Kävelimme Madetojanpuiston läpi kauniita, vanhoja rakennuksia ihastellen kohti Torinrantaa moikkaamaan Toripolliisia ja sieltä jatkoimme vielä Kiikelin kautta Hollihaan puistoon. Ilma oli ihan maaginen, kun samaan aikaan paistoi aurinko ja satoi vähän lunta.
Seuraavana päivänä suuntasimme ulkoilemaan tunnelmalliseen Pikisaaren, joka on täynnä ihania puutaloja.
Aurinko paistoi ja pakkanen paukkui, oikea täydellinen talvipäivä. Ulkoilun jälkeen menimme vielä nauttimaan Pannukakkutalon herkuista.
Lauantaina olimme ajatelleet käydä Nallikarin Talvikylän avajaisissa, mutta ilma oli vähän turhan kylmä. Etenkin, kun Aarni ei olisi vielä voinut tehdä siellä kauheasti mitään. Niinpä kävimme moikkaamassa Aarnin kummeja ja teimme kävelyn keskustan halki kauniiseen Ainolan puistoon.
Puisto oli oikea talven ihmemaa puisine siltoineen ja pienine jokisuistoineen. Niin kaunista ja rauhallista.
Sunnuntaina olikin sitten aika pakata tavarat ja hypätä taas junan kyytiin. Olimme varanneet perhehytin käyttöömme, mikä oli ihan mahtava paikka pienen lapsen kanssa. Aarni sai rauhassa leikkiä hytin lattialla, eikä meidän tarvinnut pitää maskeja. Tilaa oli myös hyvin vaunuille, jonne yritimme tuloksetta nukuttaa Aarnia matkan aikana. Onneksi Aarni viihtyi junassa todella hyvin lelujensa kanssa värkäten, kirjoja lukien ja maisemia katsellen. Viisi ja puoli tuntia kului yllättävän nopeasti, eikä edes tarvinnut turvautua lastenohjelmiin. Tuhat kertaa mukavampaa kuin automatkustus, johon Aarnilla menee hermo todella nopeasti.
Semmoinen miniloma Oulussa tällä kertaa. Maaliskuun alussa olisi tarkoitus suunnata seuraavalle kotimaan matkalle. Lähdemme hiihtoloman viettoon Tahkolle, jos nyt mitään uusia rajoituksia ei tule ja pysytään kaikki terveinä.
Leppoista sunnuntai-iltaa kaikille! :)
