Marraskuun puolivälissä vietimme pitkän viikonlopun Tampereella. Miniloma virkisti mieltä mahtavasti marraskuun harmauden keskellä. Vihdoin oli myös kunnolla aikaa kiertää Tamperetta ja sen monipuolista museotarjontaa.
Molemmat veljeni ja paras ystäväni ovat kaikki asuneet jossain vaiheessa Tampereella, joten siellä on tullut käytyä monet kerrat. Kuitenkin itse kaupunki ja sen nähtävyydet ovat jääneet lähes kokonaan koluamatta. Nyt sain vihdoin selkeämmän kuvan Tampereesta ja tykästyin siihen ihan tosi paljon enemmän kuin edellisillä kerroilla.
Lähdimme ajamaan kohti Tamperetta perjantaina heti aamupäivästä ja pysähdyimme ainoastaan lounaalle Hämeenlinnaan. Siinä on muuten myös kaupunki, johon haluaisin joskus minilomalle. Saavuimme Tampereelle puolenpäivän jälkeen, jätimme auton parkkiin ja lähdimme kohti upeaa Näsilinnaa.
Näsilinnan sisällä toimii museo Milavida. Siellä pääsee tutustumaan Nottbeckien suvun historiaan, jotka olivat aikansa kosmopoliitteja. Museossa on lisäksi vaihtuvia näyttelyitä. Meidän vierailun aikana käynnissä oli vielä Aina mukana - käsilaukun vuosisata -näyttely, joka esitteli käsilaukkumuotia sadan vuoden varrelta. Näyttely tarjosi tämmöiselle laukkuhullulle paljon mielenkiintoista sisältöä.
Kävimme Milavidassa vähän vuorotellen, toisen yrittäen samaan aikaan nukuttaa Aarnia Näsinpuistossa. Itse kävelin myös ihastelemaan kaunista Finlaysonin palatsia ja Tammerkoskea. En ollut koskaan aiemmin käynyt tuolla puolella kaupunkia. Aivan ihania paikkoja, rakennuksia ja maisemia.
Miehen ollessa Aarnin nukutusvuorossa kävin myös kiertelemässä tunnelmallisella Tallipihan alueella ja sen suloisissa putiikeissa. Olisi tehnyt mieli ostaa vaikka mitä, mutta maltoin mieleni ja sorruin ostoksiin ainostaan Tallipihan Suklaapuodissa. Aivan ihania herkkuja hyllyjen täydeltä.
Aarnin vihdoin nukahdettua kävelin rattaiden kanssa vielä Finlaysonin alueen kautta Tammerkosken äärelle ja siitä Koskipuiston läpi hotellillemme. Rakennukset oli valaistu aivan upeasti ja ne näyttivät niin kauniilta hiljalleen hämärtyvässä illassa.
Majoituimme Koskipuiston Scandicissa, joka oli mielestäni hinta-laatusuhteeltaan hyvä perushotelli. Lisämaksusta olisi saanut näkymät suoraan Koskipuistoon, mutta Aarni jaksoi hyvin tuijotella myös sisäpihan näkymää lattiaan asti ulottuvasta ikkunasta. Aamupala oli hyvä ja monipuolinen ja sitä oli porrastettu koronan takia. Myös hisseihin sai vain mennä oman seurueen kanssa, jota ihmiset jopa noudattivat kiitettävän hyvin. Hotellilla oli myös uima-allas ja sauna, mikä on aina kiva lisä palveluihin. Parasta hotellissa oli sen sijainti, joka oli todella keskeinen. Kaikki kohteemme olivat kävelyetäisyyden päässä ja samassa korttelissa oli lukuisia hyviä ravintoloita, joiden ruuista nautimme iltaisin.
Lauantaina pääkohteemme oli museokeskus Vapriikki. Menimme sinne jo heti aamupäivästä, jolloin ihmisiä oli vielä aika vähän liikkeellä. Vapriikki on rakennettu Tampellan tehtaan entiseen verstaaseen ja samalla pääsylipulla voi tutustua jopa kymmeneen museoon ja näyttelyyn. Vapriikissa on myös ravintola Valssi, jossa nautimme todella hyvän lounaan vierailumme aikana.
Ensimmäiseksi tutustuimme Suomen sisällissodasta kertovaan Tampere 1918 -näyttelyyn. Se oli miehelleni ehdoton käyntikohde ja oli todella informatiivinen ja kiinnostava kokonaisuus. Näyttely loppui suoraan Kivimuseoon, jonka katsastimme sitten siinä samalla. Esillä oli valtava määrä upeita kiviä eri puolilta maailmaa.
Seuraavaksi pysähdyimme hetkeksi Aarnin kanssa leikkialueelle. Siellä oli muun muassa leikkikahvila, keinuhevosia ja suloinen nukketalo, jossa oli ihania yksityiskohtia. Tosin Aarnia kiinnosti ainoastaan rattaiden renkaat, kuten aina. Vaikka ympärillä olisi mitä mielenkiintoista katsottavaa, niin ukkeli se vaan pyörittää renkaita, jos ne sattuvat olemaan kosketusetäisyydellä.
Lounaan jälkeen jatkoimme museokierrosta Pelimuseoon ja Jääkiekkomuseoon. Etenkin Pelimuseossa olisi viihtynyt pidempäänkin, kun siellä pääsi pelailemaan lukuisia klassikkopelejä ja uudempia tuttavuuksia. Itse olin eniten innoissani 8-bittisestä Nintendosta ja valtavan kokoisesta matopelistä. Myös Jääkiekkomuseossa pääsi pelaamaan ja testaamaan taitojaan maalivahtina sekä hyökkääjänä.
Lopuksi kiersimme vielä nopeasti Finlaysonin historiasta kertovan näyttelyn, josta päädyimme jälleen Kivimuseoon. Juuri ennen lähtöämme kävin vielä kurkkaamassa pikaisesti antiikin Rooman Ostia-näyttelyn. Paljon jäi vielä näkemättä, joten Vapriikkiin tulee varmasti vielä palattua toisenkin kerran.
Museopäivän jälkeen kävimme happihyppelyllä Näsijärven rannalla ja Finlaysonin alueella. Aarnin herättyä päiväunilta kävimme vielä pikaisesti Pikku Kakkosen leikkipuistossa, joka sijaitsi aivan hotellimme edessä.
Sunnuntaina lähdin aamupalan jälkeen nukuttamaan Aarnia ulos ja kävelin samalla ihastelemaan Tampereen tuomiokirkkoa, keskuspaloasemaa ja Vanhaa kirkkoa, jota olin kaikki nämä vuodet luullut tuomiokirkoksi. Aina oppii uuttaa! Aarnin herättyä unilta menimme käymään Tampere-talon Muumimuseossa. Museo oli todella hieno, mutta oli sääli, ettei siellä saanut ollenkaan kuvata. Se oli myös merkitty todella huomaamattomasti ja itse otinkin aluksi vahingossa kuvia, koska en vain huomannut kieltoa saapuessamme museoon.
Muumimuseon jälkeen kävimme lounaalla Puisto-ravintolassa ja jälkkäriksi hain meille vielä Valkoisen Puun mehevät kakkupalat. Loppuillan vietimme hotellilla löhöillen ja thaimaalaista ruokaa syöden. Aarnikin maistoi ensimmäistä kertaa pad thaita. Kävin myös saunomassa ja uimassa, joista molemmista sain nauttia täysin yksin. Maanataiaamuna vain pakkasimme tavarat aamupalan jälkeen ja lähdimme ajelemaan kohti kotia.
Tällaista kaikkea mahtui minilomaamme Tampereella. Tampere oli niin mukavaa vaihtelua marraskuun keskelle ja muutamassa päivässä irrottautui tehokkaasti arjesta. Tällä kertaa tuli myös tutustuttua moniin paikkoihin, joissa en ollut koskaan käynyt aiemmin. Tampere on todella monipuolinen kohde ja varmasti palaamme sinne vielä monen monta kertaa.
Mikä on sinun suosikkisi Tampereella?
