Helpot herkut ja askartelut Halloweeniin

Vietimme Halloweenia jo eilen pizzaperjantain merkeissä ja innostuin tekemään muutamia helppoja herkkuja ja askarteluja pöydän koristeeksi. Ajattelin jakaa niihin pikaiset ohjeet, jos joku kaipaa viime hetken vinkkejä Halloween-juhliinsa. Olen todella laiska askartelija (vaikka olenkin luokanopettaja), joten näihin askarteluihin kykenee, vaikka ei olisi kummoinen käsityöihminen. 

En jaksanut alkaa kaivertaa kurpitsaa, joten ostin tilalle kolme oranssia paprikaa. Niistä leikkasin yläosan ja siemenkodan pois, jonka jälkeen muotoilin niille veitsellä suun ja silmät. Kaiverruksen jälkeen täytin ne pikkuporkkanoilla, minipaprikoilla ja kirsikkatomaateilla. Niiden kaveriksi vielä mandariineja, joille piirsin mustalla tussilla naamat. 

Työläin askartelu oli hämähäkinseitti, jonka valmistin kolmesta oksasta, rautalangasta ja valkoisesta narusta. Asettelin oksat ristikkäin toistensa päälle ja kiinnitin ne toisiinsa tiukasti rautalangalla. Sen jälkeen solmin valkoisen narun oksien keskikohtaan ja lähdin pyörittämään sitä oksasta toiseen aluksi tiiviimmin ja lopuksi isommin välein. Seitin kaveriksi askartelin paperista hämähäkin. 

Lepakkokoristeet lamppuun syntyivät valkoisesta pahvista, jonka väritin mustalla tussilla, koska kaapeistani ei löytynyt valmiiksi mustaa pahvia. Limupullot taas muumioituivat ensiapupakkauksen sideharsoilla ja pahvista leikatuilla silmillä. 

Vihreän ällöboolin valmistukseen tarvittiin puoli litraa vaniljajäätelöä ja puolitoista litraa päärynälimua.  Kulhon pohjalle laitoin palloja vaniljajäätelöä, joiden päälle kaadoin limun, jotka muodostivat yhdessä vaahdon boolin pinnalle. Koristeeksi lisäsin vielä syötäviä koristesilmiä.

Katoin pöydän mustalla huivilla, jonka päälle asettelin askartelut, Halloweenin väreihin sopivia herkkuja, led-kynttilöitä ja pöllölyhdyn terassiltamme. Helppoa ja herkullista.

Hauskaa Halloweenia ja hyvää Pyhäinpäivää kaikille! 

Matkustaminen vauvan kanssa

Vauvavuoden lähestyessä loppuaan ajattelin kirjoitella matkustamisesta vauvan kanssa. Tämä vuosi on ollut monella tapaa poikkeuksellinen. Vauvan syntymä on mullistanut koko elämän ja sille on pitänyt löytää uudet uomat ja toimintatavat. Sen lisäksi elämää ja koko maailmaa on tullut sekoittamaan korona, eikä loppua tuolle kriisille näy. Se on vaikuttanut arkeen ja lomaan, aiheuttanut huolta, ahdistusta ja turhautumista. 

Koronan myötä myös matkustaminen on kokenut suuren muutoksen, kun yhtäkkiä koko maailma vain sulkeutui ja suurin osa lennoista lopetettiin. Sen jälkeen tilanne on ollut hyvin vaihteleva. Kesällä oli jo hetkittäin pilkahduksia paremmasta, mutta syksy on taas tuonut mukanaan yhä kasvavan epävarmuuden. Monet reissusuunnitelmat peruuntuivat ja lähimatkailua on tullut harrastettua tavallista enemmän.

Haapsalun Piispanlinnalla

Hiidenmaalla upean Sääretirpin maisemissa

Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, mekin valmistelisimme lähtöä Espanjan aurinkoon koko marraskuuksi, mutta sen sijaan vietämme jälleen tuon vuoden ankeimman kuukauden Suomen pimeydessä ja harmaudessa. Olisin kuvitellut, että tuo harmittaisi ihan hirveästi, mutta olo on ainakin vielä yllättävän tyyni.

Jotenkin tämä korona osui omassa elämässäni juuri oikeaan aikaan. Esikoisen syntymä on jo itsessään niin suuri mullistus, että on oikeastaan tuntunut hyvältä saada keskittyä rauhassa perheeseen, uuden arjen muodostamiseen ja lähimatkailuun. Vaikka tämä vuosi ei ole ollut yhtään sellainen kuin odotin, on se silti ollut ikimuistoinen ja mielettömän tärkeä. Se on antanut minulle suurimman mahdollisen matkan ja seikkailun, kun olen saanut tutustua omaan lapseeni ja seurata hänen kasvuaan ja kehitystään.

Luostarinmäen käsityöläismuseossa Turussa

Soralammella Porvoon Vessössä

Aarnin myötä koko elämä on saanut uuden merkityksen ja sävyn. Vauvalle kaikki on uutta ja ihmeellistä, mikä on saanut minutkin näkemään elämän ainutlaatuisuuden aivan uudella tavalla. Lapsen vilpitön kiinnostus ja innostus ympäristöön on niin mukaansatempaavaa, että sitä on alkanut arvostaa arkisempiakin asioita entistä enemmän.

Matkustaminen on aina ollut osa elämääni. Matkakuumeeni on krooninen ja kaukokaipuu virtaa suonissani. Reissut ovat opettaneet minulle enemmän kuin yksikään käymäni koulu. Ne ovat tehneet minusta rohkeamman, avarakatseisemman, ymmärtäväisemmän, viisamman ja kiitollisemman. Tuon saman rikkauden toivon voivani antaa myös omalle lapselleni. Vaikka vallitsevasta maailmantilanteesta johtuen matkamme ovat suuntautuneet lähiseuduille, ovat ne antaneet paljon. Ihania yhteisiä seikkailuja, unohtumattomia hetkiä ja uusia kokemuksia. Matkustaminen vauvan kanssa on luonnollisesti erilaista kuin ilman, mutta myös eri tavalla antoisaa.

Keilan vesiputouksilla Virossa

Veneretkellä kohti Vallisaarta

Meidän vauvavuoteen on mahtunut monenlaisia matkoja. On ollut useampia mökkireissuja, yli viikon mittainen road trip Virossa, viikon matka Turkuun, junamatka Ouluun, ruskaretkeilyä Ylläksellä ja monia lyhyempiä päiväretkiä lähiseuduille. Ne ovat olleet ihania irtiottoja arjesta ja sujuneet pääasiassa hyvin.

Ensimmäiset kuukaudet Aarnin kanssa olivat niin haastavia, että ajattelin välillä, ettemme pystyisi enää ikinä reissaamaan mihinkään. Jos olisin silloin pystynyt näkemään muutaman kuukauden verran eteenpäin, miten teemme yli viikon mittaisia matkoja melko vaivattomasti, olisin varmasti saanut voimia selvitä noista kuukausista paremmin. Vauvat ovat yksilöitä ja toisten kanssa matkustaminen on helpompaa kuin toisten. Ajan kanssa jokainen löytää varmasti ne parhaimmat tavat toimia oman vauvansa kanssa. Kokosin vähän omia kokemuksia ja vinkkejä, joita olen oppinut reissaamisesta vauvan kanssa tämän vuoden aikana.

Suuremõisan kartanolla Hiidenmaalla

Kupittaanpuiston lampaita ihmettelemässä Turussa

Liikkuminen

Ensimmäisinä kuukausina pelkkä vaunulenkki lähimaastoon tai ravintolaan vauvan kanssa tuntui suurelta saavutukselta. Pelkkä ajatus tunnin mittaisesta automatkasta mökille sai hikikarpalot otsalle. Ensimmäiset kerrat ovat yleensä kuitenkin aina ne pahimmat ja vähitellen kaikkeen alkaa löytyä sopivat tavat ja rutiinit.

Olemme matkustaneet tähän mennessä Aarnin kanssa autolla, yö- ja päiväjunalla, laivalla, lautalla ja veneellä. Lentokoneella emme ole kulkeneet, enkä ole kaivannut sitä yhtään. Lentäminen on aina ollut minulle se matkustamisen inhottava puoli ja koen muut kulkuvälineet paljon miellyttävimmiksi tavoiksi liikkua paikasta toiseen.

Autoilua Viron maaseudulla

Pysähdysten aikana myös auto käy hyvästä leikkipaikasta

Aarni viihtyy todella huonosti autossa, mikä on tuonut omat haasteensa automatkailuun. Koen, että tärkeintä on hyvä valmistautuminen ja riittävän lyhyet ajomatkat. Ajoitamme pidemmät automatkat aina Aarnin päiväuniaikoihin, jotta hän nukkuisi edes osan matkasta. Yleensä unet vain kestävät sen puolisen tuntia, joten viihdytystaidot tulevat yleensä tarpeeseen. Parhaimpia viihdytyskeinoja ovat olleet lelut ja leikit, ruuat ja naksut sekä musiikki ja laulut. Pidämme matka-ajat lyhyinä (alle kaksi tuntia) ja tuota pidemmillä ajomatkoilla olemme pitäneet useamman tauon.

Päiväjunalla matkustimme Ouluun Aarnin ja äitini kanssa. Varasin meille työskentelyhytin, mikä antoi meille vähän enemmän omaa tilaa ja rauhaa. Etenkin nyt korona-aikaan oli helpottavaa saada olla omassa porukassa ja antaa Aarnin leikkiä vapaasti hytin lattialla. Myös päiväunille nukuttaminen onnistui helpommin omassa hytissä. Matka kesti yli viisi tuntia ja tuntui kyllä välillä loputtoman pitkältä, kun Aarni nukkui taas tuttuun tapaansa vain sen puoli tuntia. Onneksi oli mummi mukana viihdytysjoukoissa, niin siitäkin selvittiin. 

Lähdössä junalla kohti Oulua

Väsynyt matkalainen yöjunassa Kolarista Helsinkiin

Ylläkseltä palasimme autoyöjunan kyydissä, mikä oli ainoa järkevä tapa taittaa lähes 1000 kilometriä vauvan kanssa. Meillä oli hytti omalla vessalla ja suihkulla, joista tosin kumpikin alkoi toimia kunnolla vasta aamulla. Hytti oli aika kompakti, eikä sinne kannattanut ottaa mitään ylimääräistä. Tavarat säilöimme lähinnä sängyn alle ja Aarni mahtui juuri nukkumaan kuplanmallisessa Koo-di matkasängyssä hytin lattialla. Yöjunassa on se hyvä puoli, että suurin osa ajasta menee nukkuessa (tosin Aarni heräili lähes koko yön parin tunnin välein). Olo ei aamulla ollut kauhean levännyt, mutta kun toinen vaihtoeho olisi ollut taittaa sama matka autolla, niin yöjuna vei voiton kevyesti.

Voittajina maaliin!

Lautalla matkalla Hiidenmaalle

Laivamatkustus on ollut ehdottomasti helpointa ja mukavinta vauvan kanssa. Heinäkuussa teimme tämän vuoden ainoan ulkomaanmatkan, kun lähdimme reiluksi viikoksi kiertämään Viroa. Menomatkalla meillä ei ollut hyttiä, mutta matka sujui helposti, kun viihdyttäjinä toimivat vanhempani ja veljeni perheineen. Laivassa on niin paljon tilaa liikkua ja paljon viihdykkeitä pienemmille ja isommille lapsille. Paluumatkalla meillä oli oma hytti, mikä teki matkustamisesta vielä helpompaa, kun oli oma tila, jossa säilyttää tavaroita ja hoitaa Aarnia. 

Majoitus

Majoittuminen vauvan kanssa on oma juttunsa, kun monesta sellaisesta asiasta pitää huolehtia, jotka eivät ole aiemmin edes tulleet mieleen majapaikkaa valitessa. Meillä on kertynyt kokemusta niin hotelleista kuin airbnb-tyyppisistä asunnoista. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa vauvan kanssa reissatessa.

Pärnun hotellihuoneen sänkyä testailemassa

Ylläksen Saaga-hotellissa oli hienot maisemat tunturiin

Hotellien ehdottomia hyviä puolia ovat mm. valmis aamiainen, erilaiset valmiit palvelut ja lähes kellonympäri saatavilla oleva henkilökunta. Itse olemme suosineet erityisesti kylpylähotelleja. Aarni käy niin aikaisin nukkumaan, että olemme noin kuudesta asti olleet sidottuina majapaikaan. Kylpylähotellit ovat siitä hyviä, että iltaisin kumpikin voi käydä vuorotellen rentoutumassa altaissa toisen vahtiessa Aarnin unta. Myös Aarni viihtyy hyvin kylpylöissä ja siitä saa hyvin aktiviiteetin sadepäiviin.

Kylpemistä Pärnussa

Haapsalun asunnossa riitti tilaa leikkiä

Airbnb-tyyppisten asuntojen hyvät puolet taas ovat yleensä isommat tilat ja parempi varustelutaso kuin tavallisessa hotellihuoneessa. Vauvan myötä tavaraa on matkassa ihan järkyttävät määrät, joten lisäneliöt tulevat yleensä tarpeeseen. Asunnot ovat myös yleensä edullisempia kuin hotellit.

On tärkeää muistaa selvittää majapaikan varustelutaso ennen matkaa, koska se vaikuttaa paljon pakkaamiseen. Olemme majoittuneet lähes aina sellaisessa paikassa, josta on mahdollista saada vauvansänky, koska se vie niin paljon tilaa autosta. Etenkin asuntoihin on usein myös mahdollista saada syöttötuoli, mikä helpottaa elämää kiinteitä syövän vauvan kanssa.

Turun asuntoon tutustumista

Aamupalalla Pärnussa

Aarni on viihtynyt erilaisissa majapaikoissa todella hyvin ja hihkuu oikein innosta aina, kun tulemme johonkin uuteen paikkaan. Tärkeäksi olen kokenut sen, että mukana on joitakin tuttuja leluja, rättejä ja peittoja, päivärutiinit toistuvat melko samanlaisina kuin kotona ja etenkin yöunille käydessä toistetaan samat tutut iltarutiinit.

Ruokailu

Vauvan päivärytmi vaikuttaa aika paljon myös meidän aikuisten päivärytmiin. Pyrimme syömään yleensä yhdessä olimme sitten kotona tai reissussa. Välillä teemme itse ruokaa, välillä tilaamme ruokaa ja välillä käymme ravintoloissa syömässä. 

Ruuan odottelua Pärnussa

Ylläksen luontokeskus Kellokkaassa lounalla

Emme kauheasti reissanneet ennen kuin Aarni aloitti kiinteiden syömiset 4 kuukauden iässä, joten myös Aarni osallistuu lähes aina ruokailuun tavalla tai toisella. Olen kokenut valmiit soseet ja naksut helpoimmiksi reissuruuiksi vauvalle. Etenkin Semper merkin pussisoseet ovat olleet helppoja, kun ne ovat valmiita syötäväksi ilman erillistä lämmitystä. Isommalle vauvalle niitä voi myös syöttää suoraan pussista, mikä tekee syöttämisestä vielä helpompaa ja siistimpää. Puuroista olen reissussa suosinut Valion Onni-puuroja, joita voi myös nauttia suoraan tetrasta ilman lämmitystä. Etenkin hotellin aamupaloilla olemme antaneet Aarnille myös paljon erilaista sormiruokaa, kuten kurkkua, tomaattia, hedelmiä, marjoja ja kananmunaa. 

Välitankkaus Mustion Linnalla

Pellon Vihreä Pysäkki oli aivan mahtava pysähdyspaikka kauppoineen ja leikkihuoneineen

Pääsääntöisesti lähes kaikissa kahviloissa ja ravintoloissa on jonkinlainen syöttötuoli saatavilla. Jos ei ole ollut, niin sen virkaa ovat toimittaneet rattaat. Parhaimpia ovat tietysti sellaiset paikat, joissa on hyvät tilat vaipanvaihtoon ja jonkinlainen leikkihuone lapsille. Lähtökohtaisesti olen kokenut, että meidät on aina otettu hyvin huomioon ravintoloissa ja kukaan ei ole tullut valittamaan, vaikka meidänkin seurueesta lähtee ääntä väkisinkin. Kesällä söimme paljon terasseilla ihan jo koronankin takia, missä äänetkään eivät häiritse niin paljon kuin sisätiloissa. Aarni viihtyy yleensä ravintoloissa hyvin syöttötuolissa, koska siinä yhdistyy kaksi hänen lempipuuhaansa, nimittäin syöminen ja muiden ihmisten tarkkaileminen.

Aktiviteetit

Vauvan kanssa voi tehdä yllättävän paljon asioita, kun vaan lähtee rohkeasti kokeilemaan. Me olemme käyneet Aarnin kanssa mm. museoissa, kylpylöissä, uimarannoilla, maauimalassa, luontoretkillä ja gondoli-hissillä Ylläksen huipulla. Tekemisiämme ovat rajoittaneet enemmän korona kuin vauva. 

Gondoli-hissillä Ylläksen huipulle

Kõpun majakalla Hiidenmaalla

Tärkeimmät jutut vauvan kanssa toimimiseen ovat hyvät välineet vauvan kuljettamiseen, kun hän ei pysty vielä itse kävelemään. Meidän reissaamista ovat helpottaneet ehdottomasti eniten matkarattaat ja kantorinkka. Pyysimme ristiäisvierailta lahjaksi rahaa Babyzen YOYO-matkarattaisiin, jotka ovat oleet jokaisen euron arvoinen hankinta. Rattaat ovat kevyet, menevät uskomattoman pieneen tilaan ja liikkuvat hyvin monenlaisessa maastossa. 

Naantalin vanhassa kaupungissa

Päiväunilla Haapsalussa

Mukulakiville ja luontoon ehdoton kantoväline on ollut kantorinkka, jonka saimme käytettynä veljeni perheeltä. Aarnin ollessa pienempi käytimme Tulan kantoreppua, mutta emme oikein kokeneet sen käyttöä miellyttäväksi tai sitten emme vain oppineet käyttämään sitä. Puolen vuoden iässä siirryimme kantorinkkaan, mikä mullisti maailmamme. Aarni viihtyy rinkassa loistavasti, koska hän on samalla tasolla meidän kanssa ja näkee hyvin ympärilleen. Välillä hän ottaa tirsat, joiden jälkeen jatkaa taas ihmettelyään.

Kantorinkan testailua Raaseporin linnalla

Ylläksen huipulla

Pakkaaminen

Pakkaaminen on aina ollut inhokkiosuuteni matkustamisessa ja vauvan myötä tuo inho on noussut aivan uuteen potenssiin. Miten niin pieni ihminen voikin tarvita niin järkyttävän määrän tavaraa? No, onneksi harjoitus auttaa tässäkin asiassa ja nyt minulle on muodostunut jo jonkinlaiset rutiinit pakkaamisen suhteen. 

Rakas "tila-automme" Ford Fiesta

Takakontti toimii myös taukotilana

Koska kulkuvälineenämme on lähes kaikilla reissuilla toiminut "tila-automme" Ford Fiesta, on pakkaamiseen pitänyt kiinnittää erityistä huomiota, jotta ei tulisi pakattua hirveästi turhaa tavaraa. Itse olen kokenut helpoimmaksi tehdä listan matkatavaroista, josta voi tarkistaa, että kaikki on varmasti mukana. Aarnin tavarat olen yleensä pakannut useampaan pienempään kassiin yhden ison sijasta, jolloin on helppoa ottaa reissussa käyttöön vain ne tavarat, joita tarvitsee siinä hetkessä. Yleensä omissa kasseissaan ovat ainakin vaatteet, vaipanvaihto- ja hygieniatarvikkeet, lelut sekä ruuat ja korvikkeet.

Pakkauslistan pohja on aina sama ja muuttelen siihen sitten vain tavaroiden lukumäärät sen mukaan, kuinka pitkään olemme reissussa. Osa vaatteista on sellaisia, joita ei välttämättä tarvitse kesällä. Tosin Suomessa matkatessa ei voi koskaan tietää, milloin kesäinen räntäkuuro yllättää. Näillä tarvikkeilla olemme pärjänneet hyvin reissussa, vaikka varmasti vähemmälläkin selviäisi.

Vaatteet:                                                    Muut tarvikkeet:

- bodyja ja paitoja                                    - unipussi ja unilelu                      

- housuja                                                  - leluja                                            

- college- ja villahaalari                           - harsoja ja kevyitä peittoja

- yökkäreitä                                              - pyyhe, uikkarit

- neuleita ja huppareita                             - lääkkeet ja d-tipat

- sukkia ja villasukat                                 - hygieniatarvikkeet

- päähineet                                                - vaipat ja puhdistusliinat

- hanskat                                                   - korvikkeet ja tuttipullot

- tossut tai kengät                                      - soseita, puuroja ja naksuja

- takki                                                        - juomapullo

- ulkohaalari                                              - lusikat, lautanen ja ruokalappu

                                                                  - tiskiaine ja pulloharja

                                                                  - tutit       

                                                                  - hoitoreppu

                                                                  - itkuhälyttimet

                                                                  - rattaat ja kantorinkka tai -reppu

  Välillä mukana ovat olleet myös:                                                                                     

- imetystyyny

- sitteri

- lakanat

- kylpyamme

- passi

Oulussa Toripolliisia tervehtimässä

Kohti Kuninkaansaarta

Olen niin onnellinen, ettei reissaaminen loppunut vauvan tulon myötä. Toki se on muuttanut muotoaan ja muuttuu varmasti myös tulevaisuudessa Aarnin kasvaessa. Koska korona jyllää edelleen ympäri maailmaa, keskittyvät lähiajan matkasuunnitelmamme Suomen rajojen sisäpuolelle. Onneksi täällä kotimaassa riittä paljon mielenkiintoista nähtävää ja tehtävää.

Marraskuussa vietämme pitkän viikonlopun Tampereella, joulun aikaan ajattelimme olla pidemmän pätkän mökillä ja maaliskuussa meillä olisi tarkoitus lähteä vanhempieni ja veljieni perheiden kanssa Tahkolle talvilomailemaan. Salaa haaveilen toukokuulle laiva- ja automatkasta Saksaan, mutta sen suhteen tilanne näyttää aika huonolta. Ensi kesänä vietämme ainakin taas viikon Turussa ja silloin myös vihdoin ajamme Saariston rengasreittiä pitkin Ahvenanmaalle.

Sellaisia ajatuksia vauvan kanssa matkustamisesta. Kuulisin mielelläni muidenkin kokemuksia aiheesta :)

Turistina Helsingissä: Syksyinen Suomenlinna

Meidän uusi arki on alkunut rullata mukavasti, kun minä olen palannut opintojeni äärelle miehen ottaessa päävastuun Aarnin hoitamisesta. Tämä syksy mennään vielä opintojen suhteen aika rennolla aikatululla, mikä on mahdollistanut meille vähintään yhden perheretkipäivän arkena. Siitä on tullut kiva yhteinen juttu ja olemme saaneet nauttia mahtavista syysilmoista, ruskasta ja pääkaupunkiseudun kiinnostavista retkikohteista.

 

Lokakuun alussa lähdimme kohti Suomenlinnaa, joka on perinteinen kesäretkikohde. Itse kyllä ihastuin siihen nyt syksyllä ehkä vielä enemmän. Ruskan värjäämät puut ja puistot yhdistettyinä vanhoihin rakennusiin, linnanmuureihin ja upeisiin merimaisemiin, oli jotain niin kaunista. Ja parasta oli tietysti se, että noista ihanista näkymistä sai nauttia lähes täysin omassa rauhassa lokakuisena perjantaina.

Ennen lautalle menoa teimme pienen kävelyn Senaatintorin ja Katajanokan maisemissa, jonka aikana Aarni nukahti ensimmäisille päiväunilleen. Tänä vuonna olen käynyt niin vähän Helsingin keskustassa, että sekin on alkanut tuntua arjen piristykseltä. Tuomiokirkkoa ja Uspenskin katedraalia voisin ihastella loputtomiin. Myös Pohjoisranta ja Katajanokka ovat niin upeita vanhoine taloineen. 

Jo pelkkä lauttamatka Suomenlinnaan on oikea elämys. Me kuljimme HSL:n lautalla, jossa oli melko väljää perjantaisena aamupäivänä. Jäimme kuitenkin varuiksi ulkotiloihin, josta on myös parhaat näkymät. Aarni nukkui vielä koko 15 minuutin lauttamatka meidän ihastellessa miehen kanssa saaristoa ja loittonevaa keskustaa.

Saavuttuamme Suomenlinnaa lähdimme kävelemään Ison Mustasaaren läpi kohti Susisaaressa sijaitsevaa ravintola Adlerfeltia, jossa nautimme maukasta lounasta. Syömisen jälkeen leikimme hetken aikaa leikkipuistossa, kunnes pakkasimme Aarnin kantorinkkaan ja lähdimme kiertämään Susisaarta ja Kustaanmiekkaa.

Ruskan värit olivat upeassa loistossaan ja puut hehkuivat keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä. Kuljimme aika päättömästi pitki tunneleita, rantapolkuja ja puistikoita. Oli niin mahtavaa saada kulkea aivan omassa rauhassa, kun kesäisin Suomenlinna on täynnä piknikporukoita ja turistiryhmiä. Nyt ehti rauhassa ihastella saarien upeita rakennuksia ja yksityiskohtia.

Kävelimme myös Piper-puistoon, jossa en ollutkaan käynyt koskaan kunnolla. Puisto oli todella tunnelmallinen ja kätki sisäänsä myös pienen lammen. Puistosta jatkoimme matkaa Kustaanmiekkaan, joka on kyllä ehdottomasti yksi Suomenlinnan hienoimmista osista.

Kuljimme Kustaanmiekan valleja pitkin ja juuri sattumalta Viking Linen laiva ajoi läpi Kustaanmiekansalmesta. Näky oli keiltämättä aika hurja, kun laivalla oli vauhtia melko paljon ja salmi puolestaan todella kapea. Kustaanmiekan muurien aukoista avautuivat kauniit näkymät auringossa kimaltelevalle merelle ja Vallisaaren ruskaloistoon.

Seuraavaksi lähdimme seikkailemaan Kustaanmiekan tunneleihin, joissa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Tunnelisto oli yllättävän pitkä ja sen katto muistutti ihan tippukiviluolaa. Välillä tunneleissa oli niin pimeää, ettei eteensä nähnyt ilman taskulampun valoa. Todella jännitäviä ja kiehtovia paikkoja.

Lopulta tuli aika palata takaisin lauttarantaan, vaikka Suomenlinnassa olisi helposti saanut kulutettua vaikka monta päivää. Sinne voi palata aina uudelleen, koska joka kerta sieltä löytää jotain uutta. Suomenlinna on kyllä niin upean ainutlaatuinen kohde, jossa unohtaa välillä täysin olevansa Suomessa.

Oletko sinä vieraillut Suomenlinnassa? :)