Välipysähdys Oulussa matkalla Ylläkselle

Sitten olisi vuorossa juttua meidän syyskuisesta reissusta pohjoiseen. Vietimme matkan päällä yhteensä puolisentoista viikkoa kulkien sekä junalla että autolla. Aluksi olimme muutaman päivän Oulussa, jossa asuu miehen sukua ja ystäviä. Siitä jatkoimme Lappiin Ylläkselle, jossa nautimme viisi päivää ruskaretkeilystä upeissa maisemissa. Ruskaretkistä kirjoitan omat postaukset ja nyt keskityn matkamme ensimmäiseen etappiin eli Ouluun.

Vähintään kahdeksan tunnin ajomatka Ouluun yhdeksänkuisen vauvan kanssa ei varsinaisesti houkuttanut. Siksi meillä olikin suunnitelmissa lähettää automme Ouluun yöjunan kyydissä ja tulla itse seuraavana päivänä junalla perässä. Ikävä kyllä koronan takia Ouluun ei mennyt olenkaan autoyöjunia, joten nuo sunnitelmat menivät heti uusiksi. Niinpä päädyimme ratkaisuun, jossa mies ajoi auton yksin Ouluun ja minä menin Aarnin kanssa junalla. Suureksi onneksi äitini suostui lähtemään muutamaksi päiväksi Ouluun kanssamme ja oli suurena apuna minulle lähes kuuden tunnin mittaisella junamatkalla, josta Aarni nukkui vain puoli tuntia. Olin onneksi varannut työskentelyhytin kokonaan käyttöömme, niin oli edes vähän enemmän tilaa leikittää ja viihdyttää Aarnia.

Matkasta kuitenkin selvittiin, vaikka illalla olin kyllä aivan loppu ja kaaduin sänkyyn. Seuraavana päivän vietimme esitellen Oulua äidilleni, joka oli kaupungissa ensimmäistä kertaa. Kävimme syömässä herkullista kreikkalaista ruokaa Crecianissa, morjestimme Toripolliisin, kiersimme remontoidussa Kauppahallissa sekä kävelimme ja kahvittelimme Ainolan puistossa.

Me jatkoimme vielä äidin kanssa katsastamaan Oulun taidemuseon näyttelyt ja shoppailemaan Valkeaan. Ouluun oli luvattu huonoa ilmaa, mutta sää oli onneksi yllättävän hyvä. Lämmin, välillä aurinkoinen ja ainostaan hetken satoi aivan kaatamalla.

Seuraavan päivänä pyörimme vielä vähän lisää keskustassa ja kävimme herkuttelemassa Pannukakkutalossa. Muuten aika kuluikin lähinnä sukuloiden. Edellisestä kerrasta Oulussa olikin jo kulunut yli vuosi, kun pienen vauvan kanssa ei vaan ole jaksanut reissata noin kauas. 

Monille Oulu on vain läpikulkupaikka matkalla pohjoisemmaksi. Suosittelen kuitenkin joskus myös piipahtamaan kaupungissa vähän pidemmäksi aikaa. Oulun keskusta on mukavan kompakti ja siellä on kivasti nähtävää. Myös ihana Pikisaari ja mahtava Hietasaari kannattaa ehdottomasti katsastaa. 

Sellaista kaikkea ehdimme Oulussa alkusyksyn kauniina päivinä. Ruskaa ei vielä kauheasti Oulun korkeudella näkynyt, mutta seuraavana on luvassa sitten Lapin väriloistoa senkin edestä.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Maaseudun rauhaa ja Vanhan Porvoon idylliä

Vielä olisi vuorossa viimeiset kesämuistot ennen syksyisempiä postauksia. Tänä kesänä ehdimme viettää ihanan paljon aikaa perheeni mökillä Porvoossa, joka on minulle yksi rakkaimmista paikoista maailmassa. Mökki se ei kyllä varsinaisesti ole, vaan kyseessä on noin satavuotias vanha kansakoulu, jossa olen viettänyt viikonloppuja, kesiä ja jouluja aina syntymästäni lähtien. Se on kuin toinen koti ja minulla on paikasta lukuisia tärkeitä muistoja. Nyt Aarnin synnyttyä tuo paikka on taas alkanut tuntua erityisen tärkeältä. On ihanaa, että myös Aarni saa luoda omia muistojaan tuossa samassa paikassa ja seikkailla serkkujensa kanssa, aivan kuten minä omassa lapsuudessani. 

Mökillä vaan jotenkin aina irtautuu kaikesta arjen paineesta ja stressistä. Päiväohjelma koostuu yleensä ulkoilusta, grillailusta, saunomisesta tai paljuilusta. Niin ihanaa ja rentouttavaa. Metsän ja luonnon keskellä mieli todella lepää. Tietysti silloin, kun koolla on koko perheeni, niin meno on kaikkea muuta kuin rauhallista, mutta vilinästä ja vilskeestä huolimatta on mahtavaa, että meillä on tuollainen paikka, johon mahdumme koko porukalla viettämään aikaa yhdessä. Mökillä on myös juhlittu lukuista hauskat juhlat kavereiden kesken.

Tänä kesänä vietimme aikaa mökillä yhteensä noin kolmisen viikkoa. Lähdimme maaseudun rauhaan heti kesäkuun alussa, kävimme vain muutaman päivän välissä kotona ja juhlistimme juhannusta mökillä koko perheeni voimin. Toisen hieman yli viikon pätkän vietimme mökillä elokuun loppupuolella. Silloin myös Emily tuli käymään poikansa kanssa ja Camilla kävi moikkaamassa meitä molemmilla kerroilla.

Oli ihanaa nähdä, miten paljon Aarni nautti paikkojen ja pihan tutkittelusta, uimaretkistä, metsäkävelyistä, serkkujen kanssa oleilusta ja paljusta. Minulle perhe ja luonto ovat aina olleet todella rakkaita ja toivon, että onnistumme kasvattamaan myös Aarnille läheisen suhteen sukuun ja luontoon. On niin liikuttavaa, miten ihanasti vanhemmat serkut ottavat Aarnia huomioon ja antavat hänelle hellyyttä <3

Vaikka mökki ei sijaitsekaan veden äärellä, on sen lähistöllä useita kivoja uimapaikkoja niin meren, järven kuin hiekkalampienkin rannoilla. Meille osui aika paljon hyviä ilmoja mökkiviikoille, joten nautimme useista uimaretkistä lähirannoille. Yhdellä noista retkistä autosta puhkesi rengas, mikä aiheutti pientä säätöä, mutta vakuutuksen avulla sekin hoitui sukkelasti.

Usein käy niin, että juutumme omaan mökkikuplaamme, vaikka ajomatkaa Porvoon keskustaan on vain reilu vartti. Tänä kesänä kävimme kuitenkin jopa kahdesti Vanhassa Porvoossa, joka on niin idyllisen kaunis ympäristö. Kiitos koronan, siellä oli myös hämmentävän väljää, kun ulkomaalaiset turistit puuttuivat lähes kokonaan.

Rakastan kävellä Vanhan Porvoon katuja päämäärättömästi, välillä käväistä jossakin pikkuisessa putiikissa tai istahtaa syömään tai herkuttelemaan johonkin alueen lukuisista ravintoloista tai kahviloista. 

Porvoon upean tuomiokirkon käyn katsastamassa lähes aina. Myös Brunbergilta tulee usein tehtyä herkkuostoksia. Riimikko on aivan ihastuttava lelukauppa ja sieltä tulee varmasti ostettua Aarnille tulevaisuudessa vaikka ja mitä. Vanhan Porvoon jäätelötehtään jäätelöt ovat herkullisia ja kahviloista viimeisimpänä ovat ihastuttaneet Tee- ja kahvihuone Helmi ja PetriS Chocolate Room. Zum Beispielin lounas, ja etenkin sen tuore leipävalikoima, on ihan mahtava. Vanhassa Porvoossa on myös useita museoita, joista olen käynyt Vanhassa Raatihuoneessa, Holmin talossa ja Vanhan Kappalaisentalon galleriassa.

Usein tulee käveltyä vain niitä samoja reittejä lähellä jokirantaa, mutta toisella kerralla lähdimme kävelemään tuomikirkon takaiselle alueelle ja yllätyimme, miten pitkälle vanhat rakennukset oikein jatkuivatkaan. Vanha Porvoo on kyllä aivan ihana päiväretkikohde, johon pääsee helposti pääkaupunkiseudulta.

Sellaisia kesämuistoja vielä tähän alkavan syksyn keskelle. Vaikka odotukset koronakesän suhteen eivät olleet kovin korkealla, tuli siitä lopulta ihan mahtava kesä, johon mahtui paljon aurinkoa, lähimatkailua,  ulkoilua, perhettä, ystäviä ja onnenhetkiä Aarnin kehitystä seuraten. 

Millainen sinun kesäsi oli? :)