Majakkabongailua Hiidenmaalla

Matkakertomuksissa olisi vuorossa Viron road tripin toinen osuus, joka suuntautui Hiidenmaalle. Hiidenmaa on Viron toiseksi suurin saari (pinta-ala noin 989 km²), jossa asuu reilut 8000 ihmistä. Merkittävimmät nähtävyydet Hiidenmaalla ovat sen luontokohteet sekä majakat ja muut vanhat rakennukset. 

Ainakin meidän vierailun aikana Hiidenmaalla oli todella rauhallista, liikennettä hyvin vähän ja emme törmänneet siellä muihin kuin virolaisiin matkustajiin. Olenkin ymmärtänyt, että Hiidenmaa on huomattavasti rauhallisempi matkakohde kuin etelämpänä sijaitseva Saarenmaa, joka on enemmän turistien suosiossa. Luonnonystävälle ja majakkabongarille Hiidenmaa on aivan ihana kohde ja me viihdyimme saarella erittäin hyvin kolmen yön verran.

Lautta Hiidenmaalle lähtee Rohukülan satamasta, joka sijaitsee noin 110 kilometriä Tallinnasta ja aivan Haapsalun vieressä. Suosittelenkin yhdistämään nämä kaksi kohdetta yhteen reissuun, koska sekä Hiidenmaa että Haapsalu olivat todella viehättäviä paikkoja. Lauttoja kulkee useita kertoja päivässä ja matkan kesto on noin 1 tunti ja 15 minuuttia. Matka sujui joutuisasti merimaisemia ihastellen ja laivan buffet-ruuasta nauttien. Lautat ovat isoja, vakaita ja todella siistejä. Meidän kolmen hengen ja yhden auton lauttamatka yhteen suuntaan maksoi muistaakseni noi 12 euroa. Liput lautalle voi ostaa etukäteen täältä, jolloin rekisteröityminen tapahtuu automaattisesti auton rekisterinumerosta lauttarannassa.

Majoituimme Hiidenmaan hallinnolliseen keskukseen, Kärdlaan. Yövyimme pienehkössä Padu Hotellissa, joka oli muuten ihan mukava hotelli, mutta me satuimme saamaan huoneen, joka oli melkein kiinni autotiessä ja jonne kuului kaikki yläkerran huoneen äänet kävelystä lähtien. Mukavaa oli se, että huoneessa oli oma sauna ja se sijaitsi aivan ruokakaupan vieressä.

Meillä ei ollut etukäteen kauheasti suunnitelmia Hiidenmaalle, mutta karttaa tutkaillessa löysin useampia mielenkiintoisia kohteita, joita lähdimme seuraavana päivänä kiertämään. Ensimmäinen kohteemme oli Kassarin alueella sijaitseva Sääretirp, joka on pitkälle mereen kapeneva hiekkasärkkä. Tarun mukaan Hiidenmaalla asui jättiläinen nimeltään Leiger, joka alkoi rakentaa kivistä siltaa kohti Saarenmaata, jossa asui hänen veljensä Suur Tõll. Ilmeisesti työ jäi kuitenkin kesken, koska Saarenmaalle asti tuota särkkää pitkin ei pääse kävelemään. 

Särkän läpi kulkee kivinen polku, joka oli niin hyvässä kunnossa, että pystyimme kulkemaan sitä suht vaivattomasti myös matkarattaiden kanssa. Jo kävelymatkan aikana maisemat olivat aivan upeat ja saimme nauttia niistä täysin keskenämme, kun lähdimme matkaan noin kymmenen aikaan aamulla. Vasta paluumatkalla törmäsimme muihin ihmisiin. Aivan särkän kärkeen emme kävelleet, koska tiirat vahtasivat sitä sen verran aggressiivisesti. Nautimme upeista meirimaisemista ja tyynen aurinkoisesta kesäsäästä särkällä hetken aikaa. Melko pian oli kuitenkin jatkettava matkaa, koska päiväohjelmassa oli vielä paljon muutakin.

Seuraava kohteemme oli Kõpun majakka, joka on Viron ja koko Itämeren alueen vanhin majakka. Se rakennettiin vuonna 1531 Hiidenmaan korkeimpaan kohtaa (67 m) ja sen valo on 102,6 metrin korkeudessa merenpinnasta. Majakan sisään voi ostaa kolmella eurolla pääsylipun. Majakkaan johtava porraskäytävä on jyrkkä ja ahdas. Sen portaat ovat myös yllättävän korkeat, mikä aiheutti itselleni laskeutumisvaiheessa ongelmia, kun toinen polveni meinasi pettää alta joka askelmalla. Majakan yhteydessä on pieni käsityöpuoti ja kahvila, jossa söimme kevyen lounaan.

Samalla suunnalla sijaitsee myös Ristnan majakka, jonne ajelimme seuraavaksi. (Välihuomautuksena muuten se, että jopa minä uskalsin ajaa Hiidenmaan rauhallisilla teillä, vaikka en ole koskaan aiemmin suostunut rattiin ulkomailla). Ristnan upea punainen majakka on valmistunut vuonna 1874. Se tilattiin Ranskasta Eiffelin tehtaalta ja on 30 metriä korkea. Toisin kuin Kõpu, Ristnan majakka sijatsee niin lähellä merta, että sieltä avautuvat upeat näkymät lähirannoille, ulapalle ja metsiin.

Viimeisenä ohjelmanumerona meidän oli tarkoitus käydä katsomassa Hiidenmaan erikoisuus, puinen Eiffel-torni. Ikävä kyllä sade yllätti matkalla ja samaan aikaan Aarni alkoi myös vähän tuskastua automatkailuun. Niinpä pääsimme ainoastaan parkkipaikalle, josta onneksi näkyi tuo erikoinen rakennelma, jonne on ilmeisesti jopa mahdollista kiivetä. Puistossa näytti olevan myös muita hauskoja rakennelmia, joten vähän isommille lapsille tuo on varmasti aika kiva kohde.

Seuraavalle päivälle oli luvattu oikein kunnon myrkyä, mutta Kärdlassa olosuhteet olivat ihan siedettävät. Niinpä kävimme paikallisilla markkinoilla, Hiiumaa Muuseumissa ja syömässä rantaravintolassa. Tuo Hiiumaa Muuseum muuten sijaitsee Kärdlan pisimmässä puutalossa (60 metriä). Kärdlan ranta-alue vaikutti mukavalta ja siellä olisi varmasti viihtynyt pidempäänkin paremmalla säällä.

Päätimme uhmata myrskyä ja lähdimme vielä katsastamaan kolmannen majakan, joka sijaitsi lähimpänä Kärdlaa. Tahkunan majakka valmistui 1875, se on 42,6 metriä korkea ja se tilattiin myös Ranskasta Eiffelin tehtaalta, kuten Ristnankin majakka. Tarinan mukaan majakat sekoittuivat matkalla ja päätyivät vääriin paikkoihin, mutta hienoja ne ovat molemmat. Tahkunan majakka sijatsee aivan rannassa, joten sen luona oli upeaa seurata myrskyävää merta. Ylös majakkaan emme kuitenkaan tuolla kelillä uskaltautuneet. Rannalla sijaitsee myös muistomerkki matkustajalaiva Estonian onnettomuudessa menehtyneille.

Paluulauttamme mantereelle lähti vasta yhden aikaan, joten päätimme vielä käväistä Suuremõisan kartanolla kirjauduttuamme ulos hotellilta yhdentoista aikaan. Suuremõisan kartano on yksi Viron näyttävimmistä barokkityylisistä kartanoista, jonka rakennutti vuosina 1755-1760 kreivitär Ebba Margaretha Stenbock. Kartanon ympärillä on englantilaistyylinen puisto ja suuret tilukset useine piharakennuksineen. Kartanon tiloissa toimii nykyään Suuremõisan peruskoulu ja Hiidenmaan ammattikoulu. Oli aika erikoinen yhdistelmä, kun osa vanhoista, koristeellisista huoneista oli otettu käyttöön moderneina luokkatiloina. Mutta on tietysti hyvä, että upealle rakennukselle on löydetty hyödyllinen käyttötarkoitus.

Teimme myös lyhyen kävelyn kartanon pihamaalla, jossa oli paljon erilaisia raunioita, lampia ja kauniita rakennuksia. Kartanolta oli vain lyhyt ajomatka Heltermaan satamaan, josta lähdimme takaisin kohti manteretta. Reissumme viimeiset yöt vietimme Haapsalussa, josta kirjoittelen enemmän sitten seuraavassa postauksessa.

Kylpyläloma Pärnussa

Enpä olisi keväällä vielä uskonut, että tänä kesänä reissataan muualla kuin kotimaassa. Mutta niin sitä vaan kotiuduttiin tällä viikolla reilun viikon mittaiselta road tripiltä Virosta. 

Reittimme kulki laivalla Tallinnaan, josta ajoimme suoraan Pärnuun, jossa yövyimme ensimmäiset kolme yötä. Sieltä jatkoimme autolla ja lautalla kolmeksi yöksi Hiidenmaalle ja viimeiset kaksi yötä vietimme Haapsalussa. Paluumatkalla Tallinnaan pysähdyimme vielä kauniilla Keila-joella ja sen vesiputouksella. 

Kyseessä oli myös ensimmäinen ulkomaanmatka Aarnin kanssa, mikä jännitti etukäteen aika paljon. Matka sujui kuitenkin yli odotusten ja kirjoittelenkin varmasti vielä erikseen vauvan kanssa matkustamisesta. 

Pärnussa meillä oli mukana myös vanhempani sekä molemmat veljeni perheineen. Yhteensä meitä oli kahdeksan aikuista ja viisi lasta, joten toimintaa ja tohinaa riitti enemmän kuin tarpeeksi. 

Yövyimme Estonia Resort Hotel & Spassa, joka oli todella hyvä hotelli. Huoneet olivat tilavia ja siistejä, aamiainen erinomainen ja hotellin kylpylä juuri sopivan kokoinen. Ehdottomasti voisin yöpyä toistekin. 

Pärnussa on valtavan pitkä ja matala hiekkaranta, jossa kävimme useammankin kerran. Ikävä kyllä rantakelit eivät olleet visiittimme aikana kovin hyvät. Tuuli oli navakkaa, lämpötila alle 20 astetta ja välillä tuli sadekuuroja. Rohkeimmat kyllä kävivät uimassa, mutta itse lilluin mieluummin hotellin lämpöisissä altaissa. 

Rannalla ja sen läheisyydessä on paljon aktiviteetteja etenkin lapsiperheille. Aivan ihana on myös Pärnun rantapuisto, joka on valtavan kokoinen ja todella viihtyisä. Puistossa kulkee lukuisia kävelyreittejä ja siellä on kauniita pysähdyspaikkoja. Kävelimme puistossa päivittäin ja yhtenä päivänä vuokrasimme kaksi kuuden hengen polkuautoa, joilla poljimme koko puiston toiseen päähän Pärnu-joen varteen ja takaisin. 

Yhtenä päivänä kävelimme Pärnun keskustaan lounaalle ja ihastelemaan alueen kauniita taloja, kirkkoja ja puistoja. Jokainen keskustan katu oli täynnä toinen toistaan upeampia taloja. On niin mahtavaa, että Virossa on haluttu säilyttää ja kunnostaa vanhaa, toisin kuin Suomessa. 

Päivät kuluivat rennosti kävellen, kylpylässä uiskennellen, syöden ja Aarnin kanssa touhuten. Aarnikin pääsi yhtenä päivänä kylpylään, mutta muuten vuorottelimme kylpyläkäyntejä niin, että toinen oli sillä aikaa Aarnin kanssa. Kylpylässä oli myös mahdollista ottaa 30 minuutin thai-hieronta, mikä teki niin hyvää jumissa olevalle kropalleni. 

Isolla porukalla reisaamisessa on aina omat haasteensa, kun kaikilla on vähän erilaiset aikataulut, tavat ja rutiinit. Ne aiheuttivat välillä vähän säätöä ja ärsytystä, mutta kokonaisuudessaan oli kiva matkustaa pitkästä aikaa koko perheeni kanssa. Aarni nautti niin paljon läheisten seurasta ja oli ihanaa viettää aikaa yhdessä pitkän eristyskevään jälkeen. 

Pärnussa oli paljon suomalaisia, mutta kaikkialla oli silti mukavan väljää. Turvavälejä oli helppo pitää ja käsidesiä oli saatavilla joka paikassa. Ainoastaan menomatkalla laiva oli todella täynnä, mikä oli vähän ahdistavaa, koska etäisyyttä muihin ihmisiin oli melko haastavaa pitää. 

Päivät Pärnussa menivät todella nopeasti ja siellä olisi helposti viihtynyt pidempäänkin. Muun porukan lähtiessä kotimatkalle pakkasimme perheemme "tila-auto" Ford Fiestaan ja lähdimme kohti Hiidenmaata. Päivistä Hiidenmaalla kertoilen lisää seuraavassa postauksessa.