Sivut

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Valot pimeyksien reunoilla

Niinpä se elämä päätti taas yllättää ja tällä kertaa negatiivisesti. Siksi en ole Oulussa niin kuin oli tarkoitus, vaan pötköttelen Mindin kanssa kotisohvalla. Maanantai oli yksi elämäni hirveimmistä päivistä, kun sain taas ihan todella pelätä, saisinko Mindiä viereeni enää koskaan. 


Tutkimukset ovat vielä kesken, mutta Mindillä oli ilmeisesti tasapainoaistin häiriö, minkä takia se ei pysynyt ollenkaan pystyssä ja sen silmät pyörivät villisti päässä. Aluksi luulimme sen olevan pitkittynyt epilepsiakohtaus, mutta siitä ei onneksi ollut kyse. Mindi vietti yön teho-osastolla ja tiistaina se oli onneksi jo sen verran paremmassa kunnossa, että saimme hänet kotiin. 

Olen ollut tämän viikon jotenkin ihan sekaisin ja shokissa ja vasta nyt pääni alkaa selkiytyä. Maanantaina, kun tulimme sairaalasta kotiin ilman Mindiä, romahdin täysin enkä pystynyt muuta kuin itkemään ja huutamaan. Silloin kuuntelin tämän Apulannan kappaleen, jonka jälkeen pystyin edes vähän rauhoittumaan. Se muistutti siitä, että synkimmänkin pimeyden reunoilla kajastaa valoa. 


Mindin kunto on onneksi kohentunut vauhdilla ja toivon todella, että suunta on ainoastaan parempaan päin. Tämä ei todellakaan ollut se mieluisin käänne lomalle, mutta olen vain niin onnellinen, että Mindi on elossa ja voi ainakin toistaiseksi hyvin <3

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Elä NYT!

Pahoittelut taas pitkäksi venyneestä blogihiljaisuudesta. En vain muuttokiireiltäni ehtinyt kirjoittaa Maltan matkakertomuksia loppuun ennen Kroatian matkaa. Kroatiasta taas en kerkeä kirjoittamaan ennen huomenna alkavaa partioleiriä. Ja sieltä lähden suoraan Ouluun, joten seuraavan kerran minusta kuuluu varmaan elokuussa.


Paljon on tarinoita kerrottavana ja kuvia näytettävänä, mutta palaan niiden pariin sitten myöhemmin. Kroatian matka Viivin kanssa oli ihan mahtava ja Dubrovnik todella kaunis kaupunki. Oikeastaan matkan ainoa negatiivinen asia tapahtui matkalla Dubrovnikin lentokentälle. Mutta se saikin sitten oikein kunnolla havahtumaan elämän rajallisuudelle.

Matkalla kentälle kuskimme autosta puhkesi rengas, minkä seurauksena ajauduimme vastaantulevien kaistalle ja törmäsimme kivimuuriin. Kuin ihmeen kaupalla kenellekään meistä ei kuitenkaan käynyt mitään. Nousimme autosta ulos ja meille soitettiin taksi, jonka kyydissä kerkesimme ajoissa Suomeen lähtevälle lennolle. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen siitä onnesta ja suojeluksesta, mikä meillä oli mukana matkassa.

Tuo kokemus sai taas muistamaan, miten pienestä elämä on kiinni. Ja miten kaikki voi muuttua yhdessä silmänräpäyksessä. On turha suunnitella tekevänsä asioita sitten joskus eläkepäivillä, koska ei ole mitään takeita, että ne päivät koskaan tulevat. On parempi näyttää ja kertoa läheisilleen tunteistaan liian usein kuin liian harvoin. On turha kantaa kaunaa, katumusta tai vihaa, vaan pyrkiä selvittämään erimielisyydet heti eikä vasta huomenna. Koska huomenna voi olla liian myöhäistä.


Tuon pysäyttävän tapahtuman myötä elämä tuntuu entistä arvokkaammalta. Jopa nyt, kun olen muuttanut viimeiset neljä päivää ja pitäisi vielä jaksaa pakata kahden viikon reissurupeamalle. Meillä kaikilla on vain yksi, ainutlaatuinen elämä. Muistetaanhan siis elää nyt, eikä vasta huomenna.

Turvallista ja elämäntäyteistä kesän jatkoa kaikille. Palataan asiaan taas elokuussa :)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Päivä Gozolla

Maltan lomamme aikana teimme myös päiväretken läheiselle Gozon saarelle. Saari on pääsaarta rauhallisempi ja monet paikalliset suuntaavat sinne viettämään lomaansa. Lauttamatka Gozolle kesti vain puoli tuntia, joten saaresta kerkesi saada yleiskäsityksen myös päiväretken aikana. Saarelle järjestetään monenlaisia retkiä. Omamme kesti koko päivän ja sisälsi lounaan. Hintaa retkelle tuli 50 euroa.


Saavuttuamme Gozolle ajoimme ensimmäiseksi ihastelemaan saaren kuuluisinta luonnonnähtävyyttä, Azure Windowta. Kyseessä on meren päälle muodostunut kalliosilta, joka näyttää siniseltä ikkunalta. Luonto jaksaa aina hämmästyttää minut upeudellaan. Siellä järjestettiin myös sukelluksia, mitä olisimme varmasti testanneet, jos aikaa olisi ollut enemmän.


Siniseltä ikkunalta jatkoimme matkaa käsityökauppaan ja sieltä The National Shrine of the Blessed Virgin of Ta'Pinulle, joka on roomalaiskatolilainen basilika lähellä Gharbin kylää. Myös tämä kirkko oli todella kaunis ja valoisa vaaleine seinineen ja kattoineen.


Kirkkovierailun jälkeen oli aika nauttia maittava lounas Gozon pääkaupungissa Victoriassa. Lounaan jälkeen meillä oli aikaa kierrellä vanhan kaupungin (The Cittadella) kapeita ja kauniita katuja. Myös tuo alue on Unescon maailmanperintölistalla.
 

Joillakin pieneimmillä kaduilla kulkiessa saattoi todella tuntea ajan pysähtyneen ja kuvitella elävänsä aivan toisella vuosisadalla.


Saarikierroksemme viimeinen kohde oli Ġgantijan muinaistemppelin rauniot, joka on rakennettu noin 3600 eKr. Raunioiden lisäksi teimme pikaisen kierroksen museossa, joka kertoi Maltan kivikauden historiasta.


Maltalla on paljon hyvin säilyneitä kivikautisia rakennuksia. Ne ovat vanhempia kuin Egyptin pyramidit ja niitä pidetäänkin maailman vanhimpina vapaasti seisovina kivirakennelmina.


Raunioilta ajelimme takaisin satamaan ja palasimme lautalla takaisin Maltan pääsaarelle. Päivä Gozolla tarjosi paljon mielenkiintoista nähtävää ja siellä olisi viihtynyt pidemmänkin aikaa. Se on ehdottomasti paikka, johon kannattaa tutustua Maltalla ollessaan.

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Yllätyskäänne

Kesäni tuntuvat aina olevan poukkoilemista paikasta toiseen, eikä tämä kesä näytä muodostavan poikkeusta. Kesään kuuluu myös tietty arvaamattomuus. Se, ettei voi tietää, mitä seuraavalla viikolla tapahtuu, tai missä parin viikon päästä herää. Se on ihanaa, mutta myös todella väsyttävää. Juuri, kun aloin toipua lomakoomastani, saapui kesääni todellinen yllätyskäänne, nimittäin muutto.

Aloimme kesäkuussa katsella poikaystäväni kanssa vuokrakaksioita Lauttasaaresta sillä ajatuksella, että käymme kiinnostavien asuntojen näytöissä ja jos ne osoittautuvat potentiaalisiksi, haemme niitä. Kävimme yhdessä näytössä useiden muiden hakijoiden joukossa, haimme asuntoa, emmekä saaneet sitä. Sen jälkeen ajattelin, että asunnon hakemisesta tulisi vielä pitkä projekti, koska koiran omistaminen hankaloittaisi varmasti vuokra-asunnon saamista huomattavasti. 

Sattumalta näimme juuri ennen juhannusta ilmoituksen eräästä toisesta mielenkiintoisesta asunnosta ja päätimme katsastaa sen ennen juhannuksen vieton aloittamista. Asunto tuntui sopivalta, joten päädyimme hakemaan sitä. Odotukseni eivät kuitenkaan olleet korkealla sen saamisen suhteen. Seuraavana päivänä puhelimeni kuitenkin soi ja välittäjä ilmoitti, että saamme asunnon, jos olemme siitä edelleen kiinnostuneita. 


Onnellisen hämmennyksen keskellä sanoin välittäjälle, että ottaisimme asunnon ja tänään saimme jo uuden kotimme avaimet. Kuluneen viikon vietimme mökillämme sulatellen tätä yllätyskäännettä. Yhteenmuutto on herättänyt minussa kaikki mahdolliset tunteet, mutta päällimmäisenä niistä on onnellisuus ja varmuus siitä, että tämä on oikea ratkaisu. Elämäni on muuttunut lyhyessä ajassa valtavasti, joten varmasti tässä menee vielä jonkun aikaa ennen kuin totun tähän kaikkeen. 

Heinäkuu tuleekin olemaan täynnä muuttohärdelliä ja sen lisäksi edessä on ainakin reissu Kroatiaan Viivin kanssa, partioleiri ja automatka Ouluun. Joten pahoittelut, jos blogi on taas vähän hunningolla. Yritän kuitenkin saada loput Maltan postaukset kirjoiteltua mahdollisimman pian, toivottavasti jo ennen Kroatiaan lähtöä, joka on jo ensi perjantaina. 

Onkos teidän muiden kesään sisältynyt yllätyskäänteitä? :)