Hyvä kiertoon: Suomen Sotaveteraanit

Jos kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, olen nyt nautiskelemassa Malediivien lämmöstä ja turkoosista vesistä. Vuoden viimeiselle hyväntekeväisyyskohteelle annoin lahjoitukseni jo etukäteen, koska oletettavasti en pysty ihan kauheasti shoppailemaan palmujen alla. 

Vuoden aikana olen halunnut nostaa esille 12 itselleni tärkeää hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöä, joiden korvaamatonta työtä olen halunnut tukea. Nyt vuoden viimeisenä päivänä haluan tukea henkilöitä, joita ilman minulla ei olisi mahdollisuutta elää tällaista elämää ja avustaa heikommassa asemassa olevia. Joita ilman Suomi saattaisi edelleen olla avustuksen kohde, ei auttaja. Ja joiden periksiantamattomuuden ja rohkeuden takia saamme elää itsenäisessä Suomessa.

En pysty sanoin kuvaamaan sitä kunnioitusta ja kiitollisuutta, mitä tunnen sotaveteraaneja kohtaan. Mielestäni on hirveää, että he joutuvat todistamaan nyky-Suomen tilannetta, jossa suomalaiset ovat kääntyneet toinen toistansa vastaan ja valittavat mitä turhimmista asioista. On myös surullista, ettei Suomi pysty tarjoamaan heille arvokasta vanhuutta omassa kodissaan, vaan sen tukemiseksi tarvitaan erillisiä hyväntekeväisyysjärjestöjä. 

Kuva: Wikipedia

Joulukuussa ostin tavaroita vain muille, en itselleni, joten voin olla tyytyväinen loppuvuoden ostosuorituksiini. On ollut opettavaista kiinniittää erityistä huomiota kulutukseensa koko vuoden ajan. Mitään tarkkoja laskelmia en ole tehnyt, kuinka paljon minulla on jäänyt rahaa säästöön edellisiin vuosiin verrattuna, mutta taloudellinen tilanteeni ei ole koskaan ollut niin hyvä kuin se on nyt. 

Olen oppinut miettimään paljon tarkemmin jokaisen tavaran tai vaatteen kohdalla, tarvitsenko sitä todella ja onko sille käyttöä. Samalla olen huomannut, miten paljon minulla on turhaa omaisuutta kotona, josta pitäisi päästä eroon. Toivottavasti alkuvuodesta löytyisi aikaa sen verran, että saisin laitettua ne kaikki kiertoon, joko huuto.netin tai kirpparin kautta. Vaikka en aio asettaa tulevalle vuodelle mitään vastaavanlaisia ostorajoitteita, uskon että tämä vuosi on tuonut pysyviä muutoksia kulutustottumuksiini. Tämän vuoden aikana olen huomannut, miten paljon enemmän iloa erilaiset elämykset tuottavat kuin jokin tavara tai vaate. 

Lahjoitin Sotiemme veteraanit sivuston kautta 30 euroa sotaveteraanien avustamisen tukemiseen, vaikka en tehnytkään tässä kuussa ylimääräisiä ostoksia. Mielestäni on tärkeää, että jokainen tuleva sukupolvi muistaisi nuo miehet ja naiset, jotka taistelivat Suomen puolesta. Tämän vuoden Linnan juhlien ehdottomasti liikuttavin hetki oli, kun sotaveteraanit esittivät presidenttiparille Veteraanin iltahuudon. En pysty katsomaan tätä videota kuivin silmin. Kappaleessa on niin tärkeä sanoma meille kaikille ja tuleville sukupolville.

"Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis ol´ maa. Kertokaa lastenlapsille lauluin. Himmetä ei muistot koskaan saa."

Terveiset Paratiisista!

Välillä todellisuus on unelmiakin parempaa. Olen haaveillut matkasta Malediiveille vuosia, joten odotukset tämän paikan suhteen olivat todella korkealla. Se on kuitenkin lunastanut ja jopa ylittänyt ne kaikki. En keksi muita sanoja kuvaamaan tätä paikkaa kuin paratiisi, maanpäällinen paratiisi. Kirkkaan turkoosi meri täynnä ihmeellistä elämää, valkoisella hiekkarannalla huojuvat palmut, meren päällä sijaitseva ensiluokkainen villa, sysimustalla taivaalla kirkkaana loistavat tähdet...

 

Voisin jatkaa loputtomiin listaani siitä, mitä täällä rakastan. Olen niin huumaantunut tästä paikasta, etten pysty edes jäsentelemään ajatuksiani kunnolla. Nyt annan vain kuvien puhua puolestaan ja yritän sitten kotona saada aikaiseksi jotain selkeämpää selostusta. Jos nyt suostun enää koskaan lähtemään täältä takaisin Suomeen! <3

 

 

 

 

Keskityn nyt täysillä nauttimaan tästä UPEASTA paikasta, joten palaan asiaan varmasti vasta Suomeen palattuani (vuoden viimeistä Hyvä kiertoon-postausta lukuun ottamatta).

 

Oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille! :)

2015

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään ja ajattelin koota sen tapahtumat yhteen samalla pohjalla kuin vuonna 2014. Siihen verrattuna kulunut vuosi on ollut rauhallisempi ja tasaisempi. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö siihen olisi mahtunut paljon tapahtumia. 

2015 on myös ollut aikuistumisen ja uuden oppimisen vuosi, kun aloitin elokuussa kokopäivätöissä luokanopettajana. Sitä ennen kerkesin sijaistaa eskarissa sekä kouluissa ja kesää kuluttelin taas Porvoon torilla mansikoita myyden. 

Vuoteen on sisältynyt kolme matkaa, joista jokainen oli todella onnistunut. Se tulee myös loppumaan reissuun, kun huomenna lähdemme isin kanssa kohti Malediiveja. Jonkin verran olen reissannut myös Suomen sisällä, mutta koti on pysynyt paikallaan, mikä on ollut mukavaa vaihtelua. 

Eniten huolta vuoteeni on tuonut Mindin sairastelu. Ärsytystä ovat aiheuttaneet miehet sekä jatkuva flunssakierre ja väsymys. Levottomuutta taas on tuonut päänsisäinen ristiriita sen suhteen, haluanko elämältä vakautta vai seikkailua. Siihen en varmaan saa vastausta koskaan ja alan pikkuhiljaa hyväksyä sen.

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
En ole saanut ystävää, mutta uusia kavereita ja tuttavia olen saanut paljon uudessa työpaikassa.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Onhan niitä uusia asioita tullut taas tehtyä aikamoinen määrä niin töissä kuin vapaa-ajalla. 

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Molempien veljieni puolisot synnyttivät tänä vuonna, jonka myötä minusta tuli triplatäti ja sain kaksi ihanaa kummipoikaa. Myös yksi ystäväni synnytti tänä vuonna.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Kummisetäni menehtyi nyt joulukuussa.

5. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
En ole.

6. Missä maissa kävit?

 Tšekkeissä, Englannissa ja Kreikassa. Loppuvuoden vietän Malediiveilla.

7. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Kaikki matkat, veljenpoikieni syntymät ja myös se hetki, kun sain tietää, että saan ensimmäisen oman luokkani.

8. Mitä haluaisit vuodelta 2016 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2015?
Mielenkiintoisia treffejä.

9. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2015?
Kummipoikieni syntymäpäivät 22.5 ja 19.6.

10. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

Tavallaan, tavallaan en. Koen, että minusta on ehkä tullut vastuullisempi tämän vuoden aikana, kun olen astunut "aikuisten" maailmaan. Myös kulutustottumukseni ovat muuttuneet radikaalisti tämän vuoden aikana. Mutta pääpiirteittäin olen edelleen pysynyt samana höhlänä itsenäni.

11. Vuoden suurin saavutuksesi?

Ehdottomasti se, että selvisin kunnialla ensimmäisestä lukukaudesta oman luokkani kanssa.

12. ...ja suurin epäonnistuminen?
Ei oikeastaan tule mieleen muuta kuin miehiin liittyviä epäonnistumisia, jotka eivät nekään ole olleet kovin merkittäviä.

13. Kärsitkö vammoista?
En misään vakavasta. Jotain pieni kolhuja olen tainnut saada ja flunssa on ollut jatkuvana riesana.

14. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Paras ostokseni oli se, että onnistuin vähentämään turhien tavaroiden ostamista niin tehokkaasti.

15. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Koko lähipiirini, joka on ollut suurena tukenani koko tämän vuoden.

16. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Miehet, miehet ja miehet. Ai, miten niin vuodet toistavat itseään? :D

17. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Matkustamiseen.

18. Mistä innostuit eniten?
Matkoista, keikoista ja töiden tarjoamista haasteista.

19. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Onnellisempi, koska olen pikku hiljaa alkanut löytää edes jonkinlaista tasapainoa elämääni vastoinkäymisistä huolimatta.

20. Rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi, kiitos säännöllisen palkkatyön.

21. Oletko lihonut?

En osaa sanoa, koska en muista, mitä olen painanut vuosi sitten. Joulun jälkeen nyt on aina sellainen olo kuin olisi lihonnut vähintään 10 kiloa :D

22. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän
Viettänyt aikaa Mindin kanssa.

23. ...entä vähemmän?
Sairastaneeni.

24. Miten vietit joulun?

Aattona toimin jälleen vapaaehtoisena Hurstin vähävaraisten joulujuhlassa, jonka jälkeen siirryin mökillemme Porvooseen. Joulupäivänä sinne saapui myös molemmat veljeni perheineen ja tapaninpäivänä vielä lisää sukulaisia. Kolme päivää kului jatkuvassa ähkyssä ja syömisen lisäksi kerkesin muun muassa lukemaan kirjan, frisbeegolfaamaan ja lautapelaamaan. Parasta joulussa on totaalinen rentoutuminen ja läheisten seura.

25. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Mindi olisi sairastanut vähemmän.

26. Rakastuitko vuonna 2015?
En, koin vain ihastuksia.

27. Kuinka montaa ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
Ainakin seitsemää.

28. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Yksi.

29. Oletko riitautunut kenenkään ystäväsi kanssa tänä vuonna?
En ole.

30. Vihaatko tällä hetkellä ketään?
Kaikkia tasapuolisesti :D

31. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
Useamman kerran, tuo tapa on tullut jäädäkseen.

32. Mitä halusit ja sait?
Säännöllisen palkkatyön.

33. Mitä halusit, muttet saanut?
Hyvän miehen.

34. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Juhlistimme neljännesvuosisadan ikääni Viivin kanssa aluksi hienolla Mäkkäri-illallisella, josta jatkoimme Milli-klubille nauramaan tuntemattomille ja tutuille miehille. Ilta oli siitä harvinainen, että molemmat poistuimme juhlista seuralaisen kanssa. Milli on siis maineensa arvoinen :DDD

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Aina ja ikuisesti Viivi. Sekä tietysti perheenjäseneni ja Mindi.

KUUKAUDET

Tähän osioon valitsin kuvitukseksi yhden jokaisen kuukauden parhaimmista hetkistä.

 1. Mitä tapahtui tammikuun ensimmäisenä päivänä?

Toivuin vähintäänkin mielenkiintoisesta vuodenvaihteesta kotona ja päivittelin tapahtumia Viivin kanssa.

Talvi käväisi pikaisesti tammikuussa.

2. Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?

13.2, koska pääsin katsomaan Haloo Helsinki!:ä ensimmäistä kertaa livenä, kun voitin liput Radio Aallon eturivin keikalle. 

Ystävänpäivä rakkaimman ystävän kanssa <3

3. Miksi tuon maaliskuun voisi elää uudelleen?

Koska siihen osui yksi kevään upeimmista viikoista säiden puolesta.

Ihana kevät ja Laru <3

4. Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?

Piti käydä lukaisemassa blogia, kun en meinannut millään muistaa mitään huhtikuusta. Eipä silloin kauheasti tapahtunutkaan mitään. Vietimme pääsiäistä maalla, odotin kesää, ahdistuin tulevaisuudesta ja kävin Viivin kanssa tivolissa ja katsomassa improteatteria.

Tallottiin ihmisiä tivolissa :D

5. Millainen mielialasi oli toukokuussa?

Tosi hyvä, koska toukokuu oli yksi tämän vuoden parhaista kuukausista. Pääsin ensimmäistä kertaa jääkiekon MM-kisoihin Ostravaan. Sain myös töitä, kummipoikani syntyi ja pääsin näkemään Emilyä pitkästä aikaa, kun reissasimme Lontoossa.

LEIJONAAAT!!!!

6. Millainen sää oli kesäkuussa?

Perus kesäkuu, aika viileää ja melko paljon sadetta.

Minna Parikka & Magnum <3

7. Mitkä olivat heinäkuun parhaat hetket?

Ehdottomasti Viivin ja minun hulvaton reissu Kreikkaan.

No words needed :DDD

8. Miten elokuu lähti käyntiin?

Elokuun alussa olin vielä pari päivää töissä Porvoon torilla ja jännitin tulevaa työtäni 3.luokan opettajana. Kävin myös Turussa ja veneilemässä.

Paluu menneisyyteen Emilyn kanssa Turussa.

9. Masensivatko syyskuun säät?

Ei, koska syyskuussa oli aivan täydelliset syysilmat.

Ikävä kyllä tämä syksy oli Lauttasaaren vesitornin viimeinen :(

10. Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?
Silloin vietin ensimmäistä palkallista syyslomaa ja näin H:n pitkästä aikaa, kun menimme Haloo Helsinki!:n keikalle.

HH & H <3

11. Mitä olisit halunnut tehdä toisin marraskuussa?
Olisin halunnut olla energisempi, enkä vaipua kaamoksen synkkyyteen.

Aurinkoinen päivä piristi marraskuun synkkyyden keskellä.

12. Mitä tulee vielä tapahtumaan joulukuussa?
Lähden isin kanssa matkalle, jota olen odottanut koko syksyn. Ihan uskomatonta, että ylihuomenna olen jo Malediiveilla!

Joulu on vuoden ihaninta aikaa <3

Ei yhtään hassumpi vuosi siis takana. Toivon, että vuosi 2016 tuo tullessaan paljon hyviä, ihania ja mielenkiintoisia asioita ja ihmisiä elämääni. Toivottavasti teillä muillakin on ollut onnistunut vuosi. Jos saan netin toimimaan reissussa, niin luvassa on varmasti lämpöisiä ja turkooseja terveisiä Malediiveilta. Joka tapauksessa mukavaa loppuvuotta ja onnellista uutta vuotta kaikille :)

Toivotus hyvän joulun

Jouluviikko alkoi lahjapaniikilla, mutta tiistaina pystyin jo nautiskelemaan Helsingin jouluvaloista ja Juuren herkullisista ruuista.

Valkoinen joulu jäi vain haaveksi, mutta aurinko on paistanut ihanasti jouluviikolla ja nyt taivaalla paistaa upea täysikuu.

Pääsin tänäkin vuonna hankkimaan joulumieltä toimimalla Hurstin vähävaraisten joulujuhlassa vapaaehtoisena.

Ja lopulta pääsin nauttimaan mökkimme ihanasta joulutunnelmasta, herkullisesta ruuasta ja mahtavista lahjoista tärkeiden ihmisten seurassa.

Näiden jouluviikon kuvien ja tunnelmien myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille onnellista ja rauhallista joulua. Pidetäänhän toisistamme huolta <3

Oppeja opettajuudesta

Enpä muista, koska olisi vierähtänyt reilut neljä kuukautta tällaisella vauhdilla. Tuntuu, että siitä olisi vasta hetki, kun jännitin ihan hulluna uudessa työpaikassa aloittamista ja ensimmäisen oman luokan kohtaamista. Eilen oli jo aika jakaa välitodistukset ja suunnata joululoman viettoon. Tilanne oli minulle todella tunteikas, enkä selvinnyt siitä kuivin silmin. Niin tärkeitä oppilaistani on minulle tämän syksyn aikana tullut.
 



Tähän väliin on mahtunut vaikka ja mitä. Tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan pitkin syksyä ja en ehkä ole koskaan ollut niin väsynyt kuin nyt. Vaikka loma tulee enemmän kuin tarpeeseen, olen todella kiitollinen siitä kaikesta, mitä olen luokkani kanssa saanut kokea. Toivon, että olen saanut opetettua heille edes jotakin tämän lukukauden aikana. Samalla he ovat opettaneet minulle vähintään yhtä paljon kärsivällisyydestä, Growtopiasta, karatesta ja Kätyreistä (vain muutaman mainitakseni).

Näiden kuukausien aikana on tullut tehtyä niin monia asioita ensimmäistä kertaa (esim. wilma-viestien ja pedagogisten asiakirjojen kirjoittaminen, arviointien antaminen, vanhempainillan ja -varttien pitäminen jne.). Sen lisäksi olen kerrannut valtavan määrän asioita ja taitoja oppituntien pitämistä varten. Kokeillut toimivampia ja vähemmän toimivampia tapoja työrauhan ja luokkahengen parantamiseksi. Opetellut parhaimpia tapoja ristiriitojen ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi. Tiesin kyllä, että opettajuus ei ole vain muutaman tunnin opettamista päivässä. Siihen en kuitenkaan osannut varautua, miten paljon työt seuraavat kotiin ja uniin. Neljään kuukauteen on mahtunut valtava määrä uusien asioiden oppimista. Tässä ovat viisi tärkeintä oppimaani asiaa luokanopettajuudesta.

1. Opettajuus on moniosaamista, mutta täydellinen ei tarvitse olla.

 

Opettajuus on kokenut valtavan muutoksen muutaman vuosikymmenen aikana. Nykyopettajan roolit ovat moninaiset aina oppimisen ohjaamisesta kasvattajaan ja sairaanhoitajasta järjestyksenvalvojaan. Tilanteet muuttuvat todella nopeasti ja useita asioita pitää pystyä hoitamaan yhtäaikaisesti. Juuri tuosta syystä sitä saattaa olla aivan loppu jo neljätuntisen työpäivän jälkeen. Nykyään opettajan työstä vain pieni osa on itse oppiaineksen opettamista. Ennen todistustenjakoa annoin oppilaiden keksiä arvioitavia taitoja minun välitodistukseen, jonka jälkeen he saivat antaa arvionsa suorituksestani syksyn aikana. Arvioitavia taitoja löytyi aina mandariinin kuorimisesta oppilaiden kannustamiseen (joista sain molemmista arvioksi osaat erittäin hyvin!). Tuo kuvastaa mielestäni hyvin sitä valtavaa määrää erilaisia taitoja ja rooleja, joita opettajan täytyy päivittäin hallita.

Koulukuvissa onnistuminen on vain täysi mahdottomuus :D

Tein jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien oppilaille selväksi, että en todellakaan tiedä kaikkea. Samalla kuitenkin lupasin, että löydämme kyllä yhdessä vastauksen heidän jokaiseen kysymykseen. Painotin myös sitä, että minulle ei ole tärkeää, pärjäävätkö he kokeissa hyvin tai muistavatko kaikki opetetut asiat. Tärkeämpää on se, miten hyvin ja reilusti he kohtelevat tosiaan. Kaksi tärkeintä asiaa, jotka toivon pystyväni opettamaan jokaiselle oppilaalleni ovat kyky etsiä ja hyödyntää tietoa sekä muiden ihmisten huomioiminen. Ja sen, että ei tarvitse olla täydellinen, kunhan tekee parhaansa. Niillä pääsee jo pitkälle tässä maailmassa.
 

2. Kuunteleminen on puhumista tärkeämpää.

 

Opettajat ovat yleensä tottuneet puhumaan ja kertomaan asioista. Syksyn aikana olen kuitenkin huomannut, miten valtava merkitys oppilaiden kuuntelemisella oikein on. Me olemme aloittaneet jokaisen maanantain niin, että oppilaat pääsevät kertomaan viikonlopun tapahtumistaan kaikille ääneen. Puheharjoituksen lisäksi tuo tunti antaa minulle valtavasti tietoa siitä, mitä kaikkea lasten vapaa-ajalla tapahtuu.

Olen myös koulussamme yksi niistä harvoista opettajista, joka ei istu ruokailuissa muiden opettajien kanssa, vaan kiertelen viikon aikana istumassa eri oppilaitteni pöydissä. Minulle on tärkeää päästä kohtamaan lapset myös muussakin roolissa kuin vain opettajana. Kerran ruokalassa oppilaiden kanssa rupatellessa eräs tytöistä kysyi minulta: "Tiedätkö Elisa, miksi sinulle on niin helppo puhua?" Vastaus tuli heti perään: "Koska olet niin hyvä kuuntelija ja kiinnostunut meidän jutuista." Tuo on yksi tärkeimmistä palautteista, joita olen koko syksyn aikana saanut.

 

3. Naurua tarvitaan jokaiseen työpäivään.

 

Syksy on ollut valtavan rankka, uuvuttava ja stressaava. Uuden työn lisäksi myös henkilökohtaisessa elämässä on ollut haasteita ja murheita. Eilen todistustenjaossa kerroin lapsille, miten tärkeää minulle on ollut nähdä heidän hymyt ja kuulla heidän naurut jokaisena koulupäivänä.



Noita Koukkunokka nauratti oppilaita Halloween-juhlissamme.

Syksyn aikana ei ole ollut yhtäkään työpäivää, ettei joku oppilaista olisi murjaissut sellaista juttua tai tehnyt jotain niin hölmöä, että olemme kaikki purskahtaneet nauruun. Yhdet makeimmista nauruista sain ruokalassa, kun osa tytöistä päätti kutsua itse itsensä tuleviin häihini ja teemakin oli päätettynä, nimittäin lihapullat. Vain sulhanen puuttuu :D

 

4. Rohkeus kannattaa aina.

 

23:n 3.luokkalaisen hallitseminen luokassakin on välillä todella haastavaa. Siksi ajattelin aluksi, että en millään pysty lähtemään heidän kanssa minnekään koulun ulkopuolelle. Mutta mielestäni jokaisen oppilaan kuuluu saada oppimiskokemuksia ja elämyksiä myös muuallakin kuin luokkahuoneessa. Siksi aloitimme harjoittelemisen pienin askelin. Aluksi menimme lähimetsään niin, että avustaja oli mukanamme. Toisella kerralla isi ja Mindi lähtivät mukaamme ja yhden metsäretken teimme yhdessä ykkösten kanssa.

Kun jonossa käveleminen ja ohjeiden noudattaminen alkoivat sujua melko mallikkaasti, uskalsin järjestää meille useammankin retken joulukuulle. Ja niistä tuli koko lukukautemme ikimuistoisimpia hetkiä. Kävimme temppuilemassa Tempputemmellyksessä, nousimme Olympiastadionin huipulle kauheassa myrskyssä, kävimme ihastelemassa Kansallismuseon joulukuusimetsää sekä Sibelius-näyttelyä ja vierailimme Helinä Rautavaaran museossa, jossa pääsimme tekemään omia naamareita. Meidän luokan syksyn tapahtumista voi käydä lukemassa luokkablogistamme, johon pääsee tästä. Sieltä löytyy myös jokaisen oppilaan esittely itsestään ja joitakin lasten kirjoittamia tarinoita.

5. Kun tekee työtä sydämellään, se palkitaan.

Olen vahvasti tunneihminen. Se tekee välillä elämästä todella rankkaa. Töissä tulee vastaan päivittäin tilanteita, jotka saattavat jäädä vaivaamaan pitkäksi aikaa. Silti koen, että juuri tuon puoleni takia olen onnistunut opettajana hyvin. Kun teen itselleni merkityksellisiä asioita, teen ne aina täydestä sydämestäni. En ole mitenkään kovin taitava opettaja (kässääkin olen opetellut lähinnä samaa tahtia oppilaiden kanssa koko syksyn ajan :D). En ole myöskään kävelevä tietosanakirja, mutta olen aika hyvä googlen käyttäjä. Välillä olen panostanut opetusmenetelmiini, mutta suurin osa tunneista on mennyt pitkälti opeoppaiden avustuksella, ihan vain siitä syystä, että olen saanut välillä levätäkin. Teen virheitä lähes päivittäin, mutta yritän aina oppia niistä, jotta en tekisi niitä uudestaan.



Olen siis kaukana täydellisestä opettajasta. Ja silti saan oppilailtani päivittäin haleja, kehuja, kiitoksia ja ihania yllätyksiä. Ja eilen ruokapöytäni täyttyi lapsilta ja vanhemmilta saamista lahjoista. En pysty selittämään noita eleitä muulla kuin sillä, että kun tekee asioita sydämellään, se näkyy myös muille. Ja se on minun ehdoton vahvuus opettajana.
 

 

Saa nähdä, mitä kevät vielä opettaa. Nyt on aika kuitenkin nauttia opettajuuden ehdottomasta plussapuolesta, palkallisesta joululomasta :)

Miesvuosi 2015 - Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Kun vuosi lähenee vauhdilla loppuaan, on aika suunnata ajatukset kuluneen vuoden tavoitteisiin ja tapahtumiin. Kokonaiskatsauksen vuoteen 2015 teen vielä myöhemmin, mutta nyt ajattelin kertoilla vähän siitä aiheesta, josta kirjoittelen melko harvoin blogissani, nimittäin miehistä. Vuoden alussa asetin itselleni flunssahuuruisena juhlavia ohjenuoria miehiin liittyen ja nyt ajattelin käydä niiden onnistumisen läpi flunssahuuruisena (kuinkas muutenkaan!).

 



1. Älä tuhlaa aikaa toivottomiin tapauksiin.

Aikaa en ole tuhlannut, mutta ajatuksia vähän turhan paljon.

2. Älä tyydy toiseen sijaan.

 

Tässä kai onnistuin osittain. En tyytynyt toiseen sijaan, mutta en päässyt myöskään kenenkään ensimmäiselle sijalle.

 

3. Unohda menneisyyden miehet ja suuntaa katse eteenpäin.

 

Tässä olisi ollut vielä parantamisen varaa. Voitoiksi voidaan kuitenkin lukea parin menneisyyden miehen come back yritysten torjunta ja se, että pääsin vihdoin yli useammasta exästä.

 

4. Älä sorru minimiehiin.

 

JES!!! Edes yhdessä tavoitteessa suoriuduin täydellisesti. Kaikki tapailemani miehet ovat olleet minua selvästi pidempiä ja tanssilattiallakin olen hätistellyt hobitit kauemmas. Lisäksi kehitimme tänä vuonna Viivin kanssa lähes pettämättömän taktiikan houkutella pitkät miehet luoksemme baarissa :D

 

 



5. Älä ota kaikkea niin henkilökohtaisesti.

 

Tässä on menty vuoden aikana paljon parempaan suuntaan.

 

6. Vähennä turhaa skitsoilua ja märinää miesten takia.

 

Skitsoilu on vähentynyt, märinä ei. Mistä sitä sitten puhuisi ystävien kanssa, jos ei miehistä? :D

 

7. Ole mieluummin yksin kuin "ihan kiva"-miehen kanssa.

 

Tässä onnistuin myös mallikkaasti. "Ihan kiva"-miehiä on ollut tarjolla, mutta olen mieluummin valinnut yksinolon.

 

8. Anna Tinderille, sokkotreffeille, speed datingille ym. mahdollisuus.

 

Kaikki muut paitsi speed dating on testattu, joten aika hyvin suoriuduin tästäkin. Tinder on ollut enemmän tai vähemmän käytössä koko vuoden ja matcheja on aikamoinen määrä. Muutamat tylsät treffit olen kokenut sitä kautta, enpä juuri muuta. Sokkotreffeillä kävin erään sinkkublogia kirjoittavan miehen kanssa, mutta sekin tyrehtyi heti alkuunsa. Loppuvuodesta liityin myös hetkeksi Happy Pancake-deittisivustolle, jossa sain alle viikossa yli 200 yhteydenottoa (joista ahdistuin :D), ja tapasinkin pari ihan mukavaa miestä, joista ei kuitenkaan kehittynyt mitään sen suurempaa rakkaustarinaa. Joten alan vahvasti taas uskoa siihen, ettei Se oikea mies ainakaan etsimällä löydy.

 

9. Anna ylipäätänsä miehille mahdollisuus.

 

Olen antanut, ehkä vähän liikaakin. Ja aika monta mahaplätsiä olen sen takia saanut kokea. Taidan palata taas luottamaan intuitiooni. Jos mies vaikuttaa yhtään tylsältä tai urpolta, se myös lähes aina on sitä. Tämän vuoden pohjanoteeraus taisi olla treffit, joilla 36-vuotias yh-isä ehdotti minulle pornoelokuvan tekemistä. Yllättäen kieltäydyin kunniasta :D

 

 

10. Hajota skeptinen kuori ja usko taas, että maailmassa on olemassa mies, joka voisi rakastaa sinua myös räkäisinä flunssapäivinä suklaatahroilla höystettynä. Ja jota sinä olisit valmis rakastamaan samassa jamassa.

 

Tässä olen onnistunut vaihdellen. Nyt, kun (seitsemännen kerran tänä vuonna) niiskutan yksin peiton alla, nousee skeptisyys väkisinkin pintaan. 99% ajasta olen tyytyväinen elämääni. Välillä päälle napsahtaa kuitenkin se 1%, jonka aikana mietin, miksi Sen oikean tyypin löytäminen on niin pirun vaikeaa. Kun kaikilla muilla se onnistuu niin helposti. Vaikka tiedän, ettei se ole totuus ja että muillakin on helvetin hankalaa, mutta silti. Voi syvä huokaus :D

   

+ 1 Oscar Wilde: "Never love anyone who treats you like you're ordinary."

 

Tässä voin kai kokea onnistuneeni, kun en ole tänä vuonna rakastanut ketään uutta ihmistä, vaan ainoastaan heitä, joille tiedän olevani erityinen.

 

En nyt oikein osaa sanoa, onko miesvuosi 2015 ollut onnistunut, vaikka onnistuinkin monissa tavoitteissani. Ainakin voin sanoa (tuhansien suomalaisurheilijoiden tapaan) yrittäneeni parhaani. Tänä vuonna olen treffaillut miehiä enemmän kuin ikinä ja ainakin tiedän taas paremmin, mitä en halua. Kulunut vuosi on myös osoittanut todeksi taas sen, että minulla on jonkinlainen taipumus ihastua herkemmin "vääriin" tai hankaliin miehiin. Sitten taas ne, jotka ilmoittavat suoraan olevansa kiinnostuneita minusta eivät voisi vähempää kiinnostaa.

 



 

Olen myös havahtunut siihen, miten tottunut olen elämään omassa hallitussa kaaoksessani. Tuntuu oudolta ajatukselta, että tänne nurkkiin ilmestyisi joku toinenkin hillumaan (Mindin lisäksi). Tai että pitäisi jaksaa siivota ja tiskata jonkun muun takia. Tai ajella karvoja useamman kerran viikossa :D Yksinelossa hienointa on se, ettei tarvitse miellyttää muita kuin itseään. Kun elämä on tosi hyvää yksin, niin sen on oltava SUPER hyvää mahdollisen miehen kanssa tai muuten pysyn mieluummin itsekseni. Joku voisi sanoa sitä nirsoudeksi, minä taas kutsun sitä itsensä arvostamiseksi.

 

Saa nähdä, mitä loppuvuosi ja uusi vuosi tuovat tullessaan. Toivottavasti ainakin lisää auringonpaistetta :)

 

 

Tein jonkun netistä löytyneen sinkkutestin, jonka tulos oli kovin osuva: Olet sinkku, koska pariutumista enemmän sinua kiinnostavat Pihlajakadun tapahtumat ja popcornin mättäminen. Viihdyt kotona vähän tiiviisti ja ajatus lauantai-illan lihatiskistä ahdistaa sinua.

 

Ja kas, sehän on jo Salkkarien aika! :D

MatkaMuistoja: Välimeren risteily

Huh, juuri sain viimeiset arvioinnit kirjattua Wilmaan! Pahin työurakka on siis takana ja nyt voin alkaa keskittyä jouluun. Sitä ennen palaan matkamuistoissa kuitenkin kesään 2012, jolloin lähdimme koko perheen voimin viettämään isin kuusikymppisiä Välimeren risteilylle. Matkareittimme oli seuraavanlainen: Barcelona-Toulon-(Livorvo)Pisa/Firenze-(Civitavecchia) Rooma-Napoli-Barcelona. Tukikohtanamme toimi Suomessa rakennettu Royal Caribbeanin loistoristeilijä Liberty of the Seas.

339 metriä täynnä nautintoja

Ryhmärämämme koostui siis koko meidän viisihenkisestä perheestä sekä Anusta ja exästäni. Matkustaminen kyseisellä kokoonpanolla oli hauska kokemus, vaikka välillä se koetteli hermojakin. Onneksi laivalla oli paljon tilaa ja aktiviteettimahdollisuuksia, niin ei tarvinnut viettää joka sekuntia koko porukan kesken. Retket maihin teimme kuitenkin pääasiassa yhdessä.

Aina yhtä edustava perheemme :D

Tuomasta ja Anua lukuunottamatta lensimme Barcelonaan jo pari päivää ennen risteilyn alkamista. Niiden päivien aikana tutustuimme kaupungin nähtävyyksiin, herkulliseen ruokaan ja edullisiin kauppoihin.

Jos Barcelonasta pitäisi mainita vain yksi asia, se olisi Gaudí. Barcelona suosituimmat nähtävyydet ovat tuon omaperäisen arkkitehdin luomuksia. Niistä kävimme katsomassa ensimmäisenä Parc Güellin, joka on täynnä Gaudín luomuksia. Puisto sijaitsee korkean kukkulan päällä ja kesäisin aurinko porottaa pahtaavasti, joten vettä kannattaa olla mukana riittävästi.

Jatkoimme matkaamme kohti Gaudín kuuluisinta hanketta, Sagrada Família. Kirkon rakennustyöt ovat kestäneet jo yli 130 vuotta ja edelleen se on hyvin keskeneräinen. Siitä huolimatta se on Barcelonan tunnusmerkki ja täynnä turisteja. Kiireisen aikataulumme vuoksi tyydyimme ihastelemaan Sagrada Famíliaa vain ulkoapäin.

Kun loputkin ryhmästämme saapuivat Barcelonaan, oli aika siirtyä kelluvaan majapaikkaamme. Vaikka olin ollut kerran aikaisemminkin Royal Caribbeanin risteilyllä, tekivät laivan hulppeat puitteet vaikutuksen tälläkin kertaa. 

Ensimmäistä iltaa vietimme mahtavan illallisen parissa, joka tarjoiltiin juhlavassa ruokasalissa. Koko risteilyn ajan meillä oli samat tarjoilijat, jotka tekivät kaikkensa viihtyvyytemme eteen. Risteilijöillä kaikki ruoka on ilmaista (joitakin erikoisravintoloita lukuunottamatta) ja ainoastaan juomista laskutetaan erikseen. Sen takia siellä tulikin syötyä varmaan kuukauden edestä :D Ruokaa lähdimme sulattelemaan laivan kannelle, joka on pullollaan erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia. Päädyimme lopulta pelaamaan minigolfia ja maistelemaan drinkkejä tähtien ja kuun loisteessa.

Seuraavana aamuna saavuimme ensimmäiseen satamaan, Touloniin. Koska kaupunki vaikutti olevan tunnettu vain sotalaivoistaan, päätimme käydä vain pikaisesti maissa ja nauttia loppupäivän uima-allasalueesta. Illalla oli vuorossa juhlava kapteeninillallinen, jonka jälkeen lähdimme testaamaan laivasta löytyvää luistinrataa. 

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Nizza, josta teimme myös lyhyen visiitin Monacon puolelle. Rivieran maisemat ihastuttivat kauneudellaan, mutta päivästä jäi huono maku Monacon eksymisepisodin ja isin lompakon varastamisen takia. Ainakin taas opimme, että taskuvaras voi iskeä missä vaan, jopa yhdessä maailman rikkaimmista maista.

Seuraavana päivänä joukkomme jakautuivat kahtia. Äiti ja Anu lähtivät tutustumaan Firenzeen ja me muut suuntasimme Pisaan ihmettelemään sen kaltevaa tornia. Kyseessähän on siis kellotorni, joka on kallellaan 3,97 astetta. Se kuulostaa pieneltä, mutta näyttää luonnossa todella suurelta kallistumalta. Torni on myös todella kaunis ja yksi Pisan merkittävimmistä nähtävyyksistä, joten toivottavasti se pysyisi pystyssä vielä pitkään.

Matkamme jatkui Italian rannikkoa pitkin ja seuraavaksi päiväksi isi oli järjestänyt meille yksityisen tutustumisretken Roomaan suomalaisen oppaan kanssa. Rooma on valtava kaupunki täynnä uskomattoman kauniita rakennuksia, joten siellä saisi helposti kulutettua kokonaisen viikon. Saimme päivän aikana kuitenkin nähtyä monia sen parhaista paloista asiantuntevan oppaan johdatuksella.

Viimeinen pysähdypaikkamme oli Napoli, josta siirryimme Pompejiin. Se on yksi parhaiten säilyneistä antiikin ajan kaupungeista, joka hautautui Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79. Itseäni on aina kiehtonut historia, minkä takia Pompeji oli todella mielenkiintoinen vierailukohde. Se kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos matkustaa Napoliin päin.

Viimeisen kokonaisen meripäivän kulutimme laivan herkuista ja aktiviiteeteista nauttien. Vesi tulee vieläkin kielelle, kun katselee näitä kuvia. Joku nainenhan oli muuttanut pysyvästi asumaan huippuristeilijälle, enkä yhtään ihmettele miksi. Ehkä minäkin sitten joskus eläkepäivillä :D

Joukkomme miesjäsenet osallistuivat ahkerasti laivalla järjestettyihin kisoihin. Heistä parhaiten suoriutui isi, joka sijoittui kolmanneksi huikeassa mahaplätsikisassa. Viikon aikana nautimme myös risteilijän lukuisista ilmaisesityksistä, kuten ilma-akrobatiasta, musiikkiesityksistä, jääshow´sta ja karnevaaleista. Uima-allasalue oli kovassa käytössä ja yhden illan vietimme porealtaissa lilluen. Minigolfin lisäksi seurueemme kokeili muun muassa seinäkiipeilyä, korista, zumbaa, surffausta ja karaokekoppia risteilyn aikana.

Risteilijällä itsessään olisi saanut helposti kulutettua kokonaisen viikon, minkä takia paljon jäi vielä tekemättä ja kokematta. Se onkin mielestäni noiden risteilyiden ainoa huono puoli. Välimeren ristely on loistava tapa saada luksusta elämäänsä melko edullisesti ja nähdä useita mielenkiintoisia kaupunkeja yhden viikon aikana. Itse toivon pääseväni huippuristeilijän kyytiin vielä monen monta kertaa.

Olisi mukava kuulla, millaisia kokemuksia teillä muilla on risteilymatkustamisesta :)